lauantai 25. helmikuuta 2023





RAUTAKAUPASSA



 KUVA: ASIAKAS ON AINA OIKEASSA.

Olin eilen täyttänyt 85 vuotta ja kohtalaisen iloinen. Lähdin rautakauppaan sillä olin päättänyt ostaa vasaran ja nauloja. Miksi halusin niitä ostaa, en oikein tiedä, tai en ainakaan muista. Mietin asiaa siinä kävellessä ja kaukaa jo näin Torsti Tukkosen, joka maleksi vastaani. Hän täytti viime kuussa 83.

Livahdin lähistöllä olevan muuntajan taakse vettä heittämään, mutta turhaan. Tarkkasilmäiseltä Torstilta ei jäänyt huomaamatta, että pakoilin häntä. Mies hiipi muuntajan taakse ja tarkkaili hetken aikaa minun suoritustani. - Mistä johtuu, että sinä piiloudut aina johonkin kun minut näet, hän uteli.- En minä piiloudu, puolustauduin syytökseltä. Näethän, että minulle tulee aina tämä sama tarve kun me kohtaamme tiellä. Ja aina on tämä tihkusade.- Mutta mistä se johtuu, Torsti kysyi. Enhän minä vaarallinen ole, niin että en oikein nyt ymmärrä. Eivät pilvet minun perässäni ui. 

Pohdin tovin aikaa hänen näkökulmaansa.- Minä luulen, että se johtuu sinun eukostasi, sanoin. Etkö ole huomannut, että hän on seudun pahin juoruakka. Torsti kivettyi niille sijoilleen. - Ei pidä paikkaansa, hän puolusti rumaa vaimoaan jolla oli lonksuvat tekohampaat. - Sinä itse olet syypää. Miksi luuhaat tuolla rautakaupassa, vaikka se kassanainen sopisi ikänsä puolesta tyttäreksi. 

Vedin sepaluksen vetoketjun kiinni ja muistelin vanhoja aikoja, jolloin näissäkin oli vielä napitus. Torsti näytti närkästyneeltä. Kaikkeen ne keskittävät huomionsa, minä ajattelin. Kateus, vahingonilo , häijy juoruilu. Syytetään minua vaikka vika on joko kassaneidissä tai minä itse olen viaton. Tosi ystävä erottuu aina takaani, hän neuvoo minut oikealle kassalle, on empaattinen ja tuntee myötätuntoa myös syyllistä kohtaan. Hän ei kaiva ikäviä asioita menneisyydestä ja hänellä on pussihousut merkkivaatteiden sijaan. Näin minä päättelin ja yhdessä me jatkoimme matkaa kohti rautakauppaa. Panin merkille, että Torsti ei kulkenut minun perässäni, vaan säntäsi heti tilaisuuden tullen kassalle etuilemaan. Hänellä oli mairea hymy naamalla ja silmää hän minulle iski, ryökäle. Naulat ja vasaran unohdin ostoskärriin, mutta pastilleja se kassaneiti minulle tarjosi. Ehkä minun hengitykseni haiskahti valkosipulille tai yskänlääkkeelle, jota ennen lähtöä olin naukannut kaksi ruokalusikallista. 

Kävelimme taas kotiin ja lauloimme kaksiäänisesti Torstin kanssa Rentunruusua. Päästin ovesta sisään naapurin kollikissan, joka norkoili usein meidän kotiportailla. Se oli siellä aina hyvällä asialla. (2023)

Asiasana: Kollikissat.











lauantai 18. helmikuuta 2023

 

Mielenmuutos


Syyspuisto. Akvarelli T.Y-R., 2018

Kävelimme isä Johanneksen kanssa portista puiston puolelle. Kuuntelin lintujen laulua ja purin hänelle katkeroituneita muistoja nuoruudesta. Yritin muistella psalmin sanoja, mutta enhän minä sellaisia muista. Kun minä katson kuuta ja tähtiä jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen että pidät hänestä huolen. Tai jotain sellaista, En oikein muistanut, mutta opettaja antoi siitä aineesta yhdeksikön. Se oli paljon, koska yleensä hän jakeli minulle kutosia. Minusta tuntuu, että hän oli uskovainen. Kun minä fysiikan ja tähtitieteen kokeista sain yhdeksikön, peruttiin koko koe, koska opettaja epäili että luokassa oli luntattu. Jotkut minun lähelläni istuneet menestyivät tässä peruutetussa kokeessa hyvin, mutta siitä oli vaikea tehdä johtopäätöksiä, koska minä keskityin paperiin enkä tiennyt mitä ympärillä puuhattiin. Ylensä sain fysiikasta vitosia ja kutosia, koska numeroilla leikkiminen ei miellyttänyt. Ne olivat kuin raatokärpäsiä huonon itsetunnon ympärillä. Jokin demoni yllytti opettajaa komentamaan minut taululle kaikkien pällisteltäväksi, koska hän vaistosi minun asenteeni kaikkeen valmiiksi pureskeltuun, niin kuin esimerkiksi aksioomat ja teoreemat. Taulu oli paikka jota välttelin henkeen ja vereen, koska en osannut näytellä.

Minua otti pattiin kaikki myötätuntoiset naamataulut ja ilmeet, koska näin niiden takaa vahingonilon. Ähäkutti, sinä seisot siinä neuvottomana etkä tiedä mihin katsoisit. Etkö sinä huomaa, että sekin tyttö jota ihastelet näkee nyt vain saamattoman luuserin. Ja sitten yksi opettaja keksi kysyä että mikähän on auringon pintalämpötia. Minä sanoin että Heiskasen mukaan se on noin viisituhatta astetta, mutta ei hän uskonut. Kyllä sen täytyy suurempi olla. No, se riippuu näkökulmasta, minä ajattelin ja istuin nolona takaisin.

Minä en ymmärtänyt miksi piti lukea ulkoa kasvien latinankieliset nimet ja Suomen vesistöreitit. En voinut käsittää mihin tarvitsen tulevassa elämässä liikuntatuntien rekkiliikeitä ja pallon pyöritystä. Mihin minä tarvitsen todennäköisyyslaskentaa. Nykyisin, jo vanhana ajattelen näin: voi kun te ymmärtäisitte mitä on vapaus! Että saatte lukea mitä haluatte ja saatte vapautua mielipiteiden ja muiden tahdon kahleista. Että voitte opetella humanistiksi, joka on vapaa ahneudesta ja vapaa hyväksymään muutakin kuin vain sen, mikä lisää oman egon arvoa. Mikä on ihminen, jota kukaan ei halua tunnustaa, koska hän tuntee itsensä. 

Isä Johannes oli kuunnellut vaiti ja sulki rautaportin. Sinä olet oikeassa, hän sanoi. On hyvä oppia tuntemaan itsensä, että voi vasta sitten arvostella muiden käytöstä. Vaan sinä et vielä tunne itseäsi. Odota heiltä sitä mitä itse osaat ja kykenet heille antamaan. Muuta mielesi että maltat odottaa. 

Mielen muutos, metanoia

lauantai 11. helmikuuta 2023

 

            T Ä H T I E N  H E I J  A S T  U M I A


Tähtienheijastumia

Jungin mukaan psyykellä on kaksi keskusta. Ego on subjektiivinen tietoisuuden keskus. Unet puolestaan nousevat tiedostamattomasta "itsestä" joka on subjektiivisen tietoisuuden keskus., luonteeltaan objektiivinen ja peroonan ulkopuolinen. Uni nostaa esiin alitajunnasta kumpuavia symboleja, joihin alkukristityt suhtautuivat ennakkoluuloisesti. Suhtautuminen uniin on samanlaista kuin asenteet niin sanottuihin yliluonnollisiin ilmiöihin. Skeptikko joka uskoo vain materian olemassaoloon, käyttää ristiriitaisesti sanaa yliluonnollinen ja ivaa juuri sitä käsitettä  jonka kieltää. Gregorios Nyssalainen korosti sisäisen elämän loputonta edistymistä. Ihmisyys on aina liikkeellä jotakin kohti.   Ihmisen tehtävä on suunnata tuo loputon liike oikein. Valvetila on ainaista etenemistä, se on kuin ravia, jossa uni auttaa irtautumaan oravanpyörästä ja jättää ihmsen olemuksen ajalehtimaan vapaasti. Tämä näkemys sopii hyvin nykyaikaan.

Sisäisen elämän loputon kehitys on sukeltamista kohti ikuisuutta jumaluuden syvyyksiin. Se on hidasta kasvamista (0rdodoksit), ei äkillinen "herätys".

Näin sanoo Lutherus: mikäs ihminen on?  Respondit: ihminen on vähämielinen ja hullu, usque annun  XL elikkä neljään kymmeneen ikävuoteen asti, jonka jälkeen hänelle selväksi käypi, että hän on narrien narri. Mutta silloin on hänen elämänsä jo ohitse. 

Aikojen saatossa on ollut useita ihmislajeja. Jos Karoliininen instituutti olisi jatkanut rotuopillisia tutkimuksiaan, olisi havaittu että suomalaiset ovat homo neanderthaliksen jälkeläisiä. Sinisilmäisiä ja punertava partakin heillä on , lyhyet jalat ja outo lyhyt kallo. Omissa tutkimuksissani olen tullut tulokseen että suomalaisten viehtymys hevirokkiin juontaa juurensa aina  pystyihmisen (homo erectus) aikoihin asti. Luuhuilun tilalle on tullut sähkökitara, joka tut-kimusteni mukaan on selvästi sielunvihollisen keksintö. Rituaalit, tanssit ja käytöstavat viittaavan samaan suuntaan.

Tohtori Zhivago ihmetteli runossaan näin: vaan keitä liemme, mistä, kun kaiken kaikkiaan jää tyhjää phumista jälkeemme maailmaan. Pindaros puolestaan arveli, että ihmiset ovat tähtien heijastumia, 

Pindaros. Pasternack; tohtori Zhivago. Kallas: Reigin pappi.








lauantai 4. helmikuuta 2023



S U K U





Kevät.  Akvarelli Tarmo Yli-Rajala 1990 

Tuttava alkoi harrastaa sukututkimusta. Hän halusi tietää mistä päin maailmaa esi-isät olivat tulleet. Ruotsista vai Saksasta, tai ehkä jostain eksoottisemmasta maasta. Vaikka Espanjasta. Täti oli nähnyt unen jonka mukaan hän oli edellisessä elämässä asunut Espanjassa. Kesälo-mallaan täti oli käynyt katsomassa seutua, jossa oli unen mukaan elänyt. Se oli kalastajan mökki Välimeren rannalla, ja yhdessä he paikan asukkaiden kanssa pohtivat sikäläisiä suku-laisia ja naapureita. Niitä löytyi menneisyydestä aika paljon. ja kaikki olivat  niin köyhiä, että ottivat kiitollisuudella vastaan tädin rahalahjoitukset.

Toinen tutkija oli päätynyt Rooman keisareihin. Jonkun Neron perimää virtasi heidän sukunsa geeneissä. En sanonut ääneen, mutta arvelin että kysymys oli ennemminkin Pithecantropus erectus. Tuttava vilkuili minua epäluuloisesti. Löytyi vielä sellainenkin tuttava, joka pettyi siihen, että kaikki esi-isät olivat metsäsuomalaisia ja maaseudun sekatyömiehiä. Ei yhtäkään vierasmaalaista! Hän lopetti tutkimukset siihen.

Sukututkimuksia julkaistaan paksuina teoksina jotka sisältävät tuhansia nimiä. Eivät he kaikki sukulaisia oile, ehkä voisi pikemminkin puhua heimosta tai klaanista. Yksi asia on kuitenkin varma. Kantaisä on mieluiten kaukaa muualta tullut ja puhuu sivistyneempää kieltä kuin suomalainen rahvas. Kun törmätään kirkonkirjoissa ruotsin tai muun kieliseen sukunimeen, se omaksutaan sukukirjan kanteen ja hyväksytään uudelleen sukunimeksi. Harva tietää, että nuo komeat nimet ovat usein sotajoukkojen kirjurien keksimiä, sillä eihän länsisuomalaisilla sukunimiä ollutkaan. Ilpo Kaaponpojasta tehtiin  Ingvar Karlsson. 

2300 eKr. egyptiläisessä hymnissä Aton-jumalalle sanottiin näin: kuinka moninaisia ovat-kaan sinun luomuksesi, kaikki ne ovat mysteerisiä nähdä. Sinä olet asettanut jokaisen ihmisen paikalleen, heidän kielensä ovat erilaiset puhetavaltaan, niin myös heidän hahmon-sa ja ihonvärinsä erilaiset.

Niin myös kristityt sanoivat. Herrakansoja ei ole, eikä niitä pidä tunnustaa. Saman tekevää mitä sieltä tutkimuksista löytyy, ihminen on tärkein. Jokainen esivanhempi ajatteli ja tunsi niin kuin sinä itsekin. Ehkä onkin parempi pohtia mitä ihmisyys on.

Aton-jumala. Egypti, farao Eknaton. Pithecantropus erectus.