MIES JOKA ETSI EILISTÄ
Lyhytproosaa ja symbolismia
Eilinen päivä hämärässä. Akvarelli T.Y-R.Joka päivä hän saapui näyttöpäätteelle ja keskittyi siihen. Mitä sinä sieltä etsit, minä kysyin.Hän vilkaisi ohi mennen ja mutisi, eilistä päivää. Se on minulta kadonnut ja tuntuu siltä, ettei sitä kukaan muukaan enää muista. Tämä tässä on ainoa minkä minä osaan ja hallitsen. Hän taputti tuttavallisesti näyttäpäätettä. Kiinalaiset eivät pidä tuollaisesta lähentelystä, minä ajattelin. Mutta laitehan onkin japanilainen.
Poistuin paikalta ja jätin hänet laskemaan numeroita. Hänen kaltaisillaan ihmisillä se oli ainoa viihdyttävä asia tässä elämässä, he eivät osanneet muuta. Minusta numerot ovat epäluo-tettavia. Näen usein kuinka ne poukkoilevat paperilta lattialle ja kiiruhtavat työpöydän alle. Tehtaan pilli soi, kaivoin esiin ne vähät eväät jotka Elina oli minulle käärinyt voipaperiin. Seinien takaa, etäisyydestä kuului koneiden humina.
Hän siellä näyttöpäätteellä poltti savuketta. Pää kenossa hän tuijotti jonnekin, minkä näki tehtaan pihamaalla. Siellä palokunta kokoili letkujaan ja työnjohtaja kiroili huoltomiehelle. Arkipäivä lepatti pilven raosta, tihkusade piskotteli asvaltille. Hän seisoi ja näytti turhau-tuneelta. Eväspaperi kieri lattialla, se oli jotenkin säälittävä. Joku oli ne hänellekin antanut aamulla, ehkä he olivat vaihtaneet muutaman sanan sen jonkun kanssa.
Ehkä jotakin oli jäänyt puhumatta.
Palasin omalle työpaikalleni näkemään miten tärkeiden asiakirjojen tekstirivit aaltoilivat kuin laineilla. Minua huolestutti jokin jota en osannut määritellä tarkemmin. Korviin kantautui jostakin hyvin hiljainen melodia. Se oli Händelin Passagalia. Se toistui loputtomiin, mieliala alkoi masentua. Hän joka seisoi näyttöpäätten luona ja tuijotti ikkunaa, alkoi koota tavaroita ja tunki ne laukkuunsa. Katsoi minua ja sanoi: hei nyt sitten, ja nähdään.
Useita viikkoja ehti kulua eikä enää nähty. Kun seuraavan kerran kuulin hänestä, sain tietää että hän oli ampunut suuhunsa ja hänen verensä oli peittänyt kaikki tärkeät asiakirjat. Ne olivat niin tärkeitä, että ulkomaalaiset turistit yrittivät päästä niitä kameroineen filmaamaan.
Aatoksia:
Mihkä piru ei itte kerkiä, niin sinne se lähettää pahan akan (Sananparsi Virroilta)
Onko mitään rasittavampaa kuin väittely opportunistin kanssa
Olen ellipsi, joka ei löydä keskipistettään
2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti