tag:blogger.com,1999:blog-73576984652925114082024-03-28T11:02:25.646+02:00HOO MOILASEN KIRJAKAAPPIMurrosikäyli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.comBlogger362125tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-39794136470674418932024-03-23T10:55:00.000+02:002024-03-23T10:55:26.374+02:00<p> </p><p><span style="font-family: arial; font-size: x-large;"><i>SEN PITUINEN SE</i></span></p><p><b><i>Lyhytproosaa</i></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi_IK1i-fPrLG5lUUnrha1a5lmLVZRUqjB96n7sV1cx2PIVy5BoQGvTCnvLrN2FzM2sG1iA7dimGymdp_jzv5nFSAxhAfVGnIcx5kahbJ9K9Pk9Y7p-MSgUcKey8W9dQnNyG-POtD9uE-bXWRh40Qd5pm8T4wA5B5pAiNH19HwliyJhoIVj_dFMZegmsmO2" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3264" data-original-width="1836" height="318" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi_IK1i-fPrLG5lUUnrha1a5lmLVZRUqjB96n7sV1cx2PIVy5BoQGvTCnvLrN2FzM2sG1iA7dimGymdp_jzv5nFSAxhAfVGnIcx5kahbJ9K9Pk9Y7p-MSgUcKey8W9dQnNyG-POtD9uE-bXWRh40Qd5pm8T4wA5B5pAiNH19HwliyJhoIVj_dFMZegmsmO2=w249-h318" width="249" /></a></b></div><b><span style="font-size: x-small;"><div><b><span style="font-size: x-small;"><br /></span></b></div><div><b><span style="font-size: x-small;"><br /></span></b></div><i>Miete: Kuva: Syys soittaa serenadin. Valokuva Arja Yli-Rajala.</i></span></b><div><i><b><span style="font-size: x-small;">He</span></b><b><span style="font-size: x-small;">rra varjele pieniä kansoja</span></b></i></div><div><b><span style="font-size: x-small;"><i>suurten suojelukselta</i></span></b><p class="leipä-teksti-oma"><b><span style="font-size: medium;"><span>Nationalismi
on kaiken pahan alkujuuri. Se on melkein yhtä paha kuin kiihkoi-leva </span>uskonto </span></b><b><span style="font-size: medium;">joka julistaa ainoaa oikeaa oppia. Kansallismielisyys </span></b><b><span style="font-size: medium;">ja uskonto
ovatkin </span></b><b style="font-size: large;">usein
tiukasti sylikkäin, ne eivät laske toinen toistaan irti otteesta.
Niin kuin uskon</b><b style="font-size: large;">to
oppeineen, niin on myös nationalismi ainoa sallittu ideologia
monessa maail-</b><b style="font-size: large;">man
valtakunnassa. Nationalismista kehiteltiin vihamielinen haukkumasana
”nat</b><b style="font-size: large;">si”,
jota muistaakseni ensiksi käyttivät heidän pahimmat vihamiehensä,
jotka oli</b><b style="font-size: large;">vat
kansainvälisyyden kiihkeitä kannattajia. Kommunistit olivat tuon kansainvälisen rintaman </b><b><span style="font-size: medium;">avant
gardessa, eturivissä. Mutta heidänkin nimestään tuli haukkumasana.</span></b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><b>Yleissivistys
on nykyään heikoilla. Moni ei tiedä mitä nuo haukkumanimiksi
muut</b></span><b style="font-size: large;">tuneet
ilmaisut tarkkaan ottaen tarkoittavat. Politiikka on hämmentänyt
vaalikarjan </b><b style="font-size: large;">päät
sotkemalla nationalistit ja internationalistit, jotka molemmat
kannattavat radi</b><b style="font-size: large;">kaaleja
otteita, oikeistoksi ja vasemmistoksi. Ranskan vallanku-mouksen
perinteen </b><b style="font-size: large;">mukaan
molempien pitäisi kuulua vasemmistoon, jota sanottiin liberaaleiksi.
Kan</b><b style="font-size: large;">sallismieliset
suosivat kyllä konservatiivisia arvoja, ja ovat vain maltilisiten
uudistus</b><b style="font-size: large;">ten
kannattajia.</b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><b>Missä
sitten on se pahan alkujuuri? Se piileksii kolonialismin ja
imperialismin perin-</b></span><b style="font-size: large;">teissä.
Suuret kansakunnat kahmivat lisää alueita ja valtaa omille
johtajilleen, jot</b><b style="font-size: large;">ka
yleensä ovat suurimman ja voimakkaimman kansan edustajia. Johtaja
tai johto-p</b><b style="font-size: large;">orukka
käyttää hyväkseen yksinkertaisimman ja köyhyyteen eristetyn
väestön tu</b><b style="font-size: large;">kea.
Hervoton valehtelu ja disinformaatio uppoavat helposti
oppimattomimpaan kan</b><b style="font-size: large;">san
osaan. </b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><b>Suuressa
liittovaltiossa etniset ryhmät ja kansat hämmennetään samaan
keittoon. </b></span><b style="font-size: large;">Irvokasta
on, että niissä vielä puhutaan isänmaasta. Sellaisessa
tilkkutäkissä on </b><b style="font-size: large;">vaikea
eritellä mikä osa valtiosta on kenenkin isänmaa, sillä kaikki on
muilta valloi-</b><b style="font-size: large;">tettua
ryöstömaata. Suuruudenhullu valtio ei tunne rajoja. Sillä on joka suunnas-sa </b><b style="font-size: large;">vihollisia,
joita vastaan on varauduttava valloittamalla puskurivyöhykkeitä ja
kieltä</b><b><span style="font-size: medium;">mällä
pienempien kansojen ja kulttuurien identiteetti. Kaikki pakotetaan ole-maan </span></b><b style="font-size: large;">yhtä
ja suurta liittovaltiota, jonka johto potee vainoharhaa ja
ylimielisyyttä kaikkia </b><b><span style="font-size: medium;">muita
paitsi itseään kohtaan. Kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta johtaja on tasa-arvoisin. Ja kansa? Eihän sellaista olekaan. </span></b></p><p class="leipä-teksti-oma"><b><span style="font-size: medium;">Hegelin mukaan kansa on enemmän kuin sen jäsenten summa. Kansalla on oma historia, oma kulttuuri ja kieli. Sillä on oma tahto ja kyky toimia sen mukaan. Se ei kaipaa herroja jotka määräävät miten pitää elää. (2024)</span></b></p><p class="leipä-teksti-oma"><b><span><i>Epilogi: Apartheid, rotuerottelu piti jyvät ja akanat erillään. "Kansainvälisessä" Suomessa on ravintoloita, joihin ei suomea puhuvilla ole asiaa. Vessaankaan ei pääse ilman kielitodistusta. Ähkiminen sallitaan vain englanniksi. </i></span></b><b><span style="font-size: medium;"> </span></b></p><p class="leipä-teksti-oma"><b><span>Asiasana: Orwell: Eläinten vallanku</span><span>mous. </span></b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span><i><b>Mietteitä: </b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span><i><b>Sen pituinen se, mutta enpä sano mikä. Tasa-arvoko?</b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span><i><b>Hän tutki sukuaan ja päätyi itseensä</b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span><i><b>Hyvät työttömät! Parhaat ideat syntyvät aina joutilaisuudessa</b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span><i><b>Ihmiset vaikenevat, koska eivät osaa tai eivät halua ajatella</b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span><i><b>Ihmisiä suviyössä. Minä kuulen vain perämoottorin</b></i></span></p></div>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-32404181876651134082024-03-16T10:26:00.000+02:002024-03-16T10:26:27.042+02:00<p> </p><p><br />
</p>
<p><br />
</p>
<p><br />
</p><p><br />
</p><p><span style="font-size: xx-large;">TINNITUS</span></p><p><span>Lyhytproosaa</span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4UneqMtkX7t3R4NXBJdGxu4Dyunej1UE4iaU2OVj5PxLNGYru3VH7I_dp247BVptXw9hPF9URSPQsDU_CzCDxSEL6VhgSQYW3Rpp7C-PebA9xB7cU1CmAcrqaIh5J6MT9VzUErZTl2jTUGhdkrtn0VcVhLuFNrDLUvBXyrQUgEbmgYKHpUulEq5X131F9/s136/IMG_20200128_0002%20(2).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="933" data-original-width="822" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiurxBJ9VyLW68cmJJW6HRWQGwGEzu8EnYwF2cM-NGLWM__7p_xcH-HVSqMNTChE3wz3CeE1oOYStKsCaOVtg3UaEc3dDBwHI8FtwZWHW6vHEnp7wCmt3a6E0oVca8QqjBhhx53wEkCCLcXwoDn_ayPsudg5kECZ4bcPO31kSlL9es5-yEdOJKmFzOSTDgG=w242-h240" width="242" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><span style="font-size: 13.3333px;"><i><br /></i></span></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><span style="font-size: 13.3333px;"><i><br /></i></span></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><span style="font-size: 13.3333px;"><i><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span>Päänsärkyä</i></span></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><br /></div></div><p><span style="font-size: 10pt;"><i><b>Amalia armas, unelmien impi</b></i></span></p><p><span style="font-size: 10pt;"><i><b>käsillänsä käveli ja heiniä söi</b></i></span></p><p><span style="font-size: 10pt;"><i><b>(Kansanrunoutta)</b></i></span></p><p><b style="font-size: 13pt;">Viime aikoina on aina
silloin tällöin käyty keskustelua parisuhteista. Joskus se on
saanut kiivaitakin muotoja, mutta minä luonteeni mukaan olen
pysytellyt riitojen ulkopuolella. Totean vain lyhyesti sen, että
sinä päivänä kun meidät vihittiin viehättävän rouvani
kanssa, joka silloin oli vielä neiti, alkoi minua rasittaa äkllinen
ja varsin ikävä tinnitus. Tiedättehän, se on ääni jota ei ole
itse aiheutettu, ja juuri siksi se on kelakorvausten ulkopuolella.</b></p><p><b><span style="font-size: 13pt;">Vaikka vietin hyvin
säännöllistä ja siveellistä elämää, päätyi avioliittoni
komplikaati</span><span style="font-size: 13pt;">oihin. Eräänä kesänä
kun rouvani oli lentänyt etelään Puerto las Vinas nimiseen </span><span style="font-size: 13pt;">lomakohteeseen, päätin
minäkin vähän rentoutua. Firmassa oli siihen aikaan nuori ja
muodin mukaan pukeutunut johtajan sihteeri, Pysterin Elly nimeltään,
jonka kanssa päätimme lähteä’ Yyteriin lintuja bongaamaan.
Ellyllä oli tulipunaiseksi värjätty tukka ja ajan muodin mukaiset
piukat housut joissa oli leveät lahvit. Kaulassa isot </span><span style="font-size: 13pt;">vihreät puuhelmet, jotka
sopivat kuin liperit kaulaan. Hän oli vähän uskovainen ja </span><span style="font-size: 13pt;">lauloikin usein sitä
hengellistä biisiä ”Luonasi jos oisin”. Elettiin modernia
1970-lukua, kommunisteineen ja kaikkineen.</span></b></p><p><b><span style="font-size: 13pt;">Lintuja bongattiin, mutta
en yhtään muista mitä rotua ne olivat. Rattoisa</span><span style="font-size: 13pt;">t</span><span style="font-size: 13pt;">
päivä</span><span style="font-size: 13pt;">t</span><span style="font-size: 13pt;">
päätttyi</span><span style="font-size: 13pt;">vät</span><span style="font-size: 13pt;">
siihen, että rouvani ilmaantui yllättäen rannalle ja vei minut
korvasta ve</span></b><b><span style="font-size: 13pt;">täen kotiin. Kostoksi hän tilasi tutulta naislääkäriltä
minulle etturauhas tutkimuksen, josta oli kyllä hyötyäkin. Tinnitus
loppui ihan siihen paikkaan. </span><span style="font-size: 13pt;">Tapauksen
jälkeen minä aloin uskoa niitä, jotka alituiseen puhuivat
parisuhteiden ongelmista. </span><span style="font-size: 13pt;">Syypää
kaikkeen on tämä tiukkapipoinen feminismi.</span></b></p><p><b><span style="font-size: 13pt;">Joutilas paholainen tappaa
hännällään kärpäsiä, sanovat espanjalaiset. Sehän on </span><span style="font-size: 13pt;">allegoria ja siksipä
olenkin samaa mieltä. Epäluulon kärpäset ovat pörrännet
korvieni ympärillä aina siitä lähtien kun tinnitus hävisi.
Pysterin Elly on jäänyt eläkkeelle enkä ole häntä sen koommin
nähnyt. Eräänä päivänä kuitenkin osui silmiin runoteos </span><span style="font-size: 13pt;">jonka nimi oli ”Lintuja
rannalla”. Mitähän lintuja, uteliaisuus heti heräsi. Ja kuka
olikaan tämä runoilija, jonka teksti vaikutti ensi silmäyksellä
yltiöromanttiselta. Elly Pysterihän se oli, mutta kuvan mukaan
kolmekymmentä kiloa enemmän kuin </span><span style="font-size: 13pt;">nuoruudessa. Silmän
alusista päättelin, ettei hän ollut noiden Yyterin päivien jäl</span><span style="font-size: 13pt;">keen saanut kunnon unta.
Päin vastoin kuin minä, jolla on aina ollut hyvä omatunto.</span></b></p><p><span style="font-size: 13pt;"><b>Mitä siellä nyt on, vaimo
kysyi kun tuijotin kirjan mainosta. Tuon teoksen minä haluan lukea,
ajattelin. Mutta vaimolle sanoin että ei mitään, muistelin vain
varhaista keski-ikää. Sitähän se Elly minulle oli. (2024)</b></span></p><p><span><b>Asiasanat: Yyteri.
Tinnitus.</b></span></p><p> <span><b>Miettehiä:</b></span></p><p align="left"><span><b>Pidän
yömyssyistä. Siksi nautinkin niitä jo päivällä.</b></span></p><p align="left"><span><b>Ovatko
hengen palo ja järjen valo jotenkin kääntäen verrannolliset?</b></span></p><p align="left"><span><b>Kirjoitinpa
taas tarinan jota joku lukee silmiä räpytellen</b></span></p><p align="left"><span><b>Kohtalokas
päivä. Kahvilla Natalina Diotallevin ja<br /><br />Castafiore Biancan kanssa.</b></span></p><p align="left"><span><b>Hän oli
riippumaton ehdokas. Vastaehdokkaita oli riiputettu.</b></span></p><p>
</p><p align="left"><span><b>Vain
tylsillä ja yksivakailla ihmisillä on selkeä käsitys logiikasta.
Meitä unisia hulluja se nauratt</b>aa</span><span style="font-size: 9pt;">.</span></p>
<p><br /></p>
<p><br />
</p>
<p><br /></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-43399468705375860092024-03-07T11:00:00.002+02:002024-03-09T18:36:16.137+02:00<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-large;"><i>PUNAINEN ILMAPALLO</i></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Lyhytproosaa</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgkwnrtuY-G3bYnSR7a5LN9q0EZTEkOEi8bLBp_bdqwYDB6K20eEX83enMMZLkEGNOWITBesz87AuCgBc-y65Y2RSOCM5VaSLb2IjWBYZ7qcUi5SuPwl0guJQXXaZER9U7GJxhCPyFXjHgecIHuxiqKQ575UJhixx-514LuVsrEZmaU_HQ81xp7ueD9XtW/s2093/IMG_20201227_0006.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2093" data-original-width="1670" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgkwnrtuY-G3bYnSR7a5LN9q0EZTEkOEi8bLBp_bdqwYDB6K20eEX83enMMZLkEGNOWITBesz87AuCgBc-y65Y2RSOCM5VaSLb2IjWBYZ7qcUi5SuPwl0guJQXXaZER9U7GJxhCPyFXjHgecIHuxiqKQ575UJhixx-514LuVsrEZmaU_HQ81xp7ueD9XtW/s320/IMG_20201227_0006.jpg" width="255" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Karkulainen</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><i>Rakkaus on punainen ilmapallo</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><i>keikkuvan langan päässä</i></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-size: large;"><br /></span></div></div><p></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: large;">Punainen
ilmapallo keikkuvan langan päässä. Näit sen joskus kauan sitten,
mutta elämän tuulet veivät sen mennessään. Sen lanka on kuitenkin
niin pitkä, että se yltää vielä sinun käsiisi kunhan vain
saisit tilaisuuden tarrata sen päähän ja vetää takaisin sinne
mistä tuo punainen pallo lehahti karkumatkalle. Siihen aikaan et
vielä ymmärtänyt, kuinka tärkeää osaa se näyttelee sinun
elämässäsi.</span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both;">
<p style="text-align: justify;"><span style="font-size: large;"><span>Se kerran oli päässyt
irti ja lentää lekottanut Kanarian saarille asti, mutta ikävä
veti sen takaisin kotiin. Sait ohi mennen napattua sen langan päästä,
kun se viiletti taas ohi, ja sinä sen pysäytit suoraan lennosta.
Ehjä se oli, mutta kokemuksistaan vähän ryvettynyt. Jos vielä
kerran karkaat, sanoit sille, niin vaihdan sinut siniseen. Tai ehkä
vaikka vihreään vaih</span><span>dan. </span><span>Sinähän tiedät,
mitä minä ajattelen väreistä. Ne ovat kaikki puhtaimmillaan
valkoisia, ja sellainen haluaisin sinunkin olevan. Joskus keväisin
punainen kyllä viehättää hetken, Se luo syklisen sykkeen
sydänalaan ja sen punainen lanka lepattaa tuulessa. Sen kanssa on
aina oltava varuillaan, se poukkoilee ja pyrkii alituiseen
karkaamaan. Luulet että se pälyilee sinua jostakin syrjästä ja
pitää sinua silmällä. Olet hänen takiaan tullut
vainoharhai-seksi. Sydämen rytmihäiriotä kansallismielinen lääkäri sanoo lepatukseksi.</span></span></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="font-size: large;"><span>Silti siinä on jotain
hellyttävää. Se näyttää katuvalta ja nöyrältä, sille on
helppo puhua </span><span>silloin kun se kuuntelee.
</span><span>S</span><span>inulla
vain on taipumus ja paha virhe unohtaa, että pallolla </span><span>ei ole ajatuksia eikä
tunteita. Se vain on ja lentää minne sattuu, eikä sillä ole
tarvetta </span><span>selitellä pyrkimyksiään.
Niin kuin nyt sitäkin, että se asettuu sinun syliisi ja katsoo si</span><span>nua viattomasti punaisilla
silmillään. En minä mitään tarkoittanut, se vakuuttaa ja hymyi</span><span>lee iloisesti. Vaan sinäpä
olet epäluuloinen vanha pieru, etkä usko mitään mitä et erota
selkeästi silmissäsi ja mitä et voi silitellä niin, että se
rauhoittaisi sinua. Jos sitä huonosti </span><span>kohtelet, se puhkeaa ja
siitä jää vain veltto muisto syliin.</span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: large; text-align: center;">Un raggio di sole, et e
subido sera. Quasimodokin ehti ennen iltaa nähdä punaisen
ilmapallon, joka unohti hänet seisomaan yksin rannalle. (2024)</span></p></div><div style="text-align: justify;"><i><b>Aatoksia:</b></i></div><div style="text-align: justify;"><i><b>Runoilija vietti yönsä kaksipolvisen trokeen kanssa</b></i></div><div style="text-align: justify;"><i><b>Saanko vaipua rauhassa vanhuuden höperyyteen?</b></i></div><div style="text-align: justify;"><i><b>Syrjähyppy. Oikea käsi tietää mihin vasen pyrkii</b></i></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Kun minä kuulen kaikki nuo </i><i> tutkimustulokset ihmisen kehityksestä, alan epätoivoisesti </i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i> kaivata </i><i>kadotettua häntääni</i></b></div><div style="text-align: justify;"><i><b>Nainen toi syklisen näkökulman lineaariseen aikaani</b></i></div><div style="text-align: justify;"><i><b>Vain Saatana juovuspäissään on voinut keksia sähkökitaran.</b></i></div><div style="text-align: justify;"><i><b><br /></b></i></div></div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-31436729051310268932024-03-02T11:03:00.000+02:002024-03-02T11:03:17.661+02:00<blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p></p><ul style="text-align: left;"><li> </li><li> </li><li><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkwbnjOxPOh52vDNNd0lXRCqGROBgP0IZxWzp83yac4uch7RtVWOu714xK-pLtUZqMDiFlmpbn8Mpr9e5zC1KT-Gyd9bP59QUyJx9kLmo-Zn-8XbtQAfjQGyjZTFl78m2Ycam-vlv05F8sDuNJw5K65B31fowpoFrytnO2Y3AYSLgai5HkQJT4mbQd_g/s640/unnamed%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></li></ul><p></p></blockquote><p><b><span style="font-family: georgia; font-size: x-large;"> ANTAA MENNÄ VAAN</span></b></p><p><i> <b> Lyhytproosaa</b></i></p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p></p><ul style="text-align: left;"><li><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkwbnjOxPOh52vDNNd0lXRCqGROBgP0IZxWzp83yac4uch7RtVWOu714xK-pLtUZqMDiFlmpbn8Mpr9e5zC1KT-Gyd9bP59QUyJx9kLmo-Zn-8XbtQAfjQGyjZTFl78m2Ycam-vlv05F8sDuNJw5K65B31fowpoFrytnO2Y3AYSLgai5HkQJT4mbQd_g/s640/unnamed%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="582" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkwbnjOxPOh52vDNNd0lXRCqGROBgP0IZxWzp83yac4uch7RtVWOu714xK-pLtUZqMDiFlmpbn8Mpr9e5zC1KT-Gyd9bP59QUyJx9kLmo-Zn-8XbtQAfjQGyjZTFl78m2Ycam-vlv05F8sDuNJw5K65B31fowpoFrytnO2Y3AYSLgai5HkQJT4mbQd_g/s320/unnamed%20(1).jpg" width="291" /></a></li></ul><p></p></blockquote><p> <b> </b><b><span> <span style="font-size: x-small;"> </span></span><i><span style="font-size: x-small;">Olli Joki, Aamu-uninen. öljy 2007.</span></i></b></p><p><b><i><span style="font-size: x-small;"><br /></span></i></b></p><p><span style="font-size: xx-small;"><i><span style="font-family: Tahoma, serif;"><span><b>Mitä
on tapahtunut? </b></span></span><span style="font-family: Tahoma, serif; text-indent: 2.3cm;"><b>Kello
on yhdeksän </b></span><span style="font-family: Tahoma, serif; text-indent: 2.3cm;"><b>ja </b></span></i></span><i style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Tahoma, serif; text-indent: 2.3cm;"><b> </b></span></i></p><p><i style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Tahoma, serif; text-indent: 2.3cm;"><b>sen l</b></span><span style="font-family: Tahoma, serif;"><b>uona
palaa vielä valo.</b></span></i></p><p><span style="font-size: xx-small;"><span style="font-family: Tahoma, serif;"><span><i><b>(Jules
Renard: Kiiltomato. </b></i></span></span><i style="font-family: Tahoma, serif; text-indent: 2.3cm;"><b>Kuvien
metsästäjä)</b></i></span></p><p><b style="font-family: Tahoma, serif; text-indent: 0cm;"><br /></b></p><p><b style="font-family: Tahoma, serif; text-indent: 0cm;">Kolmekymppisenä mietin usein että
miltähän tämä elämä tuntuu sitten kun on täyttänyt
viisikymmentä. Alkaako alamäki? Onko enää mitään merkittävää
odotettavissa, kuluuko aika vaan muistellessa ja omia tekoja
katuessa. Varmaan on paljon jäänyt tekemättäkin. Miltä tuntuu
olla niin vanha?</b></p><p><b style="font-family: Tahoma, serif;">Niistä ajoista on kulunut 50 vuotta ja
tässä minä vaan edelleen ihmettelen. Tasai-nen elämä on muuttunut
poukkoilevaksi. Nuorempana odotti aina jotain hyvää tapahtuvaksi,
nykyään tulee kyräiltyä ympärille ja suhtauduttua muutoksiin
epä-luuloisesti. Monet joutavat arkipäivän asiat oudoksuttavat.
Mistä johtuu, että ajankulukseen pienen pallon perässä mailansa
kanssa hosuvien herrojen pitää pu-keutua tietyllä tavalla? Miksi
pitää viinilasi nostaa ravintolassa nenän korkeudelle, muikistella
oudosti suutaan ja nuuhkaista. Nyökätä sitten uteliaalle
tarjoilijalle että kyllä tämä menettelee. Miksi radion tai
television kuuluttajan täytyy yrittää lausua saksalaiset ja
ranskalaisetkin sanat amerikkalaisittain? Miksi ulkomaisissa
elokuvissa hienostoseurue sanoo mieluummin skool kuin hölökynkölökyn?
Miksi replytä on vakiintunut sähköpostikieleen ja </b><b style="font-family: Tahoma, serif;">syrjäyttänyt suomen? Siksikö että
nämä anglismeja ihailevat replyyttärit ovat t</b><b style="font-family: Tahoma, serif;">uon sanarumiluksen omaksuneet ja
käyttävät vain sitä. Niinhän vakiintuminen tapahtuu, ei
muuten. Miksi pitää käyt-</b><b style="font-family: Tahoma, serif;">tää vieraskielisiä sanoja, silloinkin kun tarjolla on parvi suomenkielisiä synonyme-jä?</b></p><p><b style="font-family: Tahoma, serif;">Entä sitten tämä lehtien tarjoama
kansainvälinen ruokakulttuuri ja pöydän katta-mistavat? Miten
niihin pitäisi suhtautua kansan, jonka muistissa ruoka on
tarkoi-</b><b style="font-family: Tahoma, serif;">tettu nälkään ja jonka pöytään oli tarjolla suolasilakkaa
ja kaupungista talvisaikaan reellä noudettua suolasilliä tai muuta. Ostaa ja myydä sai vain tapulikaupungissa. Tuntuu joskus, että
meillä sitä virkaa hoitaa nykyään Helsinki jonne kaikki keskitetään, muut paitsi pahalta haisevat sellutehtaat. Eivät silti kaikki
Suomessakaan vielä näe ruoan valmistusta taiteena, niin kuin se
tuntuu Välimeren maissa olevan. Meillä hienoimmat, herrasväkeä
miellyttävät mausteet ja hedelmät noudetaan pääkaupungista ja
puhutaan työpaikoilla ja kaupoissa e</b><b style="font-family: Tahoma, serif;">nglantia. Kukapa nyt rahvaan suomea puhuisi. </b></p><p><span style="font-family: Tahoma, serif;"><b>Ihmettelen myös vimmaa joka panee
ihmiset matkailemaan ulkomaille, "</b></span><span style="font-family: Tahoma, serif;"><i><b>Taimaa-seen"</b></i></span><span style="font-family: Tahoma, serif;"><b>
ja "</b></span><span style="font-family: Tahoma, serif;"><i><b>Mallorkalle"</b></i></span><span style="font-family: Tahoma, serif;"><b>
asti jopa ennen kuin oppivat lukemaan. Moni tekee noita omaa egoa ja
naapureiden silmissä statusta nostattavia lentomatkoja parikin
kertaa vuodessa, vaikka velkarahalla jos ei muuten pääse. Niin, ja
vielä sekin oudoksuttaa että ollaksemme yhteiskuntakelpoisia meidän
on alistuttava jonkun umpivieraan suunnittelemaan muotiin ja aina
vaadittaessa vaihdettava vaatetus uudeksi. Ei vanhoissa tamineissa
kehtaa esiintyä ja pitäähän sitä olla kaikin puolin
kansainvälinen. Pieksut ovat kotimaisia.</b></span></p><p><b style="font-family: Tahoma, serif;">Lentoyhtiön
konkurssista olen vakaasti sitä mieltä, että joutavat matkailijat
palaamaan takaisin polkupyörillä. Tarvitseeko sitä ehdoin tahdoin
lähteä matkai-lemaan seuduille, joilla asuu vain ulkomaalaisia. Nuoruudessa minä tein matkan linja-autolla Luulajaan ja sain tarpeekseni ulkomaalaisista. </b></p><p><b style="font-family: Tahoma, serif;">Paljosta muustakin tässä voisi urputtaa, mutta kun pitää lähteä päivänokosille. Postissa
pitäisi vielä iltapäivällä ehtiä käymään, mutta eihän
niitä enää missään ole, niitä posteja. Niin että sekin on taas yksi
pois suljettu mahdollisuus kulut</b><b style="font-family: Tahoma, serif;">taa joutilasta ja tuottamatonta aikaa. Postistahan on
jäljellä vain sen vanha symboli, torvi. Se torvikin on kuulemma
nykyään jossakin ulkomailla. Niin että mikäpä tässä. Antaa
mennä vaan, niin kuin ranskainen sanoo. laissez faire, vaikka
englantiakin olisi tarjolla. (2023)</b></p><p> <b>Fairy on kyllä tehokas tahranpoistaja.</b></p><p><b>Miettehiä:</b></p><p><i><b>Monesti viisaus käy etupäässä takaperin ja huomaamatta</b></i></p><p><i><b>Mikäpä tässä on hännätönnä elää. Ei tarvitse heilutellq häntää jokaiselle vastaan tulijalle.</b></i></p><p><i><b>Elämän genre on tietoisuus vapaudesta</b></i></p><p><i><b>Elämän paradigmat löytyvät vuorisaarnan yhtälöstä</b></i></p><p><i><b>Juoni on kirjailijan valhe</b></i></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><p class="western" style="font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; margin-left: 2.3cm;"><br /></p></div><p></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-72683859623786376542024-02-24T11:17:00.001+02:002024-03-09T18:50:50.248+02:00<p><br /></p>
<p><span style="font-size: large;"><b>ALFA ET OMEGA</b></span></p><p><span style="font-size: 9pt;"><b>Lyhytproosaa</b></span></p><p><span style="font-size: 9pt;"><b></b></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: 9pt;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiSjJHNzcR1RB4Pq-KCVmfxysIj6JD82iEdd6QGWbGq_9HHWkAvh-7FRpOhMpeBxwTA2limZRWBMrPyxBzBhdu0-TbCHYxFMGOsqbJUI_vNsOxLexR4TNZXqk4FRKxLRfJPzBO8KcE10wK6MzoQnsnw7y6MGDq_EVmUzvvpUzgbNWXj0cawF9arHtZ-S2B5" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="360" data-original-width="329" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiSjJHNzcR1RB4Pq-KCVmfxysIj6JD82iEdd6QGWbGq_9HHWkAvh-7FRpOhMpeBxwTA2limZRWBMrPyxBzBhdu0-TbCHYxFMGOsqbJUI_vNsOxLexR4TNZXqk4FRKxLRfJPzBO8KcE10wK6MzoQnsnw7y6MGDq_EVmUzvvpUzgbNWXj0cawF9arHtZ-S2B5" width="219" /></a></b></span></div><span style="font-size: 9pt;"><b><br /><i> Alkumeri. Akryyli 2023 P. N.</i></b></span><p></p>
<p><span style="font-size: medium;"><b>Humanismin kehittynein
muoto on matematiikka. Se on ajatusten labyrintti, ei eksakti
luonnontiede. Materia</b></span><b style="font-size: large;">listiseen maailmankuvaan
perustuva tiede ei löydä ratkaisua aina yksin. Maailmankaikkeutta
täyttää jokin, </b><b style="font-size: large;">mille on paremman
puutteessa annettu nimi pimeä, näkymätön aine. Siis materia,
koska se muuten on käsittämätön. Sitä ei voi nähdä, ei
tuntea tai kosketella, ei mitata eikä punnita. Se vain on. Sen
eksistenssi </b><b style="font-size: large;">käy ilmi vain
seuraamalla tunnetun aineen käyttäytymistä. Hän joka sanoo,
ettei usko mihinkään mitä ei voi nähdä tai koskettaa on
väärässä. Hänen maailman-kuvansa perustuu uskoon, siis siihen mitä ei usko. Raamatun ja uskontojen tarinat maailman luomisesta ovat
yhtä totta kuin </b><b style="font-size: large;">tieteen luuoma kuva
alkuräjähdyksestä. Joku kysyi, mitä oli ennen tuota isoa pamausta. Toinen neropatti vastasi, </b><b style="font-size: large;">ettei ollut mitään,
koska ei ollut aikaakaan. Hän ei tuntenut sanontaa, että tyhjästä
on paha nyhjästä. </b></p>
<p><span style="font-size: medium;"><b>Niin. Maailman alussa pimeys liikkui vetten päällä ja niin myös Jumalan henki liikkui vetten päällä. Näkemys on tietoviisaille
tietenkin liian runollinen. </b></span><b style="font-size: large;">Mutta uskokaa vain! Elämä
on runo, jonka alussa on meidän kielessämme alkusointu, mutta se
päättyy aina loppuso</b><b style="font-size: large;">intuun. Siihen, mikä on meidän runoperinteellemme vierasta. Kaikkeuskin on runo.</b></p><p><b style="font-size: large;">Beethoven ei sitä kuullut, mutta kirjoitti näkemänsä näyn partituuriksi. Sen </b><b style="font-size: large;">nimi on viides, kohtalon sinfonia. (2024)</b></p><p><span style="font-size: x-small;"><i><b>Miettehiä:</b></i></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><i><b>Kaikki sotilaat muistuttavat toisiaan, vaikka heillä olisi erilaiset maastopuvut ja erilaiset marssilaulut. </b></i></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><i><b>Karhun korvaa rupesi kutiamaan. Sieltä löytyi Dudajev niminen hiiri. </b></i></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><i><b>Kuun valossa se hohtaa hopeisena, päivällä katoaa. Enkä enää löydä ajatusta. </b></i></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><i><b>Nainen. Siis potentiaali.</b></i></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><i><b>Olemus ui morfisen meren syvyydessä, nousee pintaan ja sukeltaa kohti valoa.</b></i></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><b>Asiasanat:</b></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><i><b>Humanismi ja Matematiikka. Dudajev. Beethovenin 5. sinfonia.</b></i></span></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-63292404071412628422024-02-17T09:49:00.000+02:002024-02-17T09:49:28.223+02:00<p> </p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="color: red; font-size: x-large;">K I D U T U S</span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b> </b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgPG6aJ8gxdFlJsnFDJM6yYPcGe9RUEl9_k_gGClYfIp7YPTOBR9nMT1G9fZFn54sVoy5FI7A8dTX80eQqBQ-NzPMhsxah2-eyN23kBT-AOk_MVbzPzVwIC9jnsTaLWoomx1s47no1SmSRVrxX_-0El-vnJwqWXZJz_CViH_DSqfqVsiMoxIVRefcf1VSFi" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="480" data-original-width="640" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgPG6aJ8gxdFlJsnFDJM6yYPcGe9RUEl9_k_gGClYfIp7YPTOBR9nMT1G9fZFn54sVoy5FI7A8dTX80eQqBQ-NzPMhsxah2-eyN23kBT-AOk_MVbzPzVwIC9jnsTaLWoomx1s47no1SmSRVrxX_-0El-vnJwqWXZJz_CViH_DSqfqVsiMoxIVRefcf1VSFi" width="320" /></a></div> <span style="font-size: x-small;"> Syyshalavia. Akvarelli 1989 T.Y-R</span>.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b style="text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Sivistyneessä
yhteiskunnassa kidutus on kiellettty. Ei hyväksytä fyysistä eikä
henkistä väkivaltaa. <span style="color: black;">On
kielletty hyökkäys kansanryhmää vastaan, Rotuvihaa </span><span style="color: black;">ei
hyväksytä.</span> Silti kidutus elää ja voi hyvin, sillä
se osataan piilottaa taitavasti moraalin peitteen alle. Kidutusta on
vankiloissa, sairaaloissa ja arkipäivän elämässä. Se voi näkyä
avoimesti, eikä sitä uskalleta arvostella. Henkinen kidutus on
salakavala, sillä se piiloutuu pelon kaapuun. Se voi kätkeytyä
myös vapaamieliseen, liberaaliin maailmankatsomukseen. Aihe, asia
joka saa jotkut ihmiset voimaan pahoin ja jota he eivät voi
hyväksyä, esitetään edistyksellisenä ja tavoiteltavana.
Vastustajia kiusataan jatkuvalla indoktrinaatiolla, joka toistaa
kohteen hyviä puolia ja jota suositellaan. Göbbelsin propaganda
puetaan moderniin, vapaamieliseen asuun joka peittää todellisuuden
kasvot. Käsikirjoittajat, ohjaajat ja näyttelijät on palkattu
indoktrinaation palveluk-seen, tiedon ilme vääristyy. Sota
silotellaan hyväksyttäväksi, jotkin seksuaalisen käyttäytymisen
ilmenemismuodot kuuluvat muka terveeseen kulttuuriin.</span></b></div>
<p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><b>Olipa
kysymys mistä toiminnasta hyvänsä, sen tekee vastenmieliseksi
tapa jolla sitä syötetään ihmisten tajunnanvirtaan. Se
julistautuu liberaaliksi, mutta suhtautuu vihamielisesti niihin jotka
epäilevät sen perusteluja vääriksi ja irvokkaiksi. Ihmiset
alistetaan huomaamattaan omaksumaan jotain sellaista, mikä on
aiemmin tuntunut vastenmieliseltä. Kidutusta harjoitetaan vääristyneellä
informaatiotulvalla.</b></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><b>Todellisuuden
kasvojen takaa löytyy moraalin rappio ja piittaamattomus
kanssaihmisten hyvinvoinnista. Siitä että he kokevat tulevansa
väärin kohdelluiksi. Tärkeämpää kuin mielen tasapaino, on
painostaa ihmiset hyväksymään sitä minkä ovat aikaisemmin
hylänneet vääränä. Tärkeämpää on mielistellä niiden
ihmisten tahtoa, jotka haluavat että kaikki ajattelevat ja tuntevat
kuin he. Jos vääryys sallitaan, se sallittakoon vain vuoks vallan
korkeimman. Ei muuten milloinkaan, sanoi joku antiikin viisas. On
syytä katsella ympärille ja kysyä missä on valta.</b></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><b>Asenteita
on äärimmäisen vaikea muuttaa. Jos joku keksii siihen keinon, hän
ratkaisee kaikki sodat. Vieraiden ajatusten ja ideoiden ajaminen
hivuttamalla vaalikarjan päähän on kaikkien lakkojen,
mielenosoitusten ja sotien hiiva, joka panee rankkitynnyrit käymään.
On hyvä muistaa, että ajatuksia ei voi sensuroida, ne pitää
joidenkin mielestä unohtaa.</b></span></p><p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><b>Epilogi: Meteorologin toimesta saadaan kuulla, että maanantai-illan osalta saadaan myös sateita lumen muodossa. (Näin verorahoilla toimiva yleisradio opettaa meille hyvää suomea)</b></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><i><b>Miettehiä:</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><i><b>Mikä
on tyyli? Se on sinä itse, joka näyt kirjoittamiesi kirjainten
rakosista</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><i><b>Onko
tämä elämä vain metafora?</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><i><b>Älä
vilkuile taaksesi. Aika ajaa sinua takaa</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><i><b>Vain
Venäjä tietää mikä on Ukrainalle hyväksi</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><i><b>Rutikuiva
kertova realismi tappaa kaunokirjallisuuden</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><i><b>Rakkaus
on punainen ilmapallo keikkuvan langan päässä</b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><b>Asiat: Indoktrinaatio.<i> </i></b></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: 8pt;"><i><b><br /></b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: 8pt;"><i><b><br /></b></i></span></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-11163145563572854512024-02-10T16:16:00.002+02:002024-02-10T19:03:00.103+02:00<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-large;"><i>KE V Ä T S A D E</i></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Runoratsu</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3462" data-original-width="3258" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7M1LTR0ZJmku6Yy0RY9X7e-OMgURWLoMqLt7uT3fBB4YPtnXHA3PCdb6tCRVsVvN4I8bVAsIDwbefabs3i6OhohN7PpW9YpVY3A2eSNwa-s5ANu3lUWxvBIMXOGSW3HL30JTAgs9isstCWsutNHLPiXYDM3sHUDOG0CM5RkgFbYyZLR3hSJ7XNPjOjcvV/s320/20221225_150008abstr_eki%20(1).heic" width="301" /></div><b> </b> <b> <span style="font-size: x-small;"><i> <span>Kevätsaade Öljy 2019 Tarmo Yli-Rajala</span></i></span></b><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b><br /></b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Kun sitä katson, tuntuu kuin silmistä vuotaisi näkö</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>jää vain se mitä ei ole lupa tuijottaa</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>eikä sitä tarvitse tuntea ollakseen tietämättä</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b><br /></b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Puu nousee maasta, sen ohi kuljetaan</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>se sahataan poikki, eikä sitä kukaan muista</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b><br /></b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Väistä valoa, varjo on taakka lumelle</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>pimeyden ydin, se mikä on silmuihin piiloutunut</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>ja pelkää talven valoa</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b><br /></b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Vihreä pullo ikkunalla, mustia lintuja vihreällä taivaalla</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b><br /></b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Marraspuiden tiuhat rivit, </b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>liikkumattomat kuin kuolleet sormet</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b><br /></b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Pyrin kyllä siihen, mutta en usko</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>että saavutan sen</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>paitsi jos unohdan pyrkimyksen ja alan toteuttaa sitä</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b><br /></b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Pelon korva, joka kuulet hengityksen</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>ja epäviralliset risahdukset</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Pelon silmä, joka näet minun lävitseni</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>ja tutkit minun varjoani</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Antakaa sulkea teidät hetkeksi vakan alle</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b><br /></b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Puiden oksat etsivät toisistaan tukea.</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Autiolla maalla Salvador suitsittaa palavaa kirahvia</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>kaukana vuoret</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b><br /></b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Ilta piirtää lehmusten hahmot, mustat linnut rypäinä oksilla</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>On vaikea uskoa todeksi sitä mikä ei liiku, </b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>on vaikea liikuttaa todellista</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b><br /></b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Himmeä katseesi Maria, nousee valoon</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>holvit kirkastuvat</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Ei hetkillä ole laskijaa, on vain liekki</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>joka tanssii tuohuksen sydämellä,</b></span></i></span></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>varjot jotka syleilevät ristiä povellasi</b></span></i></span></div><div><b><br /></b></div><div><b>Miete</b></div><div><span style="font-size: x-small;"><i><span><b>Kuun valossa se hohtaa hopeisena, päivällä katoaa, enkä enää löydä ajatusta</b></span></i></span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><i><br /></i></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Vaidoin blogin. Vialliseen ehti jo tulla lukijoita.</div><p></p></div>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-26750623266862255852024-02-10T09:58:00.002+02:002024-02-10T16:28:12.062+02:00<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: large;"><b> K E V ÄT</b></span> <span style="font-size: large;"><b>S A D E </b></span> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Runoratsu </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span><b> </b></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b> </b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b> Sain joskus kauan sitten J.H. Erkon kilpailussa kunniamaininnan runosarjassa. Silloin se ilahdutti hetken, mutta enpä sitä kovin vakavasti ottanut. On jäänyt runoilu vähiin.</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b>Tässä runoratsussa on koottuna nostalgiaa 1960-1970- luvuilta. Minun idolini oli Jyri Schreck, mikä </b><b>asia saattaa pilkottaa sieltä täältä. Tyyli kaiketi hipoo jossain määrin1950-lukua. Keväällä 1957 oli lem</b><b>pi jo viriämässä, vietin aikaa erään talon ullakkohuoneessa ja kiusasin naapureita tenorisaksofonilla. </b><b>Luin Jyri Schreckin ja Aila Meriluodon runoja. </b><b>Avoimen ikkunan alla kukki omenapuu, täynnä valkoisia kukkia. Niiden tuoksu täytti ilman jota nuoruuden huumassa hengitin. Ja nyt minä hengitän nostalgiaa.</b> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhtD0NVZLySQsyFJKA21V4U03S4FWzP6iggeMia-SNIhhoaoH16EdwjAj_4ET3WO0YS5njcQDD3hHp5Sl5_GNncjMbVIdZIqsceWE_20Hy2Ub-LllbkWIf2KnlYgJT3szyo6w9lMXWd7u_sO1JVtFwLghQzh2T8JYpW-jbHj2Q7rYVxz4wrpEIIw_Q23KxE" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><b><img alt="" data-original-height="449" data-original-width="426" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhtD0NVZLySQsyFJKA21V4U03S4FWzP6iggeMia-SNIhhoaoH16EdwjAj_4ET3WO0YS5njcQDD3hHp5Sl5_GNncjMbVIdZIqsceWE_20Hy2Ub-LllbkWIf2KnlYgJT3szyo6w9lMXWd7u_sO1JVtFwLghQzh2T8JYpW-jbHj2Q7rYVxz4wrpEIIw_Q23KxE" width="228" /></b></a></div><b><span style="text-align: left;"><span style="font-size: xx-small;"><i> KEVÄTSADE . Öljy. Tarmo Yli-Rajala</i></span></span> </b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><p><br /></p><div>
<p><br /></p><p><br /></p>
<p><br /></p></div><div><b><span style="font-size: xx-small;"><i><br /></i></span></b></div><div><b><span style="font-size: xx-small;"><i><br /></i></span></b></div><div><b><span style="font-size: xx-small;"><i><br /></i></span></b></div><div><b><span style="font-size: xx-small;"><i><br /></i></span></b></div><div><b><span style="font-size: xx-small;"><i><br /></i></span></b></div><div><b><span style="font-size: xx-small;"><i><br /></i></span></b></div><div><b><span style="font-size: xx-small;"><i><br /></i></span></b></div><div><b><span style="font-size: xx-small;"><i><br /></i></span></b></div><div><b><span style="font-size: xx-small;"><i><br /></i></span> </b><p></p></div>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-45014287816542451152024-02-03T07:45:00.002+02:002024-03-09T18:52:11.290+02:00<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-size: xx-large;">YSTÄVYYS</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">LYHYTPROOSAA</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjzseeTIXQ0AutSEuc7xgCP_w3JQbCR1b93skOf5G3_3PFQVyBww4yLx4RbhTvv42pGGl50VmJ3fT316k_F-f-JUq3j3aZ1Vr9CHERevIzShJbunxrnMCrFJEpg7rEGFQdqjIKTn3pb0DAAZ38hf7c_im9QwcXW62zmC9pj6ALGOQg06ac02h2oN9F6mR8U" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="521" data-original-width="803" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjzseeTIXQ0AutSEuc7xgCP_w3JQbCR1b93skOf5G3_3PFQVyBww4yLx4RbhTvv42pGGl50VmJ3fT316k_F-f-JUq3j3aZ1Vr9CHERevIzShJbunxrnMCrFJEpg7rEGFQdqjIKTn3pb0DAAZ38hf7c_im9QwcXW62zmC9pj6ALGOQg06ac02h2oN9F6mR8U" width="320" /></a></div><p></p>
<p>Amadeo Modigliani Nu Couche.</p>
<p style="text-align: justify;"><br />
</p>
<p style="text-align: justify;"><b style="color: #111111;">Minulla
on mustavalkoinen mielikuva monista asioista. Ne ovat joko tai, mutta
eivät </b><b style="color: #111111;">mitään
siltä väliltä. Jaan ihmiset ystäviin ja tuttaviin, heidän
lisäkseen on mitään sano</b><b style="color: #111111;">maton
porukka joka ei kuulu kumpaankaan. Heitä ei ole, en huomaa heitä. </b><b style="color: #111111;">Ystävien
kanssa puhutaan ja seurustellaan. Molemmin puolin tunnetaan
tapahtumat </b><b style="color: #111111;">ja
niistä ollaan melko lailla samaa mieltä. Ei riidellä, vaan
mieluummin jäädään vaiti jos </b><b style="color: #111111;">erimieltä
ollaan. Ilmaannutaan kylään sen kummemmin etukäteen valmistelematta, ja </b><b style="color: #111111;">harrastetaan
samoja asioita. Valmistetaan vaikka vanhasta pakastin kaapista
kompos</b><b style="color: #111111;">sti
eikä syytetä toisiamme projektin epäonnistumisesta. Siitä, että
eräänä päivänä </b><b style="color: #111111;">kompostissa
kihisee valkoisia toukkia ja sinivihreitä kärpäsiä kuhisee
viereisen liite</b><b style="color: #111111;">rin
seinällä. Jokin on mennyt vikaan ja vaatii rauhallista tupakkia.
Aika tavaran kaupittoo </b><b style="color: #111111;">sanoo
ystävä. Tehdään siihen tuuletusaukot. Ystävä myös tarjoaa apua aina kun huomaa </b><b style="color: #111111;">että sitä tarvitaan. Hän ei siitä rahasta.</b></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="color: #111111;"><span><b>On
tuttavia joista aikaa myöten tulee ystäviä. Näin ainakin
luulotellaan. Minä ja hän. Pal</b></span></span><b style="color: #111111;">jon
ollaan tekemisissä, tukea saadaan ja annetaan. Kerrotaan vaivoista
ja terveydestä, </b><b style="color: #111111;">jaetaan
myötätuntoa.Tehdään yhteisiä perhematkoja, haukutaan tai
hyväksytään polii</b><b style="color: #111111;">tikkoja.
Keskinäisissä suhteissa ollaan vapaamielisiä ja suvaitsevia,
vitsaillaan vähän </b><b style="color: #111111;">toisten
mielipiteille. Ei vedellä rajaviivoja.</b></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="color: #111111;"><span><b>Vaan
kaikki tämä osoittautuukin pintapuoliseksi ja puheet ovat lopulta
vain small talkia. </b></span></span><b style="color: #111111;">Äkkiä
tulee eteen päivä. Jolloin ystäväksi ilmoittautunut ja hyväksytty
tuttava suuttuu </b><b style="color: #111111;">typerästä
aiheesta. Siitä aiheesta, että huomaa minulla kaikesta huolimatta
aivan omia </b><b style="color: #111111;">ajatuksia
ja tekoja. Hän ei ymmärrä, etten minä astu tarjottuun pilttuuseen
enkä anna </b><b style="color: #111111;">sulkea
kantta siitä lokerosta, johon hän on minut sijoittanut. Hän lakkaa
nyt tervehtimäs</b><b style="color: #111111;">tä
ja ohi kulkiessa kääntää päänsä katsomaan maisemia.</b></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="color: #111111;"><span><b>Minä
olen loukannut ihmistä, joka luuli itseään ystäväksi. Kun
elämä heittelee rajusti </b></span></span><b style="color: #111111;">niin
tuttavat ympäriltä kaikkoavat kuin tuhka tuuleen. Nyt ei ole enää
muuta neuvoa, kuin </b><b style="color: #111111;">kääntyä
katsomaan taakseen. Siellä voi nähdä vielä ystävän, hänet joka
seuraa, ei ivaa </b><b style="color: #111111;">eikä
lakkaa tervehtimästä. (2023)</b></p>
<p style="text-align: justify;"><i style="color: #111111;"><b>Mietteitä:</b></i></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="color: #111111;"><span><i><b>Jos
katsot nyt ahdingossa taaksepäin, näet vielä ystävän</b></i></span></span></p><p style="text-align: justify;"><i style="color: #111111;"><b>Jos
teet tai sanot jotain merkittävää, lakkaavat ihmiset tervehtimästä</b></i></p>
<p></p><div style="text-align: justify;"><i style="color: #111111;"><b>Kafkan
arkipäivää en aina juhlasta erota</b></i></div><div style="text-align: justify;"><i style="color: #111111;"><b><br /></b></i></div><span style="color: #111111;"><div style="text-align: justify;"><i><b>Ikävää on todeta
olevansa väärässä. Vielä ikävämpää on jos joku muu on
oikeassa</b></i></div></span><p></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="color: #111111;"><span><i><b>Kova
paikka, kun runo vaihdetaan lakitekstiin</b></i></span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="color: #111111;"><span><i><b>Asiat: </b></i></span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="color: #111111;"><span><i><b>Masennus. Nu Couche. Amadeo Modigliani. </b></i></span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="color: #111111;"><span><i><b>Blogikuvassa alkuperäisen teoksen hehkuvat, kauniit värit eivät valitettavasti näy.</b></i></span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="color: #111111;"><span><i><b><br /></b></i></span></span></p></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><p><br />
</p><p><br />
</p><p><br />
</p><p><br />
</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><span style="color: #55308d;"><span face="Bahnschrift SemiLight Condensed, sans-serif"><span style="font-size: 22pt;"><i> </i></span></span></span></p><p><br />
</p><p><br />
</p><p><br />
</p><p><br />
</p><p><br />
</p><p><br />
</p><p><br />
</p><p><br />
</p><p><span style="color: #111111;"><span style="font-size: 9pt;"><b> </b></span></span></p><p><br />
</p><p><br />
</p><p><br />
</p><p><br />
</p><p><br /></p></div>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-82690205912590997302024-01-27T11:10:00.000+02:002024-01-27T11:10:10.722+02:00<p> </p><p><br />
</p>
<p><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: large;"><i>VÄHÄSEN
k0HTELIAISUUDESTA</i></span></span></p>
<p><span face="Arial, sans-serif"><span>Lyhyenläntää
proosaa</span></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi2UPIMBBibsQdmWv1ZvmrCLrQi2jne5eEkmpunLUAVKNBt4wPwaNKfZqVTFWx4hsEvTZ-cs0x7PHBibtWDZSPe68Z2MruJpdIWI6QYktI6XKdWueowUM43pPJoFPu8PZAiedJMtQE-6i3MDlH_5LnriJMYModD1zyJdf0D-Q5YQSiLTXwOlRU_Y30mguB-" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="130" data-original-width="124" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi2UPIMBBibsQdmWv1ZvmrCLrQi2jne5eEkmpunLUAVKNBt4wPwaNKfZqVTFWx4hsEvTZ-cs0x7PHBibtWDZSPe68Z2MruJpdIWI6QYktI6XKdWueowUM43pPJoFPu8PZAiedJMtQE-6i3MDlH_5LnriJMYModD1zyJdf0D-Q5YQSiLTXwOlRU_Y30mguB-" width="229" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Kutomus Maria 5 v.</i></div><br /><span face="Arial, sans-serif">Suomalaiset ovat moukkia. Italialaiset ovat kuulemma sitä mieltä. </span><span face="Arial, sans-serif">Suomalaiset
ovat epäluuloisia kaikkia ulkomaalaisia kohtaan. Jos </span><span face="Arial, sans-serif">avaat
heille oven kohteliaasti, he kysyvät mihin sillä pyrit? Onko täs</span><span face="Arial, sans-serif">sä
nyt koira haudattuna? Jos tarjoat junassa paikkaa tiineelle rouv</span><span face="Arial, sans-serif">alle,
tämä luulee että aiot kosia tai että olet vähän tärähtänyt.
Ja </span><span face="Arial, sans-serif">niin luulevat kaikki muutkin. He tuijottavat noloina jonnekin muualle.</span><p></p>
<p><span face="Arial, sans-serif"><span>Nuorille
Suomessa opetetaan, että on kohteliasta istua rauhallisesti </span></span><span face="Arial, sans-serif">jos
vieressä seisoo liikuntavam-mainen. On epäkohteliasta kiinnittää </span><span face="Arial, sans-serif">moiseen
huomiota, hän nolostuu helposti. Ruokapöytään istu-taan </span><span face="Arial, sans-serif">aina
pipo päässä ta lippa vinossa, koska aikaa ei pidä haaskata ja </span><span face="Arial, sans-serif">on
kiire pelaamaan. Tarkoitus on ahmia eikä haastella joutavia.</span></p><p><span face="Arial, sans-serif">Small
talkia harrastavat vain ulkomaalaiset, joilla ei ole mitään jär</span><span face="Arial, sans-serif">kevää
aihetta esimerkiksi jalkapallosta tai golfista. Myös kansainvälisyys on suosittu puheenaihe, sillä onhan se noloa ettei joka mummo maaseudulla osaa tervehtiä englanniksi.</span></p><p><span face="Arial, sans-serif">Minun
nuoruuteni naapurissa asui pahan sisuinen juoruakka. Hän </span><span face="Arial, sans-serif">puuttui
kaikkeen ja neuvoi kaikkia. Ei ollut mihinkään tyytyväinen. </span><span face="Arial, sans-serif">Minä
päätin raikastaa ilmapiiriä ja toimitin hänelle joululahjan pukin </span><span face="Arial, sans-serif">toimesta.
Rullaluistimet. Valitettavaa on, että akka pian joulun jäl</span><span face="Arial, sans-serif">keen erkani tuon ilmaisiin tapaturmaisesti. Oli luistellut väärään suun</span><span face="Arial, sans-serif">taan
ylikäytävällä. Rauha hänen muistolleen! </span></p>
<p><span face="Arial, sans-serif"><span>Suomalaiset
poikkeavat muista eurooppalaisista. He ovat ruotsa</span></span><span face="Arial, sans-serif">laisten
mielestä sen näköisiäkin. He kuuluvat eri kielikuntaan. Jos </span><span face="Arial, sans-serif">suomalaiselta
kysyy mitä kuuluu, niin hän ei vastaa älykkäästi <i>entä </i></span><span face="Arial, sans-serif"><i>mitä
itsellenne.</i> Hän alkaa kertoa juurta jaksaen kuulumisia ja käy </span><span face="Arial, sans-serif">läpi
kaikki taudit ja yskät. Luulee, että vieraat ovat niistä kovin </span><span face="Arial, sans-serif">kiinnostuneita.</span></p>
<p><span face="Arial, sans-serif"><span>Mikä
siis eteen tässä ongelmassa? Kehitys on myönteinen, sillä syn</span></span><span face="Arial, sans-serif">tyvyys maassa laskee ja tulevaisuudessa heitä on yhä vähemmän. </span><span face="Arial, sans-serif">Maahan
muuttaa muualta kielitaitoista väkeä sen verran, ettei kantasuomalaisia </span><span face="Arial, sans-serif">erota muista enää tikullakaan. Mikä ilahduttavinta, kaikki puhuvat </span><span face="Arial, sans-serif">helppoa
englantia. Se taito on samalla tasolla kuin somekieli, niin </span><span face="Arial, sans-serif">että
turhalta syvällisyydeltä vältytään. Riittää kun ymmärretään
mai</span><span face="Arial, sans-serif">noksia
ja Putinia. Sivistystaso nousee kohisten, Suomi on kohta </span><span face="Arial, sans-serif">kansainvälisempi
kuin suurimmat imperiumit, jotka ovat liittoval</span><span face="Arial, sans-serif">tioita.
Niitä, joissa yksi vie ja muut vikisevät.</span></p>
<p><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Miettehiä:</b></i></span></span></p>
<p><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Ei
meitä syyhy vaivaa, vakuuttivat kirput yksimielisesti</b></i></span></span></p>
<p><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Ongelmia
työpaikalla? Kutsu konsultti. Hän löytää esimiehen.</b></i></span></span></p>
<p><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Onko
mikään rasittavampaa kuin väittely opportunistin kanssa</b></i></span></span></p>
<p><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Onko
niin, että vain huppu päässä saa pankinjohtajan heltymään</b></i></span></span></p>
<p><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Opittu
viisaus ei periydy. Miten on viisauden oppimisen laita?</b></i></span></span></p><p><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Asiat: Käytöstavat. Kasvatus. </b></i></span></span></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-15505557362768192172024-01-20T20:31:00.002+02:002024-01-20T20:31:46.133+02:00<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<b><br />
</b></p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<b><br />
</b></p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #2b00fe; font-size: x-large;"><b><i>JOTAKI </i></b></span><b style="color: #2b00fe; font-size: xx-large;"><i>VAA</i></b></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b style="color: #2b00fe; font-size: xx-large;"><i><br /></i></b></p><div><b style="color: #2b00fe;"><i>Lyhytproosaa</i></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD1xjS4XBTTN9gjZJCVoCsgBHpOrB2k9MHR5c-PF70g4b5ZzWPizoiFySSKoBydxvgq-r9zXY2HfprEQcoA1NpNNjqdo6_g2aLkWPnPZI_xBJ1BXAHK1IfmUbz3Br1-4mra-cYtLMD85JinZNNc7F7Jnfr6siMpOfHX2P0yAZxlNp_kR6ca__fcBXCLa0T/s472/IMG_20171023_0002%20(6)er%C3%A4j%C3%A4rvi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="472" data-original-width="414" height="197" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD1xjS4XBTTN9gjZJCVoCsgBHpOrB2k9MHR5c-PF70g4b5ZzWPizoiFySSKoBydxvgq-r9zXY2HfprEQcoA1NpNNjqdo6_g2aLkWPnPZI_xBJ1BXAHK1IfmUbz3Br1-4mra-cYtLMD85JinZNNc7F7Jnfr6siMpOfHX2P0yAZxlNp_kR6ca__fcBXCLa0T/w241-h197/IMG_20171023_0002%20(6)er%C3%A4j%C3%A4rvi.jpg" width="241" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-size: x-small;"> Lampi. Akvarelli 2012 T.Y-R</span></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-size: x-small;"><br /></span></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small; font-style: italic;"> <b> Teksti on epäselvää jos kirjaimet eivät pysy pystyssä ja rivissä</b></span></div><p></p>
<p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<b><span>Arvostella saa vapaasti mutta
ei kaikkia. Jos arvostelee, voi </span>saada kutsumattomia
vieraita jotka eivät ymmärrä huumoria. Silloin voi olla vaikka
henki kysymyksessä, sillä arvos-teltavan </b><b>puolustajilla on puukko
hampaissa ja varma käsitys siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Hän katsoo oikeudekseen kostaa lapsille ja vanhuksille, kaikille
jotka ovat liian heikkoja tunte-maan ainoan oikean valinnan. Sen,
minkä hän on kuullut toisilta kaltaisiltaan. Hän peittää
kas-vonsa ja siksi minunkin on pakko katsoa poispäin, koska pelkään
kosketusta. Tiedän, ettei ole nurkkaa jota ei yön helma laahaisi.
Ja että joka aamu, kun yö palaa takaisin, sen helmasta irtoaa
repaleita jotka riippuvat missä sattuu. Muistelen Renardia, joka
kirjoitti lyhytproosaa siitä huoli-matta, ettei kukaan häntä
ymmärtänyt. Elämä yksinäisyydessä on raskasta, arvostelijat
voivat huokaista helpotuksesta. Kukaan ei uskalla puuttua asioihin,
joita vain heillä on oikeus käsitellä. He perivät maan,
röyhkeydellä ja häikäilemättä. Heillä on jumalallinen tehtävä
muuttaa kaikki muut ihmiset itsensä kaltaisiksi </b><b>ja pakottaa lapset puhumaan
heidän kieltään, joka on muita pa-rempi. Arkkipiispat suihkivat
rukoussavua heidän ympärilleen ja tuomiorovastit
pyörittävät peukaloitaan. Joka miekkaan tarttuu, he uhoavat, mutta
jättävät puheensa kesken.</b></p>
<p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<b><span>Tänä aamuna kuulin uutisista,
että pilkattuja on kaatunut sodassa tuhansittain. Pilkkaajat vievät
heidän lapsiaan joita </span><span>käännyttävät
samanmielisiksi kanssaan. Jos pilkattu miekkaan tarttuu, hä-nen käy
huonosti. Hän saa kääntää poskensa </span><span>vain lyötäväksi. Entiset
ystävät eivät käännä poskea, he kääntävät selkänsä ja
ilmoittavat olleensa aina eri mieltä pil</span><span>katun kanssa. He käyvät
kauppa-neuvotteluja, joiden tarkoitus on aiheuttaa nälänhätää ja
ajaa pilkatut mereen. Pilkattuja on lupa pommittaa ohjuksilla ja
päätteeksi järjestää paraateja. Niissä pilkkaajat marssivat
nenä pystyssä sankarei</span>na, joita maailman tulee
ihannoida. Aika on lineaarinen tarina.
Suorastaan narratiivi, niin kuin nykyään kuuluu sanoa jos aikoo
päteä tieteen avantgardessa.</b></p>
<p align="justify" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<b><span>Ajalla on kuitenkin salakavala
taipumus poukkoilla sykleissä ja hämmentää pilkattujen silmät.
Heissä on niitäkin, jotka </span><span style="text-align: left;">paineen hellittäessä
kääntävät takkinsa ja pyrkivät napittamaan sitä väärältä
puolelta. He muodostavat viidennen kolon</span><span style="text-align: left;">nan joita tunnetaan kaikkialla
maailmassa ja jotka ovat valmiit myymään vanhan mummonsa, että
voisivat osallistua paraatiin. Moni on tutustunut siihen
marssisäveleen. Vaan yksi asia on ylitse muiden. Mikä ero on pilkkaajalla ja pilka</span></b><b style="text-align: left;"><span>tulla? Kääntele tietoa miten päin tahansa, niin aina löytyy syyllinen. Jos ihminen on tyhjä, hänet täytetään valolla. Jos hän on jakaantunut, hänet täytetään pimeydellä. (2024)</span></b></p><p align="justify" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: x-small;"><b>Asiasanat: Hepatiitti. Viides kolonna. Renard.</b></span></p><p align="justify" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b><span style="font-size: x-small; text-align: left;"><i>Mietteitä:</i></span></b></p><p align="justify" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b><span style="font-size: x-small; text-align: left;"><i>Tasavalta on sitä, että työt jaetaan tekijöille ja valta niille, jotka töitä teettävät </i></span></b></p><p align="justify" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b><span style="font-size: x-small; text-align: left;"><i>Tiedoksi hyvät kanat! Ennen pääsiäistä teillä on taas ylityötunteja</i></span></b></p><p align="justify" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b><span style="font-size: x-small; text-align: left;"><i>Tietääkö vasen käsi aina mihin oikea pyrkii?</i></span></b></p><p align="justify" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b><span style="font-size: x-small; text-align: left;"><i>Syrjähyppykö? Sitä että annat lahjaksi hajuvesipullon ja saat vastalahjaksi hepatiitin</i></span></b></p><p align="justify" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: x-small;"><b><i>Takaperin kävellessä oppii kaatumaan kunnioittavasti</i></b></span></p><p align="justify" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">BLOGI: Vähäsen kohteliaisuudesta on joutunut informaatiosodan uhriksi. Teksti heittää häränpyllyä joissakin laitteissa, toisissa on ihan o,k, Pistän siis tämän kohteliaisuuden syrjään ja korvaan sen toisella. Korjaan ja julkaisen joskus uudelleen paremmalla onnella. </p><p align="justify" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p align="justify" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b><span style="text-align: left;"><br /></span></b></p><p align="justify" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b><span style="text-align: left;"><br /></span></b></p><p></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-63811607926006217972024-01-13T10:14:00.000+02:002024-01-13T10:14:14.817+02:00<p> </p><p><i style="color: #ff00fe; font-family: arial; font-size: x-large; text-align: right;"><br /></i></p><p><i style="font-family: arial; text-align: right;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; color: #ff00fe; font-size: x-large; text-align: center;"><i style="font-family: arial; text-align: right;"><br /></i></div><i style="font-family: arial; text-align: right;"><span style="font-size: x-large;"><br /><span style="color: #2b00fe;"><br />SYLLOGISTINEN KILPI</span></span></i><p></p><p><i style="font-family: arial; text-align: right;"><span style="color: #2b00fe;">Lyhytproosaa</span></i></p><p></p><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-t1yrhkX23TP_En7p2IWEs27_4XzBzQT6lNNqbLVbHxnqDjKcASw7pXkx7Pv874po9nT78cNVeJyj2ESpjagL9Qg58sTb2rcp9JNpu9v3sm3-Qo7PQ5mtP8Fvj-pEAHKUHgJzwv_ecnsXksDj0er_zVuGJox6pUWpAOtV4jahSP0eWIZy29mj8mCl30OL/s1595/IMG_20170405_0001sini%20uusi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1193" data-original-width="1595" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-t1yrhkX23TP_En7p2IWEs27_4XzBzQT6lNNqbLVbHxnqDjKcASw7pXkx7Pv874po9nT78cNVeJyj2ESpjagL9Qg58sTb2rcp9JNpu9v3sm3-Qo7PQ5mtP8Fvj-pEAHKUHgJzwv_ecnsXksDj0er_zVuGJox6pUWpAOtV4jahSP0eWIZy29mj8mCl30OL/s320/IMG_20170405_0001sini%20uusi.jpg" width="320" /></a></div><i><span style="font-size: x-small;"> Looginen syllogismi. </span></i></span><span style="text-align: justify;"><span><span><span style="font-size: medium;"> </span><span style="font-size: x-small;"><i>Akvarelli 1990(?) T. Yli-Rajala</i></span></span><span style="font-size: x-small;"><i> </i></span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: medium;"> </span></span></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif" style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><span face="Arial, sans-serif" style="text-align: justify;"><span>Noutajan
tulon tajuaminen ei onnistu loogisella syllogismilla, sanoin Pekalle
joka makasi </span></span><span face="Arial, sans-serif" style="text-align: justify;">kuolinvuoteellaan.
Hän oli nähnyt mustan hahmon sairaalan ovella tuijottamassa kohti. </span><span face="Arial, sans-serif" style="text-align: justify;">Hahmo oli ikään kuin havahtunut, ja hän kuuli sen sanovan: <i>en minä sinua
vielä tullut</i> <i>hakem</i></span><span face="Arial, sans-serif" style="text-align: justify;"><i>aan</i>.
Sen suu ei liikkunut, lieneekö sillä suuta edes ollutkaan.</span></span></div></div>
<p style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Pekka
oli nukahtanut kauhuissaan ja heti herättyään ajatellut, että
tuollaiset näkymät johtu</span></span><span face="Arial, sans-serif">vat
kuumeesta. Niitä sanotaan hallusinaatioiksi. Mutta kukaan ei ole
koskaan yrittänyt </span><span face="Arial, sans-serif">selittää
niiden aineellista olemusta. Mikä saa hallusinaation siirtymään
minun mieleeni, </span><span face="Arial, sans-serif">olenko
minä vastaanotin joka on viritetty hallusinaation aallonpituudelle.
Ja kuka hitto </span><span face="Arial, sans-serif">sellaista
tekisi, hän pohti. Vai olenko minä itse hallusinaatio? </span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span face="Arial, sans-serif">Eikä hän sitten kuollutkaan, sillä kertaa. </span></span></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Minä
kuuntelin ahdistunutta kuiskintaa ja esitin tuon tekoälykkään
mielipiteen Noutajan </span></span><span face="Arial, sans-serif">tulon
tajuamisesta. Olin kuin bysanttilainen soturi ja nostin ristillä
koristellun kilpeni suo</span><span face="Arial, sans-serif">jaamaan
itseäni pelolta. Pekalla ei tuota kilpeä ollut, sillä hän
ilmoitti olevansa skeptikko.</span></span></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Minä
ajattelin, että pelkkä epäilys elämänkatsomuksena on masentava.
On parempi luo</span></span><span face="Arial, sans-serif">da
allegorioita ja uskoa niihin. Toivo on parempi seuralainen pitkälle
matkalle noutajan seu</span><span face="Arial, sans-serif">rassa
kuin masennus ja epäily. Että tyhjyyden pohjalla on vain pimeys. Sense datum.</span></span></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Kului
pari vuotta, Pekka parani sairaudesta, mutta jäi halvaantuneena
pyörätuoliin. Ehkä </span></span><span face="Arial, sans-serif">juuri
siksi hän tarrautui toivoon ja unohti entiset puheensa. Näkemäänsä
mustaa hahmoa </span><span face="Arial, sans-serif">ovella
hän ei halunnut muistella, koska ei ollut enää varma sen
todellisuudesta. On parem</span><span face="Arial, sans-serif">pi
sanoa ei, ennen kuin joku muu sanoo kyllä.</span></span></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Hän
lähti lopullisesti matkalle vähän yli kolme yöllä. En ehtinyt
antaa hänelle puoli väkisin </span></span><span face="Arial, sans-serif">matkaan
sitä ristillä koristeltua kilpeä, koska olin unohtanut sen
nuoruuden muistojen mu</span><span face="Arial, sans-serif">kana
pimeään nurkkaan. Se nurkka pelotti minua tyhjyydellään. Kun häntä nyt
muistelen, palaa </span><span face="Arial, sans-serif">mieleen
logion : <i>joka on tullut tuntemaan maailman, on löytänyt</i> <i>ruumiin.</i>
<i>Joka on löytänyt </i></span><span face="Arial, sans-serif"><i>ruumiin,
sille maailma ei ole minkään arvoinen, </i> (log 83)</span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span face="Arial, sans-serif">2024</span></span></p><p style="text-align: justify;"><span face="Arial, sans-serif"><i><b><span style="font-size: x-small;">Mietteitä:</span></b></i></span></p><p style="text-align: justify;"><span face="Arial, sans-serif"><i><b><span style="font-size: x-small;">Ei elämässä ole juonta. Se on hektistä ja sykleissä poukkoilevaa. Juoni on kirjailijan valhe. </span></b></i></span></p><p style="text-align: justify;"><span face="Arial, sans-serif"><i><b><span style="font-size: x-small;">Ei elämä noudata romaanin kaavaa eikä lyriikan muotoja. Se ei pääty koskaan halutulla tavalla. </span></b></i></span></p><p style="text-align: justify;"><span face="Arial, sans-serif"><i><b><span style="font-size: x-small;">Anna hänelle se, minkä itse haluaisit pitää.</span></b></i></span></p><p style="text-align: justify;"><span face="Arial, sans-serif"><i><b><span style="font-size: x-small;">Ennen vanhaan kritiikkiä ei tarvinnut odotella. Nykyään tulee hiljaisuus.</span></b></i></span></p><p style="text-align: justify;"><span face="Arial, sans-serif"><i><b><span style="font-size: x-small;">Ero erilaisuuden ja eriarvoisuuden välillä on korvien välissä.</span></b></i></span></p><p style="text-align: justify;"><span face="Arial, sans-serif"><i><b><span style="font-size: x-small;"><br /></span></b></i></span></p><p style="text-align: justify;"><span face="Arial, sans-serif"><i><b><span style="font-size: x-small;"><br /></span></b></i></span></p><p style="text-align: justify;"><span face="Arial, sans-serif"><i><b><span style="font-size: x-small;"><br /></span></b></i></span></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-51985082550028094182024-01-06T10:16:00.003+02:002024-01-06T10:18:21.649+02:00<p></p><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: georgia; font-size: x-large;"><i>UNESSA VOI</i></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Lyhytproosaa</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjUiKQ0WUgRcadoskjqdhmGl5eftXrlv5DnmGC85XWx0RM4CUIiusS4G7ZtwzQ0i9tw8RgD9SDcWf__zVKjlUyQ4wKS_7hLtCmCmyJ6F9UWKWeQq7S6qW7PwfLv4tHMDxxEatGSbTCrvGeva7aGPPkKnYaQS59wt3lOiLZGwBSl6PfgoMIjeLmMaUH9mw" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="634" data-original-width="810" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjUiKQ0WUgRcadoskjqdhmGl5eftXrlv5DnmGC85XWx0RM4CUIiusS4G7ZtwzQ0i9tw8RgD9SDcWf__zVKjlUyQ4wKS_7hLtCmCmyJ6F9UWKWeQq7S6qW7PwfLv4tHMDxxEatGSbTCrvGeva7aGPPkKnYaQS59wt3lOiLZGwBSl6PfgoMIjeLmMaUH9mw" width="307" /></a></div><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> <i> </i></span><span><i> Kuva: post mortem Akvarelli TY-R 2021</i></span><br /><br /></div><p></p>
<p><span style="color: #741b47; font-size: x-small;"><b><i>Sydämen muisti karsii </i></b></span></p><p><b><i><span style="color: #741b47; font-size: x-small;">huonot muistot </span><span style="color: #741b47; font-size: small;">ja muistaa hyvät </span></i></b></p><p><b><i><span style="color: #741b47; font-size: small;">(Garcia </span><span style="color: #741b47; font-size: small;">Marquez)</span></i></b></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="color: #741b47;"><span style="font-size: medium;"><b><span>Unessa voi olemisesta rakentaa teorian, jonka </span></b></span><b style="font-size: large;"><span>merkitys on syvä </span></b><b style="font-size: large;"><span>olemattomuus.
Ilta voi </span><span>nyt </span><span>
näyttää hyvin epätodennäköiseltä, lunta tup</span></b><b style="font-size: large;"><span>ruttaa katulyhdyn
valokeilassa. </span><span><i>Sein
und</i></span><span> </span><span><i>Zeit</i></span><span>
ilman selityksiä. Isä oli kuollut pari viikkoa sitten, vietin yhtä hautajaisten jälkeisistä arkipäivstä. -Mieskvartetti lauloi
haudalla Aleksis Kiven Sydämeni laulun, Ei </span><span>muuta kunniaa kuin</span><span> </span><span>kuulla
</span><span>kummultansa </span><span>sun</span><span>
honkiesi huminaa, vaikka hänestä vielä keväällä leikattiin vuosikymenien takaisia kranaatin sirpaleita, </span><span>pari viikkoa ennen hänen kuolemaansa. </span></b></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="color: #741b47;"><b style="font-size: large;"><span>K</span></b><b style="font-size: large;"><span>atsoin lehdestä uutista, joka
kertoi tämän päivän konsertista. Taid</span><span>a</span><span>n
mennä sinne, sanoin hänelle ja tiesin että hänkin olisi
halunnut. Vaan eihän niillä uusillakaan kivuil</span><span>la</span><span>
</span><span>voinut,</span><span> hän lähti vain sairaalaan. Hei nyt sitten, minä sanoin. Nähdään taas
maanantaina.</span></b></span></p>
<p> <span style="color: #741b47;"><span style="font-size: medium;"><b><span>Ei nähty silloin enää, mutta
minä lähdin nyt, vuosia myöhemmin, kun olin luvannut. </span><span>Olo
oli vähän sekava, niin kuin se aina kuoleman jälkeen on. Kuin
olisi eksyksissä ja kaikki ovet kiinni. </span></b></span><b style="font-size: large;">Sain paikan aivan salin
edestä, läheltä orkesteria. Cembalisti istui ihan liki, minun
edessäni. Luiset sormet tanssivat cembalon hampailla, nuottiavaimien
lomitse soljuivat vihreät kuukivet. Kuuntelin Schubertia, sitä keskeneräistä taas. Minua alkoi
sietämättömästi nukuttaa. Pinnistin katsetta. Eivät ne kivet todellakaan helmenharmaita olleet. Ne olivat himmeää
vihreää, kuin luonto kesällä. Soittajan frakin häntä heilui
tahdin, jalka polki pedaalia. Improvisaation solmuista hän kutoi
salin kattoon seitin, joka oli täynnä lupauksia. Mietin, että tuo
oli kuin Salvador Dalin kevään öinen uni. Mikäpä oli soittajan
soitellessa kun virittäjä oli kaikonnut jäljet-tömiin. </b></span></p><p><span style="color: #741b47;"><b style="font-size: large;">Krouvikansa
polkee, nostaa jalkaa, ruostehäly cembalosta kauas kalkkaa. Hei
hulinaa, minä huudan. Tämä musa vasta ilon irti saa, riemun
kattoon nostaa! Käynti tässä ka- pakassa aina kannattaa.</b></span></p><p><span style="color: #741b47;"><b style="font-size: large;">Raotin vähän silmiä, niin että palava kirahviko ja sähkökitara vaan?</b></span></p>
<p><span style="color: #741b47;"><span style="font-size: medium;"><b>Soittajan sormissa oli
se jokin, tai lieneekö vika päässä. Cembalon ääneltä ei kukaan
kuullut kuisku</b></span><b style="font-size: large;">tuksia, joita Nietsche
hoki minulle pöydän alta. Herra soittaja vain päätään vatkaa,
hymy kulmahampaat paljastaa. Frakin helmat maata laahaa, hei
hulinaa! Aattoiltaa juhlitaan!</b></span></p>
<p>
</p>
<p><span style="font-size: medium;"><span style="color: #741b47;"><b>Heräsin ja havahduin
ankaraan kätten taputukseen. Cembalisti nousi seisomaan soittimensa
eteen ja kumarsi yleisölle. Hän teki hajamielisen viittauksen kohti
soitinta, joka luimisteli ujona yltävillä. Toivottavasti eivät
vaadi esittämään toistamiseen koko konserttoa, minä ajattelin
epätoivoisesti. Eihän se mikään keskeneräinen ollukaan. Miksi isä näitä minulle suositteli? Hän istui usein kamarin laiskanlinnassa ja luki Uutta Suomea, otsa vähän rypyssä.
Häntä huolestutti minun musiikkimakuni. Ei kai taas sitä Louis
Armstrongia, hän kivahti. Kuulin kuinka lehti rapaji tyytymättömänä.</b></span></span></p>
<p><span style="color: #741b47; font-size: medium;"><b>Mutta tänään minä olin
kuunnellut Schubertia. </b></span></p>
<p><span style="color: #741b47;"><span style="font-size: medium;"><b>Konsertin jälkeen,
kotona menin istumaan hänen laiskanlinnaansa, enkä enää
kuunnellut Jazzia. </b></span><b style="font-size: large;">Louis oli kuollut ajat
sitten ja minä saatoin vapaasti kuunnella vaikka irlantilaisia
kansanlauluja. Etsin silti Schubertin Requemin.</b></span></p>
<p><b><span style="color: #741b47; font-size: medium;"><span>Unessa voi olemisen
yhteydestä rakentaa teorian, jonka merkitys on syvä olemat-tomuus, minä pohdin taas. Ilta voi </span><span>nyt </span><span>
näyttää hyvin epätodennäköiseltä, lunta tup-ruttaa katulyhdyn
valokeilassa. </span><span><i>Sein
und</i></span><span> </span><span><i>Zeit</i></span><span>
ilman selityksiä. Isä oli kuollut , vietin nyt jotakin hautajaisten jälkeisistä arkiöistä. Mieskvartetti lauloi
haudalla Aleksis Kiven Sydämeni laulun.</span><span> Vielä keväällä hänestä leikattiin
kranaatin sirpaleita. P</span><span>ari viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Katsoin lehdestä uutista, joka
kertoi tuon päivän konsertista. Taid</span><span>a</span><span>n
mennä sinne, sanoin hänelle ja tiesin että hänkin olisi
halunnut. Vaan eihän niillä kivuil</span><span>la</span><span>
</span><span>voinut </span><span>,
hän lähti sairaalaan. Hei nyt sitten, minä sanoin. Nähdään taas
maanantaina. </span></span></b></p><p><b><span style="color: #741b47; font-size: medium;"><span>Ei nähty enää. </span></span></b><b style="color: #741b47;"><span style="font-size: medium;"><span>Kello oli kolme yöllä, demonien vapautuksen hetki. </span></span></b><b style="color: #741b47; font-size: large;">Nyt minä olin
kuunnellut taas Schubertia. </b><span style="color: #741b47; font-size: medium;"><b> </b></span><b style="color: #741b47; font-size: large;">Isästä en tiedä. (2023)</b></p>
<p><span style="color: #741b47; font-size: x-small;"><b>Asia: Ferdinand Schubert: Requiem. Eksistentialismi. Heidegger. Dali: Palava kirahvi.</b></span></p><p><span style="color: #741b47; font-size: x-small;"><b>Mietteitä:</b></span></p><p><span style="color: #741b47; font-size: x-small;"><b>Ajatuksia ei voi sensuroida. Ne pitää unohtaa. </b></span></p><p><span style="color: #741b47; font-size: x-small;"><b>Ajatuksen pää. Mutta kumpi niistä?</b></span></p><p><span style="color: #741b47; font-size: x-small;"><b>Elämä on lyhyt. Sen kuluttamiseen moni tarvitsee ajanvietettä</b></span></p><p><span style="color: #741b47; font-size: x-small;"><b>Elämän genre on tietoisuus vapaudesta</b></span></p><p><span style="color: #741b47; font-size: x-small;"><b>Elämän paradigmat löytyvät vuorisaarnan yhtälöstä</b></span></p><p><span style="color: #741b47; font-size: x-small;"><b>Ensimmäinen ääni jonka lapsi kuulee on äidin sydän</b></span></p><p><span style="color: #741b47; font-size: x-small;"><i><b><br /></b></i></span></p><p><span style="color: #741b47; font-size: x-small;"><i><b><br /></b></i></span></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-40756359037047994662023-12-30T05:27:00.004+02:002024-01-01T10:31:17.041+02:00<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">SADE KATTOJA VIHMOO</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Lyhytproosaa<br /><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhxk1rWPGv3RotDV-MNqpCDlah9i2CR_CtbDqLljIDxSItEsWB77MtmB_FMYcKYUXcDqbeg_5bYpSJ54uyHZln0jQw3t8yiEpXF0BTJNJKnOobs7RH0rlHX12G7LobL-BFkBiJmwQL9gPw-iLax4yu6yOh7ke5uxYY72iEtONtWwuyr1plY8btiHzcSnHxb" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="57" data-original-width="48" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhxk1rWPGv3RotDV-MNqpCDlah9i2CR_CtbDqLljIDxSItEsWB77MtmB_FMYcKYUXcDqbeg_5bYpSJ54uyHZln0jQw3t8yiEpXF0BTJNJKnOobs7RH0rlHX12G7LobL-BFkBiJmwQL9gPw-iLax4yu6yOh7ke5uxYY72iEtONtWwuyr1plY8btiHzcSnHxb=w211-h222" width="211" /></a></div><span><b><div style="font-size: small; text-align: justify;"><i> Aivan yksin. Pastelliliitu 1998 T.Y-R.</i></div><div style="text-align: justify;"><i><span style="font-size: medium;"><br /></span></i></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span><span><span>Tämä hetki on vihreä
pullo ikkunalla, mustia lintuja taivaalla. On vielä syksy ja sade </span>riettaasti kattoja vihmoo,
koivuja kaulailee ja korviin kuiskii. Kuuntelen Brucknerin neljännen </span><span style="text-align: center;">sinfonian andantea ja kävelen
tuttua kärritietä pitkin kohti jokirantaa. Tai ainakin kuvittelen </span><span style="text-align: center;">niin, ja nostan jalat
sohvapöydälle. Nivustaipeessa on taas pakottanut, on vaikea löytää
hyvää </span><span style="text-align: center;">asentoa. Ennen tuota
Brucknerin kevättä pyöri mielessä joutavanpäiväinen nuoruuden
is</span><span style="text-align: center;">kelmä, Bei dir war es immer
so schön. Kolme viikkoa sitten istuin sinun kanssasi yläkerran </span><span style="text-align: center;">kamarissa ja katsoin kun sinä
kirjoitit nuo sanat </span></span><span style="text-align: center;">romaanin kanteen, ja alle nimen Renate. Se oli käsikirjoitus, <i>Se mitä ei ole lupa tuijottaa.</i> Keskeneräinen ja epäonnistunut, mutta annoin hänen lukea </span><span style="text-align: center;">sen käännökenä. </span></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium; text-align: center;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span style="text-align: center;"> Sil</span><span style="text-align: center;">loin, kauan sitten sinä olit
itäsaksalainen sairaanhoitaja jolle minä lähetin kuvani
jokirannasta. </span><span><span>Istuin siellä ruovikossa ja
näytin niin typerältä kuin kahdeksantoistias vain saattaa näyttää. </span></span><span>Vuosia kului ja eräänä
päivänä löysin sinut uudelleen. Olit vapaa ja Suomeen muuttanut.
Van</span><span style="text-align: center;">ha kirjeystävyys johti
tapaamiseen. Vaikka minäkin olin jo aikuiseksi kasvanut, elättelin
vielä </span><span style="text-align: center;">mielessä romanttista
kuvitelmaa Renatesta. Ainoassa valokuvassa joka minulla oli, hän
näytti </span><span style="text-align: center;">kauniilta, tummatukkaiselta
naiselta siraanhoitajan hilkka päässä. Totta kai meidän piti
tavata, </span><span style="text-align: center;">ehkä hänelläkin oli vielä
muistikuvia niistä kirjeistä joita hänelle lähetin. Olin
ihastunut valokuvaan, </span><span style="text-align: center;">todellinen Renate eli toisessa
maailmassa. Hän oli minua neljä vuotta vanhempi ja tunsi jonkin</span><span style="text-align: center;">laista empatiaa murrosiän
ohittanutta poikaa kohtaan. Ehkä häntä kiehtoi myös muurin
takainen </span><span style="text-align: center;">maailma, josta hänelle oli
annettu vääristynyt mielikuva.</span></span></div></b></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">
<span style="font-size: medium;"><b><span><span><span>Odottelin asemalla puoli
tuntia, juna saapui vähän myöhässä. Kun se sitten tuli perille,tunnistin </span></span><span style="text-align: center;">Renaten jo kaukaa. Hän oli
sama valokuvan tummatukkainen nainen. Kohtaaminen sujui kuin oli</span><span style="text-align: center;">simme vanhoja tuttuja todella, ja hänen kanssaan oli luontevaa puhua small talkia, vaikka minä </span><span style="text-align: center;">sitä vihaan. Turhaa suun
pieksämistä. Sain nopeasti tehdä selvää matkan vaiheista ja
uteliaan </span><span style="text-align: center;"><span>kysymysparven sain pyörimään
korvien ympärillä. Hänen asuntonsa oli vanhan kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Rappukäytävässä viipyi tunkkainen haju ja ovikilvessä suomalainen sukunimi. Oliko hän alivuokralainen? Ahdas nurkkahuone, pöytä ja sohva, sellainen avattava malli. Hyllyn kulmalla oli valokuva, joka </span>esitti sotilasasuista miestä, koppalakki päässä. </span></span><span style="text-align: center;">Renate huomasi, että tuijotin kuvaa. Hän on minun veljeni, joka tulee vasta kesäkuussa tänne. Tuo kuva on kymmenen vuoden takaa, hän oli silloin rajavartiossa. </span></b></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><b><span style="text-align: center;">Bei Dir war es immer so schön, kauan sitten yksinäisessä ullakkohuoneessa. Tuo mies oli hänen veljensä, he olivat saman näköiset. Renate tapaili täällä muita. </span></b></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="font-size: medium; text-align: center;"><b>Istuin hänen vieraanaan toista tuntia. Renate tarjosi drinkin ja kertoi elämästään ja työstä. Minä eksyin yhä syvemmälle jokirannan ruovikkoon. Tuntui kuin olisin jäänyt äkkiä yksin asemalle ja juna lähtenyt matkaan. Katsoin rannekelloon ja päätin lähteä takaisin kotiin. Ulkona kadulla kaikki muistot ja kuvitelmat lehahtivat parvena tuuleen ja olin taas hyvin yksin, 1990-luvulla. </b></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="font-size: x-small; text-align: center;"><b><i>Asia: Berliinin muuri</i></b></span></p></div></div></div><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: 8pt;"><i><b>Mietteitä:<span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span></b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: 8pt;"><i><b>Vaiteliaisuus on myöntymisen merkki. Paitsi työpaikalla</b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><i style="font-size: 8pt;"><b>Vakavin huhuista on valuutta. Se heiluttelee meitä</b></i></p><p class="leipä-teksti-oma"><i style="font-size: 8pt;"><b>Valkoiset kanat eivät siedä mustaa kanaa joukossaan, koska tuntevat kukkonsa käytöstavat</b></i></p><p class="leipä-teksti-oma"><i style="font-size: 10.6667px;"><b>Velallinen on sijoittaja, jota pankinjohtaja ei tervehdi</b></i></p><p class="leipä-teksti-oma">
</p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-36256688696577740352023-12-23T10:51:00.002+02:002024-01-01T10:22:28.698+02:00<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><p></p><p><b><br /></b></p><p><span style="font-size: large;"><i><b><br /></b></i></span></p><p><span style="font-size: large;"><i><b> <span>ELETTYÄMME
AURINGON LASKUUN</span></b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><i>Lyhytproosaa</i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh7W2izfHZcub5s5Do2f6rq_UC8OjMKrZtZ4zLogqfNR4Ll65P8_chAiiq0owB5oyjEc2Y0VQHVaQS-f-u26k9rygOCZd_KsyenrviJVrVebzRdLRMzB4o-NSWeKC_sdVNovc0uoo9ouYH2apYmkLLqAkArVq2crNYiXbH5TcUKDVpBKU80x9-uNKn24yUw" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span> </span><img alt="" data-original-height="300" data-original-width="214" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh7W2izfHZcub5s5Do2f6rq_UC8OjMKrZtZ4zLogqfNR4Ll65P8_chAiiq0owB5oyjEc2Y0VQHVaQS-f-u26k9rygOCZd_KsyenrviJVrVebzRdLRMzB4o-NSWeKC_sdVNovc0uoo9ouYH2apYmkLLqAkArVq2crNYiXbH5TcUKDVpBKU80x9-uNKn24yUw" width="171" /></a></div><p></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small;"><b><i> Kristus pantokrator</i></b></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><b>Minullaon muistikuvia kirkosta aina lapsuudesta asti. Niihin kuuluu muiden
muassa jou</b></span><b style="font-size: large;">lukirkko.
Sinne lähdettiin aamupimeässä, kylmään pakkaseen. Hevoset
vetivät rekiä, </b><b style="font-size: large;">joihin
ihmiset olivat ahtautuneet paksuissa talvipukeissa. Ehkä minä
istuin reessä mum</b><b style="font-size: large;">mon
lähellä ja äitini kanssa, en muista enää tarkoin. Mutta kirkon
muistan, sen kiinnosta</b><b style="font-size: large;">van
alttaritaulun jonka sanoma jäi minulle epäselväksi. Jykevien
penkkien kätkössä pojat </b><b style="font-size: large;">pelehtivät
virsikirjoilla ja katsoivat viattomina pappia joka nousi arvokkaasti
puhujan pönt</b><b style="font-size: large;">töönsä.
Sanoivat sitä saarnastuoliksi. Joku kylän mies oli sanonut, että
saatana viihtyy parhai</b><b style="font-size: large;">ten
saarnastuoleissa, mitä lausuntoa minä kyllä ihmettelin. En ollut
koskaan moista herraa </b><b style="font-size: large;">täällä
nähnyt, mutta kuulin kyllä sen nimeä usein mainittavan. Se tuntui
olevan papin mie</b><b style="font-size: large;">liaihe,
ja kovasti hän meitä hätyytteli synnintunnosta ja anteeksiannosta.</b></p><p class="leipä-teksti-oma"><b style="font-size: large;">Koulussakin
se synnintunto oli usein läsnä. Naisopettajat pitivät aiheesta
itkuisia saarnoja </b><b style="font-size: large;">ja
sitten veisattiin loputtoman pikiä virsiä, raskaaseen poljentoon,
jota minä seurasin tuijotta</b><b style="font-size: large;">malla
harmoonia soittavan opettajan hurskasta kenkää. Seurasin kaikkia
muita tapahtumia </b><b style="font-size: large;">niin
tarkkaan, etten siinä läksyjä muistanut opetella ulkoa niin kuin
monet tekivät. Tiesin </b><b style="font-size: large;">että
Aaprahamilla oli poikia, mutta mitäpä minä niiden nimistä olisin
piitannut.</b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><b>Eräänä
päivänä sain päähäni idean etsiä vanhojen kirjoitusten
käännöksiä. Siinä keitok</b></span><b style="font-size: large;">sessa
olivat latinat, kreikat ja koptinkieliset sananselitykset sekaisin.
Eivätkä ne ihan yksi</b><b style="font-size: large;">mielisiä
olleet. Kirjava joukko teologeja oli niitä tutkinut parin
vuosituhan-nen aikana, kokoel</b><b style="font-size: large;">mia
oli koottu ja akanat puisteltu eroon jyvistä. Huomasin, että
apogryfikirjoitukset olivat kiin</b><b style="font-size: large;">nostavia,
koska ne avasivat uusia näkökulmia itse asiaan. Jokaisen näkökulman
taustalla </b><b style="font-size: large;">oli
jonkun saarnamiehen näkemys siitä mikä on oikein ja mihin
kirjoitus tähtää.</b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><b>Tuli
siinä mieleen Occamin partaveitsi. Yksinkertaisin kaikista
vaihtoehdoista on todennäköi</b></span><b style="font-size: large;">simmin
se oikea. Olin jo kauan sitten päättänyt vaihtaa kirkkokuntaa.</b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><b>Oli
tuulinen syyskuun ensimmäinen päivä. Tuuli oli niin voimakas, että
sitä saattoi pitää mel</b></span><b style="font-size: large;">kein
myrskynä. Olin poikennut aina silloin tällöin ennenkin tänne,
mutta nyt menin ovesta </b><b style="font-size: large;">sisään
varmemmin. <i>Näin</i> tuoksut ja<i> haistoin</i> värit. Näin kymmenet palavat
tuohukset ja iko</b><b style="font-size: large;">nostaasin.
Näin itäroomalaiseen asuun pukeutuneen papin, joka ei kiivennyt
saarnas</b><b style="font-size: large;">tuoliin
vaan liikkui kuulijoiden keskellä. Hän lauloi evan-keliumin tekstiä resitatiiviseen tapaan, koska ei halunnut vaikuttaa sanoman sisältöön omilla painotuksillaan.</b><b style="font-size: large;"> Häntä puhuteltiin isäksi. </b></p><p class="leipä-teksti-oma"><b style="font-size: large;">Rukousten savu pyöri pääni
ympärillä ja kuulin ehtoo</b><b style="font-size: large;">veisun
hyminän. Tuntui kuin olisin palannut pitkältä matkalta takaisin
kotiin.</b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><b><i>Elettyämme
auringon laskuun, nähtyämme illan koiton </i></b><b><i>me
veisaten ylistämme Jumalaa, isää poikaa ja pyhää henkeä. </i></b><b><i>Jumalan
poika, elämänantaja, </i></b><b><i>kohtuullista
on, että kaikkina aikoina, hartain äänin </i></b><i><b>ylistystä
veisataan. </b></i><b><i>Sen
tähden maailma sinua ylistää</i></b></p><p class="leipä-teksti-oma"><b><i>Asiasanat: Apogryfi. Occamin partaveitsi. Koptilainen. </i></b></p><p class="leipä-teksti-oma"><b><i>Pantokrator= kaikkivaltias, kteikk.</i></b></p><p class="leipä-teksti-oma"><b><i><br /></i></b></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p><p class="leipä-teksti-oma"><br /></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-10545921939099976862023-12-18T10:03:00.002+02:002024-01-01T10:25:11.245+02:00<p> </p><p><i style="color: #ed4c05; font-size: 20pt;"><br /></i><i style="color: #ed4c05; font-size: 20pt;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="color: #ed4c05; font-size: 20pt;"><b><i style="font-size: 20pt; text-align: left;">LINNUNRADAN KESKIPISTE</i> </b> </i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="color: #ed4c05;"><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="color: #ed4c05;"><b>Lyhytproosaa</b></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="color: #ed4c05; font-size: 20pt;"><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="color: #ed4c05; font-size: 20pt;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWeNy0fY423viTPVTOJM17FUZQcTKgYXVof7Q6vtlkRPssYoPOteDg8PxqYou1utSNGcKIKd5YTD6mKsHXqcccAqseOt8N3HcEx4ZhtF-jqYAyZ1dSmlIRQuiXhRE7D5hd8spLaWluN-xAfv4c6bq9U8yC9Mgix-Anr0eMtP62BwYhMmVs6ka0VuZ7PZpC/s604/kakruusut.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="453" data-original-width="604" height="143" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWeNy0fY423viTPVTOJM17FUZQcTKgYXVof7Q6vtlkRPssYoPOteDg8PxqYou1utSNGcKIKd5YTD6mKsHXqcccAqseOt8N3HcEx4ZhtF-jqYAyZ1dSmlIRQuiXhRE7D5hd8spLaWluN-xAfv4c6bq9U8yC9Mgix-Anr0eMtP62BwYhMmVs6ka0VuZ7PZpC/w208-h143/kakruusut.jpg" width="208" /></a></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><i> Tähtisumua </i></span><i style="font-size: small;">Akvarelli 1991, T.Y-R.</i></div><p></p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span>Matkalla
juttelimme sputnikista. Meitä häiritsi se, että väärä porukka
oli onnistunut lähettämään en</span><span>simmäisen
tekokuun. Lauri oli innostunut tähtitieteestä. Hän kuulusteli
minua. Tiedätkös sinä mitä </span><span>on
Linnunradan keskipisteessä? Hän kysyi ja näytti omahyväi-seltä.
Ei siellä mitään ole, vastasin ja olin </span><span>oikeassa
silloisen tietämyksen mukaan. Ei tuohon aikaan vielä tiedetty
mustista aukoista mitään. Hän </span><span>näytti
pettyneeltä, koska luuli että minä kuvittelen, että siellä on
jokin auringon kaltainen keskustähti.</span></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: medium;"><span style="color: black;"><span>Aikuisena
hänestä tuli mies, joka arvosti tiedettä. Hän oli sitä mieltä,
että ihminen kykenee luomaan ajat</span></span><span>televan
ja tuntevan robotin. Siksipä minua hämmästytti, kun kuulin että
hänestä tuli lopulta pappi. Kun </span><span>joskus
tapasimme, jatkui meidän välisemme debatti. Halusin ärsyttää
tuota omahyväistä neropattia jo</span><span>ka ei
halunnut erottaa henkeä aineesta. Minä luennoin hänel-le ärsyttävän
itsevarmasti. Puhutaan älylaitteista. Mitähän ne muka ovat?
Tietoisuus ei pii-lottele laitteissa. Se ei ole samanlaista kuin jokin
ohjelma radiossa tai televisiossa. Tietoi-suus ei synny jonkin elimen
toimintojen tuloksena. Sitä voi verrata ener</span><span>giaan
tai informaa-tiokenttään. Maailmankaikkeudessa tietoisuudelle ei
tarvitse kuvitella ihmismäisiä ominai-suuksia. Ei tarvitse kuvitella
tarkoituksia, sitä että se pyrkii johonkin päämäärään. Opetuslapset kysyivät, milloin kuolleet pääsevät lepoon? Milloin
uusi maailma ilmestyy? Jeesus vastasi heille: se mitä odotatte, on jo
tullut, mutta te ette sitä käsitä.</span></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: medium;"><span style="color: black;"><span>Uskonto
ja tiede eivät ole verrattavissa samoilla argumenteilla. Ne
oikeuttavat olemassao-lonsa käyt</span></span><span>tämällä
metaforaa ja kuvaamalla riippuvuuksia ja vuorovaikutuksia samaan
tapaan. Kuvaaminen riip</span><span>puu
siitä kuka kuvaa ja tulkinnat ovat tulkitsijoiden mielikuvia.
Skeptikko on yhtä oikeassa kuin kiihko </span><span>uskovainen.
Minä haluan jutustella papin kanssa, en halua kuulla teologin
saivarrusta, sanoin Lauril</span><span>le josta
oli tullut rovasti. Hänellä oli loukatun pälyilevä ilme.</span></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: medium;"><span style="color: black;"><span>Jos kone
opetetaan ajattelemaan, tunteeko se empatiaa, myötätuntoa väärin
kohdeltua koh-taan, </span></span><span>minä
häneltä tivasin. Omaksuuko kone opettajansa maailmankatsomuksen,
onko ko-neella omatun</span><span>to?
Miten kone suhtautuu oppiin, joka kieltää tappamasta? Onko
metallista ja muovista kootulla ih</span><span>misen
luomuksella oma itsetunto.</span></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: medium;"><span style="color: black;"><span>Näin me
kuljimme vanhoina nuoruudesta tuttua siltaa kohti. Taivaalla lensi
satelliitti, joka seurasi </span></span><span>meitä
ja teki havaintoja. Vaan se meitä ei kiinnostanut, koska emme siitä
tienneet. Minä pohdin, </span><span>että
mikä tässä elämässä oli meiltä jäänyt huomaamatta. Onko meidän elämämme anakronismi? (2023)</span></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Mietteitä:</i></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Kaikille opettajavainajille tiedoksi. Ähäkutti, tiedän nyt paljon enemmän kuin te!</i></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Järki on ihmisen ongelmista vakavin.</i></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Onko niin, että vain huppu päässä saa pankinjohtajan heltymään?</i></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Onko neitseys kristillisyyden seurausta vaiko päin vastoin?</i></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Vasen, vasen, vasen! Alkutahdit Narvan marssiin, </i></span></p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-30700899773180342182023-12-16T10:32:00.000+02:002023-12-16T10:32:34.353+02:00<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana; font-size: large;"><i>Hyvää jouluva !</i></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhImi0AUDDovTDm6wRZ6Lrv1tEe2JLDW2a4Xzf8H2wKXbJakr14Z0d1nMIHBbwGISKP-FMUnRrjgIyQ3H7IutoNIS9J6bhX0S5u8cP5d9MySqODqOpz2J1QvJOvaZ25IgOEsIoK3zjBNwpy8lLFDocOs0ovNb-ebbiuWONvtjDv72zDoOq95L5Ic6RwRXaZ" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2338" data-original-width="1700" height="153" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhImi0AUDDovTDm6wRZ6Lrv1tEe2JLDW2a4Xzf8H2wKXbJakr14Z0d1nMIHBbwGISKP-FMUnRrjgIyQ3H7IutoNIS9J6bhX0S5u8cP5d9MySqODqOpz2J1QvJOvaZ25IgOEsIoK3zjBNwpy8lLFDocOs0ovNb-ebbiuWONvtjDv72zDoOq95L5Ic6RwRXaZ=w175-h153" width="175" /></a></div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: justify;"> Sain kiinni kyseisen tontun takapihalta halkopinon takaa.</span></div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"> Oli palaamassa firman, <i>pukkimania Oy </i>:n pikkujoulusta, mutta</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">epähuomiossa nukahtanut pinon taa. Tänä vuonna hän ei jaakaan lahjoja, koska</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">työnteko on kielletty lakkopukin toimesta. Vaan kaikesta huolimatta hän, hyvää kaikille,</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">joulua toivottaa! </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Ja sitä samaa, hyvää joulua toivottaa hoo moilanenkin, kaikille lukijoille ja lukemattomille.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Siis. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Sain eilen kutsun kertausharjoituksiin. Ihan hoomoilasena yhäti.</div><br /><p></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-58560653278686568262023-12-09T10:07:00.001+02:002024-01-01T10:28:31.761+02:00<p><br /> </p><h1 class="western">
</h1>
<h1 class="western"></h1>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-size: x-large;">V A N H U U T T A</span></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjXPSOtIKBUi3W9u9B_-u3CF0HOxQ4yiPrths0VgUrK4HCwBaApAOxOEO3Bvw1So1NskWpw-2Eeraxw4sSE5AZmjtY9_zzH6p4Ewiye3BIfHBv9NJohwVqplCnr9_peFPv0DSj4Ly8aAkqmZbqkwdUcVCuSUCzrk7Tb-eh_HbcWkn1a2OM9iNEiA5epecxj" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="480" data-original-width="483" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjXPSOtIKBUi3W9u9B_-u3CF0HOxQ4yiPrths0VgUrK4HCwBaApAOxOEO3Bvw1So1NskWpw-2Eeraxw4sSE5AZmjtY9_zzH6p4Ewiye3BIfHBv9NJohwVqplCnr9_peFPv0DSj4Ly8aAkqmZbqkwdUcVCuSUCzrk7Tb-eh_HbcWkn1a2OM9iNEiA5epecxj" width="242" /></a></div><p></p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-size: 15pt;"><i style="font-size: 10pt;"><span style="font-size: 7pt;"> Aurinko Hartaan selän yllä. Akvarelli, 2022.</span></i></span></span></p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="text-align: center;"><span style="color: black;"><span><i>Lyhytproosaa</i></span></span></span></p></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span style="text-align: center;"><span style="color: black;"><span>On
masentavaa huomata miten vähin perustein ja huolimattomast</span></span></span><span style="color: black; text-align: center;"><span>i arvioidaan ikäihmisen </span></span><span style="text-align: center;">tekemisiä.
Niissä nähdään aina jotakin avutonta ja heille puhu</span><span style="text-align: center;">taan </span><span>kuin
lapselle. Heidän kir</span><span>joituksiaan
ei lueta, koska ei viitsitä ajatella. Ei heitä </span><span>ymmärretä, vaan
tuijotetaan ikää kuin </span><span>kellotaulua
jonka viisari viisaa taaksepäin. </span><span style="text-align: center;">Näitä
minä ajattelin ja kuljin Madetojan patsaan ohi. Piti mennä
Franzenin puistoon kuun</span><span style="color: black;"><span>te</span></span><span>lemaan
tuomiokirkon kellon kumahtelua. Se tuntui niin tutulta. Kävin
katsomassa myös </span><span>Me</span><span>rikosken
lyseon kivijalkaa. Vieläkö siinä näkyivät sodan pommitusten </span><span><span> jäljet?</span></span><span><span> Sirpaleet</span></span><span> olivat </span><span>siihen
hakanneet rosoisia lommoja. Kaikki ne, jotka viisaria </span><span> tuijottavat,
toivotan autiolle saarel</span><span>le.
Mukaan antaisin tylsän dekkarin ja puhelinluettelon, </span><span>joista he
elämänviisautensa ammenta</span><span>vat.</span></span></p></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span><span style="color: black;"><span>Puistossa
istuin tutulle penkille ja katselin ajan kuluksi pulua joka tepasteli
lähelle. Se oli </span></span></span><span style="color: black;"><span> kai </span></span><span>tottunut
saamaan pullan murenia. Ajattelin, että orgaaninen ja epäorgaaninen
maailma </span><span> ikään </span><span>kuin
riippuvat langoista, joita minun henkeni ohjailee. Koko elämä on
ollut kuin unta, </span><span> jossa </span><span>liitän
erilaiset hahmot yhteen. Luulen olevani ainoa laki luonnossa, laki
jolle kaikki </span><span> muut on alis</span><span>tettu.
Taisi olla Ludwig Tieck joka tämän paranoijan oli minuun
istuttanut.</span></span></p></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span><span> Tunsin turhauttavaa </span><span>alemmuuden
tuntoa Franzenin katseen alla. Kivinen patsas mietti, </span></span><span> mutta ei
sanonut mitään. </span><span>Kaivoin
povelta taskumatin ja kulautin suullisen brändiä. Aika tuimaa,
mutta piristävää. </span><span style="color: black;"><span> Sydän </span></span><span>osoitti
mieltään, heikotti. Pälyilin ympärille, piti varoa ettei kukaan
tiukkapipo näe </span><span> miten ai</span><span>kaani
kulutin. Povitaskussa puhelin soi, olin valinnut siihen soittoääneksi
</span><i>kukkuu.</i></span></p></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span><span> Vastasin pu</span><span>helimeen</span><i>.
Ruumishuoneella, vainaja Kalpio puhelimessa</i><span>. Siellä pidettiin
hiljaista </span></span><span> hetkeä, kukaan e</span><span style="color: black;"><span>i
sanonut mitään. </span></span><span style="color: black;"><span>Sitten
tuttu ääni äyskäisi, että mitä sinä siellä Oulussa </span></span><span style="color: black;"><span> teet? </span></span><span>
</span><span style="color: black;">Miksi et tul</span><span style="color: black;"><span>lut
tänne Tampereelle </span></span><span style="color: black;"><span>niin
kuin sovittiin? </span></span><span style="color: black;"><span>Etkö
tiedä, että Tampere o</span></span><span style="color: black;"><span>n </span></span><span>. Aamulehden mukaan </span><span>johtava kaupunki kaikessa. Jopa polkupyörissä ja saunakulttuurissa.</span></span></p></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span><span><span style="color: black;"><span>Minä vaan kävelen meren rannalla Oulussa, ja sen puistoissa. Muistelen ja
kuuntelen lokkien </span></span></span></span><span><span style="color: black;"><span> tuttua </span></span></span><span>kirkunaa
ja vanhan kirkon kellon kumahtelua. Tämän puiston alla on neljä vuosisataa vanha satama. Monet muistot nostavat nuoruuden mieleen,
eikä </span><span>muu oi</span><span>keastaan
tällä haavaa kiinnosta. Niin että pitäkää kokousta ilman minua,
ehkä se </span><span> niinkin onnis</span><span>tuu.</span></span></p></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span><span><span style="color: black;"><span>Mutta
miksi ihmeessä minä kaikesta huolimatta istun täällä Tampereella, jossakin missä
lie Linnainmaalla </span></span></span></span><span><span style="color: black;"><span>ja </span></span></span><span>mistä
ihmeen kokouksesta höpisin puhelimeen, josta ääni uteliaasti
tiedusteli missä </span><span> minä nyt </span><span>olen.
Unohduin hetkeksi miettimään tätä ongelmaa, kunnes puhelin kukkui
taas, ja </span><span> taaskin. </span></span></p></blockquote></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span>Kukkui, vaan mi</span><span>nähän
jätin tällä kertaa vastaamatta. (2023)</span></span></p></blockquote></blockquote><p> <span style="font-size: x-small;"> </span><span style="font-size: x-small;"><span> </span><span> ASIA: Franzen</span></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"> <span><span><i><span style="font-size: 8pt;"> </span><span style="font-size: 8pt;"> </span><span style="font-size: 8pt;"> </span><span><span style="font-size: 8pt;"> </span><span style="font-size: x-small;"> </span></span><span style="font-size: x-small;"><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span>Mietteitä:
</span></i></span></span></span><span style="font-size: x-small;">
</span></p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><span style="color: black;"><span><i> Isänmaan
vaatimukset kohdistuvat äitiensä poikiin. </i></span></span>
</span></p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-size: x-small;"><i> Jos
haluat vaikuttaa, vaihda moraali pilkkaan.</i></span></span></p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-size: x-small;"><i> Jos
k</i></span></span><i style="font-size: small;">atsot ahdingossa taaksepäin, näet ystävän</i></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-9153391674615404822023-12-02T09:52:00.000+02:002023-12-02T09:52:31.572+02:00<p><span style="color: #2b00fe;"><span style="font-size: x-large;"><br /></span></span></p><p><span style="color: #2b00fe;"><span style="font-size: x-large;"><br /></span></span></p><p><span style="color: #2b00fe;"><span style="font-size: x-large;"><i>Herätys uneen</i></span></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjj2CRbdSz0m2uXdOeJm-d6ocWgW8RWtk4JIDdDzpN-gDAPKJ_IGGt6KIJGQcugP1P0Gjlqu1rK_oq0S7zwmRXfYjXDOXFLrdlb3juPq2-J5_2aI2AalT3xrLM0But6g5HezMjK0GLSTC7HV8cuBlwXDrvylagdFeovomSNTpsDcnMpSDN5bEqzjgG3_K8d" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="463" data-original-width="236" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjj2CRbdSz0m2uXdOeJm-d6ocWgW8RWtk4JIDdDzpN-gDAPKJ_IGGt6KIJGQcugP1P0Gjlqu1rK_oq0S7zwmRXfYjXDOXFLrdlb3juPq2-J5_2aI2AalT3xrLM0But6g5HezMjK0GLSTC7HV8cuBlwXDrvylagdFeovomSNTpsDcnMpSDN5bEqzjgG3_K8d=w155-h198" width="155" /></a></div><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span style="font-size: x-small;"><span> </span><span><i> Peilikuva. Sekaväri 1993 </i></span></span><br /><br /><p></p><p><span style="font-size: medium;"><span style="text-align: justify;">Opin
lukemaan sota-aikana seuraamalla säännöllisesi ratsupoliisi Kingin
edesottamuk-sia </span><span style="text-align: justify;">Seura
lehdestä. Kun minua viisi ja puoli vuotta vanhempi veli pihisti äidin
hienoa kirjepaperia </span><span>ja
kirjoitti sille rakkaudesta koulutyttöön, sain herätyksen.Äiti tiedusteli kiukkuisesti mitä </span><span>veli
kirjoitti, ja tämä sanoi, että romaania. Minä päätin seurata
veljen osoittamaa kirjallista uraa.</span></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><span><span>Päätös
ei ole häävisti tuottanut romaaneita eikä muutakaan suurenmoista.
Muutaman ehkä, joista </span></span><span>jokin
on saanut jopa kriitikotkin havahtumaan. Useimmat ovat vaipuneet
aatoksiinsa ja uuvah</span><span>taneet.
Kun olen kysynyt mikä niissä pännii, on vastaus ollut vähän
ympäripyöreä. Juoheva </span><span>tyyli
sinulla on, he mutisevat. Mutta kynnät niin ajatusten pohjamutia,
ettei sitä aina voi oikein </span><span>ymmärtää.
Yksi nimekäs kustannustoimittaja kehotti paneutumaan aiheeseen
munaskuita </span><span>myöten.
No, olen kyllä yrittänyt, mutta epäselväksi on jäänyt tuo
munaskuu. Mikä hitto se muka </span><span>on? </span></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><span>Joskus
tuntuu, että se löytyy unen peilistä, johon olen monet kerrat
eksynyt poispääsyä etsien. </span></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><span>Turhautuneena
ja äkeissäni aloin kirjoitella keski-ikäisenä lehtipakinoita. Ne
eivät olleet kauno</span><span>kirjallista
laatua, mutta kylläkin sitä suosittua ajanvietejorinaa josta jotkut
tykkäävät. Lukijoita oli </span><span>joitakin
satoja, niistä jopa otettiin yhteyttä ja kerrottiin huvittuneita
mielipiteitä. Mutta minä olen pe</span><span>rusolemukseltani
vakavamielinen hapannaama, ja siksi jätin pakinat. </span></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><span><span>Ihmettelin miksi Suomessa ei tunnusteta lyhytproosaa kirjallisuudeksi. </span></span><span>Siirryin vuonna
2017 kyhää</span><span>mään
blogeja, lyhytproosaa jolle asiantuntijat ennustivat huonoa
menestystä. Ei kukaan lue kauno</span><span>kirjallista
tai sille haiskahtavaa tarinaa. Kertomaa sen olla pitää eikä liian
syvällistä. Mielellään sellaista narratiivia. Lukijat eivät </span><span>halua
syventyä kirjoituksiin munaskuita myöten, he mieluummin silmäilevät
ja väittävät lukaisseen</span><span>sa
kuin tunnustavat henkisen velttoutensa. Kirjoita mieluummin puutarhan
hoidosta tai lypsyjak</span><span>karasta,
he kehottavat vakaasti.</span></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><span>Kaikesta
huolimatta olen kyhännyt blogeja, joita pidän lyhytproosana. Joka
viikko olen aihetta vaih</span><span>tanut
ja alun tahmeuden jälkeen on sivulla käyntejä alkanut olla yhä
enemmän. Suuria lukuja ei </span><span>minun
tyylilläni eikä aihevalinnoilla voi ikinä saavuttaa.
Parhaimmillaan yhdelle ainoalle blogille </span><span>saattaa
kolmen, neljän viikon aikana kertyä yli 300 silmäilijää ja lukijaa. </span></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><span><span>Mie oon ylen tyytyväinen </span><span>ja
kippaan ruokalusikallisen Seagram-viskiä, työhuoneessa, jonka seinät
olen peittänyt omilla suu</span><span>renmoisilla
tauluillani. Vaatimattomuus on toinen väkevä luonteenpiirteeni. </span><span>Neljän
ja puolen vuoden kuluttua täytän 90. Jo etukäteen tiedän, että
minua tuolloin odottaa taval</span><span>lista
suurempi ruuneperin torttu. Kustantajan adjutantti on sen minulle
luvannut. Syntymäpäivän </span><span>juhlia
vietän todennäköisesti Oulun ortodoksisessa hiippakun</span></span><span>nassa täällä
Tampereella.</span><span style="text-align: center;"> </span></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><i><b>Asiasana helsinkiläistyneille: Lypsyjakkara</b></i></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small; text-align: center;"><i><b>Mietteitä: </b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small; text-align: center;"><i><b>Helppoa on tulosvastuu, mutta kuka vastaa sen tuloksista? </b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small; text-align: center;"><i><b>Marionetit eivät yllä koskettamaan toisiaan ja ne liikkuvat pitkien lankojen varassa</b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small; text-align: center;"><i><b>Hulluuden monista muodoista on suuruudenhulluus vaarallisin</b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small; text-align: center;"><i><b>Kirjallisuuden tehtävä on raapia pintaa, jonka alla järki ja tunteet piilottelevat</b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small; text-align: center;"><i><b>Kun minä luen kaikki nämä tutkimustulokset yhteiskunnan kehityksestä, alan epätoivoisesti</b></i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="text-align: center;"><b><span style="font-size: x-small;"><i> kaivata kadonnutta häntääni </i></span> </b> </span></p><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg_hMm9fBmT4OwE-u7blg-jClLoWP5ilJZjD2SYGunGM8arFvMbUCIF88Edn3-1USUBVIMM9GvatYUy4Ail1_Qvbodufe0LFPceSyBmOd3W9OiOKUnqGvSfDaesFbvFAyAUsNVbM9F_jcFJ9PlEnj47yhco7sMBBstD8I1Vmffr-NtoG6vShNiNQsBRCjck" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span> </span></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><p></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-27947361019235550532023-11-25T09:53:00.001+02:002023-11-28T17:09:10.832+02:00<p style="text-align: justify;"> </p><p><br />
</p>
<p><span style="font-size: 26pt;"><i>A a m u y ö</i></span></p><p> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg-isoowV-y1BzDrrI26IHAXZTqvSRKMcqGCfliNDzO29lgto7J-7eTw9-YbjBW4VvIX9KLIz57RZIfTrZAyLik8Cc26cnNiQAbG6jqCNY8r3ShFa368I5C51tF914ouKpucGMbPUv9JN2_c87EfH9kFrG-vOdakNdjRm_6b1hxDIoKFrvitSmVqLYrWI-b" style="font-size: 26pt; font-style: italic; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img alt="" data-original-height="483" data-original-width="480" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg-isoowV-y1BzDrrI26IHAXZTqvSRKMcqGCfliNDzO29lgto7J-7eTw9-YbjBW4VvIX9KLIz57RZIfTrZAyLik8Cc26cnNiQAbG6jqCNY8r3ShFa368I5C51tF914ouKpucGMbPUv9JN2_c87EfH9kFrG-vOdakNdjRm_6b1hxDIoKFrvitSmVqLYrWI-b=w196-h240" width="196" /></a><span style="font-size: 26pt;"><i></i></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div style="text-align: justify;"><span style="color: #0000ee;"><i> <span style="font-size: x-small;"><span> Aika on syklinen näkökulma</span></span></i></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="color: #0000ee;"><i><span style="font-size: x-small;"><br /></span></i></span></div><span><div style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Kirjoittajat pyrkivät
realistiseen tyyliin. Heistä enemmistö on niin yksi</span><span><span style="text-align: left;">vakaata porukkaa,</span></span><span><span style="text-align: left;"> ettei </span></span><span style="text-align: left;">mielikuvituksella ole sanan
sijaa. Sellainen vaikutelma syntyy väkisinkin, kun rutikuivaa tekstiä jyystää sivutolkulla. Lukijatkin ovat samanlaisia. Jos heille väittää Marquezin </span>tapaan, että lehmä
lentää, niin he heittävät epäuskoisen katseen. Ei kai? Nyt
kyllä huijaat!</div></span></div>
<p style="text-align: justify;"><span>Maaginen realismi tai hulvaton Bulgakovin tai Kafkan realismi on käsittämätöntä puppua. Kafka kertoi virkamiehestä joka aamulla
herät</span><span>tyään koki olevansa iso
syöpäläinen. Suomalainen kustantaja olisi työntänyt moisen
käsikir</span><span>joituksen roskakoriin tai
käyttänyt sitä saunan peään sytykkeeksi. Siksi hän niin olisi tehnyt, koska hän tuntee lukijoiden varman maun. Eihän moinen väite voi
millään </span><span>olla totta. Muodonmuutos on jostain
syystä silti klassista tekstiä, jota vakavamieliset totuuden torvet
luke</span><span>vat silmiä räpytellen.
Jos jaksavat lukea useampia rivejä ennen kuin uuvahtavat.</span></p>
<p style="text-align: justify;"><span>Kun kirjoitat fiktiivistä
tarinaa histoiallisesta tapahtmumasta, sinun on syytä etsiä kaikki
mah</span><span>dolliset primääri- ja
sekundäärilähteet, tutkailtava ja punnittava mikä oli totuus. Ei
ihmisille voi </span><span>syöttää mitä tahansa
joutavan päiväistä puppua, on ero epätodennäköisyyden ja
hurskaan </span><span>totuuden välillä. Sehän tiedettiin jo Neuvostoliitossa. Totuus on
vain löydettävä. </span></p><p style="text-align: justify;"><span>Minä tässä luennoin asiasta, joka on itsellekin vaikea. Olen </span><span>aina avannut unen avaimilla
näkymät peilien läpi, mutta kuka sitä uskoo. He vain katsovat
sil</span><span>miin ja arvelevat, että
näet vain unta, et totuutta. Olen muutaman kerran yrittänyt kuvata
koke</span><span>muksia ja näkymiä, joita
lukijat pitävät turhina. Niitä ei voi koskettaa ja ne voi nähdä
eri suun</span><span>nista erilaisina. Minä
tietysti vetoan kvanttifysiikkaan ja muistutan, että saman kohteen
voi </span><span>nähdä samaan aikaan
kahdessa tai useammassa paikassa. Ja ne kaksi tai useampikin ovat yhtä </span><span>tosia.</span></p>
<p style="text-align: justify;"><span>Jos yritän kirjoittaa
romaania tai pitkää novellia peilimaailmasta joka on unta, kertoo
satunnai</span><span>nen lukija ettei ymmärtänyt
yhtään mitään. No, minkäpä sille tekisi. Tottahan on, ettei jutun
raken</span><span>netta ole helppo pitää
koossa, jos raamit häilyvät ja kuvat muuttuvat äkkiä ihan
toisiksi. Nurkas</span><span>sa istuva vanha mies voi
äkkiä muuttua nuoreksi naiseksi, jolla on menneisyyden kasvot ja
sy</span><span>vät, mustat silmät. Miten tämän
voisi todistaa lukijalle, jonka maailma koostuu vain tunnetusta
mate</span><span>riasta, mutta joka ei ole
koskaan kuullut, että maailmankaikkeudessa pimeä, näkymätön ”aine” </span><span>on vallitseva, Sen ohessa
on energia, jota me emme tunne. Molemmat on nimetty tunnetun maailman käsitteillä. Mitä sanoo skeptikko, joka väit</span><span>tää, että vain näkyvä
materia on totta. Olemassa olevaa on vain se, minkä hän voi
selittää ja </span><span>kaikki muu on
hallusinaatiota. Tästä syystä skeptikot julistavat mielellään
olevansa ateisteja, </span><span>koska heidän on vaikea
tunnustaa toista olemisen tasoa. Että sekä hyvä että paha kykenevät ihmisen mielessä materialisoitumaan. Vilkaise televisiota ja kuuntele uutisia niin tämä totuus paljastuu sinulle. Hyvä on on ja ei ei arvelivat muinaiset kristityt filo</span><span>sofit. Minusta tuntuu, että totuus on se yksinkertaisin vaihtoehto. Se on ja on.</span></p><p style="text-align: justify;"><span>Sonaatti neljälle viululle ja yhdelle haitarille ei ole romaani, vaan unen peilistä kumpuavaa tajunnanvirtaa. Sillä ei ole suuntaa eikä se tähtää mihinkään. Sen tueksi on järjetöntä etsiä primääri-lähteitä. Se vain on, ja sellaisenaan ansaitsee olemisensa yhtä lailla kuin typerä kirjainten jono, joka tähtää vain ajankuluun. Joka on muka romaani, ja joka täyttää muiden sille asettamat muodot ja reunaehdot. </span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: x-small;"><i>Asia: Absurdi fiktio. Maaginen realismi. </i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma"> <span style="font-size: 10pt;"><i>Mietteitä:
</i></span>
</p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: 10pt;"><i>Jos
aiot saada palautetta, ole valmis maksamaan siitä.</i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><i style="font-size: 10pt;">Kafkan
arkipäivää ei aina juhlasta erota.</i></p><p class="leipä-teksti-oma"><i style="font-size: 10pt;">Jospa
minä olenkin vain jonkun ajatuksissa.</i></p><p class="leipä-teksti-oma"><i style="font-size: 10pt;">Kova
paikka, kun runo vaihdetaan lakitekstiin.</i></p><p class="leipä-teksti-oma"><i style="font-size: 10pt;">Oppi
on uskonnon paradigma.</i></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-76967112705375842802023-11-18T10:04:00.002+02:002023-11-23T09:35:17.398+02:00<p> </p><p class="leipä-teksti-oma">
<br />
</p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-family: trebuchet; font-size: x-large;"><i>LEPAKOITA</i></span></p><p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: 21.3333px;"><b><br /></b></span><span style="font-size: 16pt;"><b></b></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: 16pt;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzaOtU5QwZSyz7Fv6KxCfx5O2-jAoFG0UvPMsHm4-19399MO2Cp1E9kbCA0jTnsSO5-qGCARBUCWvZgZjuUied0UcW8fiEK8II76rnHPJ0d58wzbWB8dsjewKSS3_pq4IA_7USDMJStyv5cBa5Z0hTQ5Vkr4Ta6FKwvJNBhGWFNrHLHExneVCyeU5S6C5I/s483/elo4ranta.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="483" height="249" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzaOtU5QwZSyz7Fv6KxCfx5O2-jAoFG0UvPMsHm4-19399MO2Cp1E9kbCA0jTnsSO5-qGCARBUCWvZgZjuUied0UcW8fiEK8II76rnHPJ0d58wzbWB8dsjewKSS3_pq4IA_7USDMJStyv5cBa5Z0hTQ5Vkr4Ta6FKwvJNBhGWFNrHLHExneVCyeU5S6C5I/w269-h249/elo4ranta.jpg" width="269" /></a></b></span></div><span><b><span style="font-size: 16pt;"> </span><span style="font-size: 16pt;"> </span><span style="font-size: 16pt;"> </span><span style="font-size: 16pt;"> </span><span style="font-size: 16pt;"> </span><span style="font-size: 16pt;"> </span><span style="font-size: 16pt;"> </span><span style="font-size: 16pt;"> </span><span style="font-size: x-small;"> Selältä tuulee. Akvarelli, 2o22</span><br /></b></span><p></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><b style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Yöstä
irtoaa lepakoita, jotka sitten huomenna riippuvat missä sattuu.
Panin päivä-kirjan hetkeksi syrjään ja tuijotin hiipuvaa
takkatulta. Kekäleitä ne jo olivat, ja hehkuvat punaiset silmät
tuijottivat minua vastaan. Et ole yksin ongelmiesi kanssa, kaikki
tuttavatkin ovat niistä tietoisia. Niin se minulle kuiski. Olin
illan mittaan soitellut joillekin tuttaville, jotka kaikki olivat
entisiä ystäviä. Heiltä oli turha odottaa myötätuntoa. He
kohauttivat olkapäitään ja muuttivat puheenaihetta. Kun </span></b><b style="font-size: large;">kerroin
heille, että huono onni seuraa minun askeliani, he väittivät että
poden vainoharhaa. Ei si</b><b style="font-size: large;">nua
kukaan seuraa eikä kukaan ole sinusta kiinnostunut, olet liian
näkymätön. Pidä enemmän </b><b style="font-size: large;">ääntä
itsestäsi, ponkaise kokouksissa pystyyn ja huuda mielipiteesi. Älä
murjota ja vaikene, kos</b><b style="font-size: large;">ka
he luulevat että sinä et joko ymmärrä tai et halua osallistua
päätöksentekoon.</b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><b>Niin
he minua yllyttivät. Tein kerran noiden neuvojen mukaan ja sain
porukan silmittömästi raivostumaan. Et sinä noin voi ajatella, se
ei ole sopivaa eikä solidaarista. On hyväksyttävä yhteisesti
päätetty menettely eikä siinä ole varaa poukkoilla syrjäpo-luille.
Mitä siitä tulee jos kaikki saavat ajatella vapaasti ja kannattaa
ketä haluavat. On yhteisesti päätetty ketä äänestetään ja
miten asioita viedään eteenpäin ja mihin kehitys suunnataan.
Seurataan sosiaalista mediaa, se on kehittävää. Älä </b></span><b style="font-size: large;">sinä
kuvittele liikaa itsestäsi ja lakkaa miettimästä. Muut ajattelevat puolestasi.</b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><b>Että
minä olen muka näkymätön? Sosiaalinen media on käärme, joka
luikertelee kotini ovista si</b></span><b style="font-size: large;">sään.
On syytä varoa taipumasta sen neuvoihin. Sillä on kaikkialla omat
perässä juoksijansa, jotka tunkevat myös työpaikoille ja
määräävät siellä mihin nurkkaan kaappi pannaan. Ne puuttuvat
pukeu</b><b style="font-size: large;">tumiseen
ja puheisiin, keskustelut muuttuvat riitelyksi. Niiden näkemys
demokratiasta on, että jo</b><b style="font-size: large;">kainen
noudattaa yhteisiä pelisääntöjä jotka on mielipidejohtaja
luonut. Tärkeää on myös tasa-arvo, jonka mallit on otettu
Orwellin romaanista Eläinten vallankumous. Kun työpaikalle
ilmaantui jostakin ihminen, jolla oli ollut vaikeuksia
ihmissuhteissa, tunsin empatiaa häntä kohtaan. Se on
nyky-yhteiskunnassa kielletty luonteenpiirre. En ponkaissut pystyyn
pitämään puheita enkä piitannut niistä demokratian
puolustajista, jotka kävivät uhkailemassa ja haastoivat ilmiriitaa.
Teeskentelin tietämätöntä, kun he kävivät salaa valittamassa,
etten piitannut heidän käskyistään. Riita ilmaistiin sanomalla,
että teemme näin, vaikka esimies oli paikalla.</b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><span><b>Takkatuli
on hiipunut ja lepakot kadonneet yöhön.</b></span></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><b>Sellaiseksi
on maailma muuttunut. Ajattelen, että he ovat niitä öisiä
lepakoita, jotka nyt päivänvalossa riippuvat kaikkialla missä
päätöksiä tehdään. He valitsevat uutiset ja muokkaavat ne
mieleisikseen. He valitsevat suunnan, jolta ei pidä astua harhaan.
Ehkä minä voisin vähitellen unohtaa heidät ja keskittyä
pohtimaan missä on päämäärä ja onko sen joku joskus löytänyt.
Napsautan levyn pyörimään ja keskityn kuuntele-maan Bachin
sellokonserttoa. (2023)</b></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Mietteitä:</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Vaiteliaisuus
on myöntymisen merkki. Paitsi työpaikalla</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Vakavin
huhuista on valuutta. Se heiluttelee meitä</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Valkoiset
kanat eivät siedä mustaa kanaa joukossaan, koska tuntevat kukkonsa
käytöstavat</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Velallinen
on sijoittaja, jota pankinjohtaja ei tervehdi</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Venäläisiä
sorretaan Baltiassa</b></i></span></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-20112151173997725542023-11-11T10:32:00.000+02:002023-11-11T10:32:28.550+02:00<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: courier; font-size: x-large;"><i><b>KAIKENLAISTA PITÄÄ IHMISEN KÄRSIÄ</b></i></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjNhBdxWwnA4Btu08tYv6LsTJJ3q5E4sKZvSc7J8TfVW4dtXYZOTfKTbOK6U7Hg7tQ0vygj22YN3wKVPO8Shew0-3as7GgggJ8BuWu_sX3MWZHKZCiadkq_5oyldicVdAS_q3DBRHdM3IBUcpviv066Mh4EExg2RLr0-v6e1UxxG8TCXwvTB-omOCE65jzS" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="480" data-original-width="480" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjNhBdxWwnA4Btu08tYv6LsTJJ3q5E4sKZvSc7J8TfVW4dtXYZOTfKTbOK6U7Hg7tQ0vygj22YN3wKVPO8Shew0-3as7GgggJ8BuWu_sX3MWZHKZCiadkq_5oyldicVdAS_q3DBRHdM3IBUcpviv066Mh4EExg2RLr0-v6e1UxxG8TCXwvTB-omOCE65jzS" width="240" /></a></div> <i> </i><i><span> </span> </i><i>Mieliala maassa. </i> <p></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b><span>Kävelimme kotimatkaa. Oli
himmeä keväyö. Lumet olivtat sulaneet jo ajat sitten,
punakylkirastas vihelteli paikal</span><span>lisella murteella
lemmenlaulujaan. Ne häiritsivät </span><span>mi</span><span>nua, koska minun nuori lempeni
oli saanut pahan kolauksen.</span><span>Tyttö johon olin ihastunut,
seurusteli toisen kanssa ja odotti nyt lasta. Kuuntelin porukan
jaarittelua ja minun sap</span><span>peni kiehui. Annoin muiden
mennä menojaan ja pysähdyin ojan partaalle. Kusaisin oikein olan
takaa ja sanoin muu</span><span>taman hävyttömän sanan
keväästä ja rakkaudesta. Joku heistä kääntyi ja huusi, että
mitä. Minä sanoin että ime si</span><span>tä. Se oli sosiaalinen
interaktio jossa vektorit keikahtivat vinoon. Kiukkuisena minä
lähdin tarpomaan toista tietä, </span><span>aikomuksena häipyä täältä hevon kuuseen. Niin ainakin ärhentelin mielessäni ja heitin vielä
tyytymättömän silmäisyn pu</span><span>nakylkirastaaseen joka
vihelteli muina miehinä tolpän päässä. Sinäkin siinä, tuhahdin
tuolle pälyilevälle linnulle jol</span><span>la kuului olevan äänenmurros. </span></b></p>
<p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<b><span>Kaikenlaista pitää ihmisen
kärsiä, mietiskelin itsekseni. Että sekin flikanhatikka meni
ansaan jonka oli viritellyt </span><span>tyyppi, joka aina rehenteli
rakkauselämänsä saavutuksilla. Minulla oli etuoikeus, koska hän,
tämä kyseinen tyttö, </span><span>oli luonut vietteleviä
katseita ja vilhautellut hymyjä joista voi päätellä paljon.
Kotona kirjoittelin hänelle runoja ja kuuntelin grammarin
savikiekkoja joissa artistit vonkuivat selvällä suomella. Cry my
heart, irvailin mollisävyistä musiikkia, jonka panisin kotosalla
taas pyörimään. Mutta minun sanani olisivat suomalaiset. Kun
kilpailijani näen, </span><span>kerron hänelle mitä ajattelen
siitä, että hän liehittelee tyttöä ja nimittelee tätä selän
takana ansarikukaksi. Siis </span><span>äitin ja isin tyttö, jota on
piiloteltu kodin turvassa. Ja on nyt sitten kuuleman mukaan
siunatussa tilassa.</span></b></p>
<p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<b><span><span>Vaan niin siinä kävi, että
kun myöhemmin jouduimme nokitusten sen leuhkan yljän kanssa, puhe
pyöri aivan muissa </span></span><span>ja jonnin joutavissa asioissa.
Hän halusi ostaa minulta saksofonin, koska en osannut muka
nuotteja. Hän kysyi, että osaisinko minä soittaa Flamingon kuin
Earl Bostic. Totta kai minä osasin, mutta en hänen kuultensa. No
entä osasinko minä muka sanoa kuinkakin monella kielellä että
minä rakastan sinua. Tämä kysymys oli tietysti silkkaa
ärsyttämistä,, sillä hän oli jostakin saanut haraviinsa, että
minä ihastelin hänen ansarikukkaansa. Luettelin hänelle kaikki
lorut perätysten; hyvä että olin opettellut ne usealla kielellä, koska halusin tehdä vaikutuksen. Niiden tavallisten kielten, jotka
kilpaileva urho osasi, lisäksi annoin näytteet espanjan, italian ja viron
kielistä. Tyyppi mykistyi niin, että sain tilaisuuden lähteä </span><span>omille teilleni. Hasta luego a la semana que viene, sanoin vain ja heilautin kättä, ja niin jätin kilpailijan
räpyttelemään silmiään.</span></b></p>
<p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<b><span>Elämänkokemus oli kuohuttava.
Kilpaileva ylkä oli minua vanhempi ja niin he vain päätyivät lopulta </span><span>pakkoavioon aivan liian
nuorina. Tämä mielipide oli yleinen siinä vanhoillisessa
ympäristössä, jossa me nuoruut</span><span>tamme aikuisuutta kohti
hioimme. Olin juuri päässyt aliupseerikoulusta kun tuo ansarikukka
käveli kadulla vastaan. </span><span>Hän työnsi lasten vaunuja,
niin että kyllä siinä jokunen sanakin vaihdettiin. Katsoin
viatonta pikkuista vaunuissa </span><span>ja kysyn vähän sarkastisesti
että wie geht es dir. Sarkastisesti siksi, että muistin kuinka hän
vihasi saksankieltä.</span></b></p>
<p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<b><span>Se johtui opettajasta, joka
hänen mielestään muistutti Himleriä. Niin muistutti hänen
aviomiehensäkin, minun </span><span>mielestäni. Minut nähdessään
lapsi alkoi parkua ja omatuntokin ahdistella. Marssin kotiin ja
käskin Earl Bosticin </span><span>soittaa sitä Flamingoa. </span></b></p><p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b><span><span style="font-size: x-small;"><i>Kemissä vaan vilhautethan, ei Hämeessä.</i></span></span></b></p><p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><b><span><span style="font-size: x-small;"><i>Flikanhatikka = tytön tyllerö</i></span></span></b></p><p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><b><i>Mietteitä</i></b></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><b><i>Takin kääntäjällä on ylikäymätön ongelma. Puupalttoo.</i></b></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><b><i>Totuus istuu yllättävissä paikoissa ja sillä on januksen kasvot</i></b></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><b><i>Työtön! Älä häiritse ministeriä, hän pohtii ongelmaasi</i></b></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><b><i>Uusnationalismi on imperialismin jälkeinen neuroosi</i></b></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><b><i>Rikkaruohot eivät sovi puutarhaan, mutta kauniita tauluja niistä on maalattu</i></b></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 16px; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-66751553966836824622023-11-04T10:38:00.001+02:002023-11-04T20:28:54.165+02:00<p><span style="font-size: large;"> </span></p><p><span style="font-size: large;"><b><br /></b></span></p><p><span style="font-size: large;"><b>P u t t e</b></span></p><p><span style="font-size: large;"><b><br /></b></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; font-size: x-large; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdn_mj-4F6EByMi1MMf7c1KDMNq8It5-KW_jOIUCMHZsF-uMYUoeQSdACTrlMUstGCwJ03oIka9uYOUqC9-73NNmljUBzIBdG9HsryT8H7JMIJr8U4ArCuFTQWYRG5_7fQKB7ZkbziMz-fo9DZMEcjOyLFB3Lid5_K1zPKmGCs-x21COzCF2cR6Uft4SK-/s1600/001%20(16).JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdn_mj-4F6EByMi1MMf7c1KDMNq8It5-KW_jOIUCMHZsF-uMYUoeQSdACTrlMUstGCwJ03oIka9uYOUqC9-73NNmljUBzIBdG9HsryT8H7JMIJr8U4ArCuFTQWYRG5_7fQKB7ZkbziMz-fo9DZMEcjOyLFB3Lid5_K1zPKmGCs-x21COzCF2cR6Uft4SK-/w338-h240/001%20(16).JPG" width="338" /></a></div><span style="font-size: x-large;"> </span><span style="font-size: x-large;"> </span><span style="font-size: x-large;"> </span><span style="font-size: x-large;"> </span><span style="font-size: x-large;"> </span><span style="font-size: x-large;"> </span><span style="font-size: x-small;"> Puten kaveri tänään, se hoo moilanen.</span><br /><b style="font-size: x-large;"><br /></b><p></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><span><b>Mitä
minä sinun kanssasi tekisin, opettaja huokaili. Luokallinen
neropatteja kuunteli häntä vähän </b></span></span><b style="font-size: large;">noloina,
jotkut vahingoniloisina. Opettaja nosti kaikkien näkyville Puten
ainekirjoituksen. Harakan</b><b style="font-size: large;">varpaita
jotka minun silmissäni näyttivät melkein taiteelli-silta. Hän luki
myös näytteitä Puten hen</b><b style="font-size: large;">gentuotteesta,
tytöt tirskuivat. Minä tunsin myötätuntoa ja näin, miten Puten
pää painui alas. Hän </b><b style="font-size: large;">tuijotti
pulpetin pintaan raavittuja hieroglyfeja. Vuosien takaisia
nimikirjaimia. Minä vältin hänen pä</b><b style="font-size: large;">lyilevää
katsettaan.</b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><b>Älä
siitä piittaa, sanoin hänelle myöhemmin Puten kotona. Annoimme
kissaslle sapus-kaa ja hän </b></span><b style="font-size: large;">esitteli
minulle uusia inkkarikirjoja. Hopeahaukka, sen minä halusin laina-ta.
Hänen kotinsa oli ahdas </b><b style="font-size: large;">huone
piharakennuksessa ja siitä oli ulko-ovi suoraan ulos. Putella oli
yksi ainoa reikäinen villa</b><b style="font-size: large;">paita,
jonka minä olin hänelle antanut. Äiti käski viedä sen hänelle,
kun se oli jäänyt veljeltä pienek</b><b style="font-size: large;">si.
Eikä siinä silloin vielä reikiä ollut. Kun kouluun tuli
amerikanpaketteja, niin melkein kaikki saivat </b><b style="font-size: large;">kokonaisen
paketin, mutta muutamat vain puolikkaan. He olivat köyhimpien
perheiden lapsia, likai</b><b style="font-size: large;">sia
ja rääväsuisia pahiksia. Nämä pojat polttivat salaa tupakkaa ja
niillä oli joskus jostakin kähvellet</b><b style="font-size: large;">tyä
pöytäviinaa eväspullossa. Ne yrittivät houkutella Puttea mukaan
puuhiin-sa, mutta tämä ei kai </b><b style="font-size: large;">halunnut.</b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><b>Vaikka
Puttea karsastettiin kuluneiden ja likaisten vaatteiden takia, niin
minä seurus-telin hänen </b></span><b style="font-size: large;">kanssaan
välitunneilla ja kotimatkoilla. Tunsin myötätuntoa kaveria
koh-taan, joka ei ollut niin tyh</b><b style="font-size: large;">mä
kuin opettaja antoi ymmärtää. Kun Putella ei ollut pai-neita eikä
häntä tarkkailtu, hän osasi lukea </b><b style="font-size: large;">ja
kirjoittaa siinä kuin muutkin. Huomion kohteena hän muuttui
sulkeutuneeksi. Opettaja heitti mi</b><b style="font-size: large;">nuunkin
joskus arvioivia sil-mäisyjä, koska ei voinut ymmärtää mitä
empatia merkitsee. En sitä </b><b style="font-size: large;">minäkään
ymmär-tänyt, mutta se nousi jostakin sielun syvyyksistä ihan
huomaamatta. Jälkeen</b><b style="font-size: large;">päin
olen ajatellut, että Putte kuului niihin joista Jeesus sanoi, että
autuaita olette te köyhät, sillä </b><b style="font-size: large;">teidän
on taivasten valtakunta. <i>(Tuom.
evank. Log 81)</i></b><span style="font-size: medium;"><b> Lipaston päällä oli perhekuva. Vanha mies, huivipäinen nainen ja
kaksi pikku-poikaa. Tuo </b></span><b style="font-size: large;">on
mun veli. Putte sanoi ja osoitti toista poikaa, joka oli hänen
näköisensä. Se on kuollu sillon </b><b style="font-size: large;">kun
me tultiin tänne sodan jälkeen. Mä en muista sitä, mutta äiti
on kertonu. Isäkin kuoli sodas</b><b style="font-size: large;">sa,
mutta ei me tiedetä missä sen hauta on. Joku opettaja sano kerran
että se oli punikki, mutta en </b><b style="font-size: large;">mä
tiedä mitä se sillä tarkotti. Äiti sano, että se oli hyvä isä.</b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: medium;"><b>Mietin
asiaa vähän. Minullakin oli hyvä isä, eikä se kuollut sodassa.
Mutta äiti sanoi joskus, että </b></span><b style="font-size: large;">sotaan
lähti eri mies kuin se joka sieltä palasi. Vuosikymmeniä kului ja
eräänä päivänä silmiin osui </b><b style="font-size: large;">lehtijuttu.
Hautajaiset jossakin Helsingin lähistössä. Kola-rissa oli kuollut
moottoripyörällä onnetto</b><b style="font-size: large;">muudessa
mies, lapsuuden ystäväni Putte. Tilaisuudessa oli iso joukko
kavereita, jotka muisti</b><b style="font-size: large;">vat
hänet nuoren perheen hyvänä isanä.</b><b style="font-size: large;">(2023)</b></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Mietteitä:</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Ystävyys
venäläisten kanssa ei tunne rajoja</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Äiti
Venäjällä on paljon ottolapsia. He ovat kaikki komennuksella
Ukrainassa.</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Onko
elämä vain metafora?</b></i></span></p>
<p class="leipä-teksti-oma"><span style="font-size: x-small;"><i><b>Älä
vilkuile taaksesi. Aika ajaa sinua takaa.</b></i></span></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-18633496517991962992023-10-28T10:17:00.000+03:002023-10-28T10:17:58.274+03:00<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-large;"><i>LAPSEN SILMÄT</i></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjgSvqV5A0fVnaXfUdbdN-eQYZSlYDkMzA7zQk9ZirNnT6Wffky0V6cqBrc2sFujVqDgzD7ETYNXmjU6Jd-4NPO0SQeEldbkqFErU5nbN7MmQwUffyWprE6Qj-8fY73HgRKSM8L1Ma8e9MGKP9kNgx9yw6Xykr-ZlnnyQ8ClBE4Upf7pYW4UUEUp8DTk9-W" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2712" data-original-width="3100" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjgSvqV5A0fVnaXfUdbdN-eQYZSlYDkMzA7zQk9ZirNnT6Wffky0V6cqBrc2sFujVqDgzD7ETYNXmjU6Jd-4NPO0SQeEldbkqFErU5nbN7MmQwUffyWprE6Qj-8fY73HgRKSM8L1Ma8e9MGKP9kNgx9yw6Xykr-ZlnnyQ8ClBE4Upf7pYW4UUEUp8DTk9-W" width="274" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <i><span style="font-size: x-small;"> </span><span style="font-size: x-small;"><span> </span>Suviyö. Öljy 1990 T.Y-R.</span></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: 11pt;">Hän
tuli kotiin pienessä nyytissä ja parkui elämänmuutosta. Me olimme
uteliaita, </span><span style="font-size: 11pt;">hän
ja minä. Katsoin häntä silmiin ja niin hänkin minua. Silmät
olivat siniset, mi</span><span style="font-size: 11pt;">nulla
ruskeat. Minä en osannut sanoa mitään, ja niin hänkin</span><span style="font-size: 11pt;"> vaikeni.
Syntyi hetken </span><span style="font-size: 11pt;">hämmentynyt
hiljaisuus. Hän ojensi kättään, kuin olisi halunnut tarttua
kiinni. Mut</span><span style="font-size: 11pt;">ta
joku sanoi, ettei tuon ikäinen vielä ymmärrä eikä näe niin, että
osaisi ottaa osaa </span><span style="font-size: 11pt;">ympäristön
tapahtumiin. Hän vain katsoa killitti vakavana ja vasta vuosia myö</span><span style="font-size: 11pt;">hemmin
sain nähdä hänen hymynsä ja naurunsa. Aina silloin kun siihen oli
aihetta. </span><span style="font-size: 11pt;">Muuten
hän oli mietteliäs. Kun hänen katseensa tavoitin, se näytti
pelästyneeltä. </span><span style="font-size: 11pt;">Elämä
on kuin lapsen uni, sanoi joku.</span></p><p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: 11pt;">On
ihmisiä jotka puhuvat maireasti kohtalosta. Niin että minkä sille
teekee kun elä</span><span style="font-size: 11pt;">mä
kuljettaa ja kohtalo määrää. Minä en usko fatalismiin, uskon
vapaaseen valin</span><span style="font-size: 11pt;">taan.
Meillä on sellainen lahja, että osaamme sotkea asiat ja syyttää
virheistä aina </span><span style="font-size: 11pt;">muita.
Kohtalo on maalitaulu johon suuntaamme puolustuspuheet ja syytökset,
vaik</span><span style="font-size: 11pt;">ka
itse teemme kaikki typerätkin vailnnat. On vaikea ymmärtää, että
jos jollakulla on </span><span style="font-size: 11pt;">hallussaan
jotain, hänelle annetaan lisää. Jolla ei ole mitään, häneltä
otetaan pois </span><span style="font-size: 11pt;">sekin
vähä mitä hänellä on. Ei se ratkaise mikä on oikea ja mikä väärää. Se on epä</span><span style="font-size: 11pt;">oikeudenmukaisuutta. </span></p><p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: 11pt;">Vuosikymmeniä
myöhemmin, aikuisena hän valitti tuollaista kohtaloa. Minä en
osan</span><span style="font-size: 11pt;">nut
sanoa siihen mitään, koska olin yhtä neuvoton. Hän oli kokenut
vastoinkäymisiä </span><span style="font-size: 11pt;">toinen
toisensa perään. Apua ei osattu antaa, koska ongelmat olivat
pesiytyneet tiu</span><span style="font-size: 11pt;">kasti
häneen itseensä ja hänen tekemiinsä valintoihin. Kun nyt katsoin
noita lapsen </span><span style="font-size: 11pt;">silmiä,
näin niissä itsetuhon ja kuulin lapsen äänen, auta minua isä. </span></p>
<p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: 11pt;">Hän
kertoi kokemuksesta rautatieasemalla. Junaa odotellessa paikalle
ilmestyi nai</span><span style="font-size: 11pt;">nen
joka ennusti. Ystävä sai arkisen povauksen siitä mitä on
odotettavissa. Minun lapseni </span><span style="font-size: 11pt;">kohdalla ennustajan ilme valahti vaikeaksi ja kuvaus tulevaisuudesta oli mitään
sano </span><span style="font-size: 11pt;">maton.
Ennustaja lähti pois ja näytti järkyttyneeltä. </span></p>
<p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: 11pt;">Luulen
että ennustaja näki edessään samat tyhjät ja värittömät
kasvot jotka minäkin </span><span style="font-size: 11pt;">näin
unessa ennen hänen kuolemaansa. Samat hämmentyneet lapsen silmät,
jotka </span><span style="font-size: 11pt;">näin
vuosikymmeniä sitten, mutta nyt ne olivat vihertävän harmaat</span><span style="font-size: 11pt;"> ja tyhjät. Miksi et auttanut minua? (2023)</span></p><p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: x-small;"><i>Mietteitä:</i></span></p><p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: x-small;"><i>Takinkääntäjä! Muista että napitus on nyt selkä puolella. </i></span></p><p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: x-small;"><i>Tiedoksi torpparit! Isäntä on muuttanut Brysseliin.</i></span></p><p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: x-small;"><i>Unionit tarvitsevat kansoja. Kansat eivät tarvitse unioneja</i></span></p><p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: x-small;"><i>Totinen Jumala! Etkö ymmärrä, että minä laskin vain leikkiä.</i></span></p><p class="leipä-teksti-oma" style="text-align: justify;"><span style="font-size: x-small;"><i><br /></i></span></p></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><p></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7357698465292511408.post-24488244545695903132023-10-21T11:03:00.001+03:002023-10-22T12:47:34.813+03:00<p> </p><h1 class="western"><b><br /></b></h1><h1 class="western">
<b>A</b><b> I K A</b></h1><h1 class="western"><b><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgbY4gviVusLhfMgxVkXFnu1E7AnLx2smHgvH242X9_PlQQ6w18yiAcUNvW5pfUecLCDx9D2CK-t9RDnM81vHLpFe1iyQOfB6OyyyN51xRm6LgOdFpWNG36vomPQydChVyJQis6-fa0PVfdjFpTUJOV7SIvyFuMByNcNo8opnYS1bSk-aG4Urrmy6KWzasc" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="483" data-original-width="480" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgbY4gviVusLhfMgxVkXFnu1E7AnLx2smHgvH242X9_PlQQ6w18yiAcUNvW5pfUecLCDx9D2CK-t9RDnM81vHLpFe1iyQOfB6OyyyN51xRm6LgOdFpWNG36vomPQydChVyJQis6-fa0PVfdjFpTUJOV7SIvyFuMByNcNo8opnYS1bSk-aG4Urrmy6KWzasc" width="239" /></a></div></b></h1><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><i style="font-size: 8pt;"> Aika
on syklinen näkökulma</i></p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: medium;"><br />
</span></p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: medium;"><span>Minulla oli viikon vanha kuume.
Makasin kamarin vuoteella silmät kiinni ja kuuntelin aamuisia </span><span>ääniä. Äiti puuhasi veljen
lähtöä Vaasaan. Kuuntelin hänen huolestuneita neuvojaan. Veli oli </span><span>vasta kahdeksantoista, eikä
ollut koskaan viipynyt yksin pitkien matkojen päässä. Nyt hän </span><span>oli lopettanut koulun kesken ja
aikoi tehtaalle töihin. Kitaraa ei voinut ottaa mukaan, siitä oli </span><span>puhe. Et sinä siellä kauan
viihdy, äiti kuului sanovan. Siellä tehdään töitä eikä
soitella, usko </span><span>pois. Ei soiteltu koulussakaan,
veli kuului sanovan. Minä pääsen siellä hitsarin oppiin, enkä
aio </span><span>tulla takaisin.</span></span></p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: medium;"><span>He kuiskivat hiljaa etten minä
heräisi. Veli hiipi vuodetta kohti ja kiinnitti jotain minun rantee</span><span>seeni. Sitten joitakin sanoja
lähtemisestä, ja kuulin kuinka ovi avattiin ja suljettiin. Outo
ikävä </span><span>valtasi mielen, piti
nieleskellä. Silloin en vielä tiennyt, mutta nyt tiedän, että
veli katosi elämän </span><span>pituiselle matkalle . Ei siinä
ehditty hyvästellä, ei edes tiedetty oliko hyvästelyyn aihetta.
Kun </span><span>heräsin, näin vain kitaran
seinällä tutussa naulassaan. Jos sitä vahingossa hipaisi, jäi
korviin </span><span>soimaan viimeinen mollisointu
hänen jälkeensä. </span><i>Etkö uskalla mua rakastaa, miksen vastausta </i><i>sulta saa.</i></span></p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: medium;"><span><span>Hän oli kahdeksantoistiaana
rakastunut romanityttöön. Onko sydämesi levoton, kun yksin se </span></span><span>on. Suhde oli päättynyt
traagisesti eroon, koska kummatkaan vanhemmat eivät sitä hyväksyn</span><span>eet. Liian nuoria muka. Levoton
sydän ajoi hänet uuteen ympäristöön ja unohdukseen, niin </span><span>kuin toivottu olikin. Veli
alkoi etääntyä kotoa, mutta kävi kyllä silloin tällöin. Hän
oli löytänyt </span><span>uuden elämän ja jatkoi
opintojaan omin avuin. Joskus aikuisina muisteltiin lapsuuden ja nuo</span><span>ruuden aikoja. Hän kantoi
kaunaa monista asioista, jotka minulle olivat vaikeaselkoisia. Hän </span><span>oli katkera sellaisistakin
asioista, joihin ei voitu itse vaikuttaa. Siitä että isä lähti
sotaan ja vii</span><span>pyi siellä vuosikausia. Että
oli elettävä köyhinä ja muutettava paikasta toiseen. Että sotien </span><span>jälkeen elettiin puutteessa ja
melkein nälässä, että korvakivut ja monet muutkin vaivat seu</span><span>rasivat huonoa ravintoa.
Lapsuudesta jäi katkera muisto, johon kuuluivat myös vanhempien </span><span>väliset riidat.</span></span></p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: medium;"><span>Käveltiin joskus kotipuolessa
pitkällä lenkillä. Hän kertoi minulle vanhoista traumoistaan.
Hän</span><span>tä oli kohdeltu väärin ja
minua oli lellitty lapsesta asti. En voinut ymmärtää miten se
kaikki nä</span><span>kyi. Älä anna vihasi viipyä
yön yli, sanoin hänelle viisaasti. En minä vihaa, hän sanoi. Olen
vain </span><span>katkera. On vaikea antaa
anteeksi. Mitä anteeksi annettavaa sinulla on, kysyin ja saatoin
hänet </span><span>junaan asti. Juna lähti
vierimään kohti etelää, eikä hän enää vastannut. </span></span></p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: medium;"><span><span>Mietin paluumatkalla miksi
pitäisi antaa anteeksi sitä, että syntyi nuoremmaksi. Sitten
muistin </span></span><span>kellon. Se oli vieläkin
ranteessa ja sen numerotaulussa oli roomalaiset numerot. Nyt se
näytti </span><span>pysähtynyttä aikaa, sellaista
jota ei voinut keriä takaisinpäin. Joku sanoi, että meidän
länsimaa</span><span>laisten aika on lineaarinen,
mutta minun on sitä vaikea uskoa. Minun aikani kulkee sykleissä ja </span><span>jokaisen hetken tunnen tässä
ja nyt. Aika piileksii esineissä ja tapahtumissa, se ei koskaan
katoa. </span><span>Ja muistoissa se piileksii.
Jokainen ihminen pyörii ajan myllyssä ja kolhii toinen toistaan. Se
on </span><span>elämää, jossa kaikki ovat
syyntakeettomia. (2023)</span></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Mietteitä:</i></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Tunnistatko vapaamielisen? Hän on se, joka ei anna muille puheenvuoroa</i></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Tyyli, mitä se on? Ei sitä mikä on tai miksi, vaan miten</i></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Vaimo tuo lineaariseen aikaasi syklisen näkökulman</i></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Tyotönkin ansaitsee kiitoksen. Hän työllistää useita byrokraatteja</i></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span></p>yli-rajalahttp://www.blogger.com/profile/10565581367560124270noreply@blogger.com0