YÖSADE PIISKASI IKKUNAA
Paitsi esineet, myös liikkeet
ja toiminnot ovat leijuvia.
(Daniil Harms)
Yösade piiskasi tovin raivokkaasti ullakkohuoneemme ikkunaa. Veeran läheisyys sai minut kiihtymään, mutta ulkoa kuulunut pöllön huhuilu tärvelsi nyt orastavan rakastelun. Mistä jenkkilästä tuokin ilmaisu lienee kotoisin, ajattelin kiukustuneena. Rakastelu! Voiko typerämpää ja pintapuolisempaa nimitystä keksiä vanhalle kulttuuriperinteelle, joka vielä toteutetaan aina samalla tavoin. Minä olin hänen laihojen reisiensä puristuksessa ja erotin hänen rintansa himmeästi kasvojen alapuolella. Veera oli kiepsahtanut selälleen ja raapi epätoivoisesti minua niskasta.
Joku kuului tulevan. Ovi työntyi hitaasti auki ja valokolmioon ilmaantui vanhan naisen pää. Pyyheliina huojui ja kieppui tämän luisissa sormissa, ja reumaattinen ääni kähisi: sun pitääs olla jo kiirus, Veera. Ja Veera kierähti tottuneesti syrjään, veti peiton korville niin että äkkiä olikin sysipimeää.
Koska tämä kaikki näytti sittenkin olevan vain unta, päätin turhautuneena lähteä ulos puistoon kävelemään. Leuto sää oli sulattanut ohuen lumipeiton ja hietakäytävät olivat käveltävissä. Minua vastaan haahuili hahmo jonka tunnistin kaupunginorkesterin konserttimestariksi. Tai mikä kapellimestari hän nyt olikaan. Minun kohdalleni ehätettyään hän pysähtyi, nosti hienostunesti hattua ja kumarsi.
- Sallikaa minun kysyä kenen kanssa minulla on kunnia puhua, mies tiedusteli.
- Minä olen Veeran aviomies, vastasin hänelle mutta vältin kumartelua.
Korostin erityisesti sanaa aviomies, vaikka en asiasta aivan varma vielä tuolloin ollut. Minusta liika on aina liikaa, varsinkin jos tuntee itsensä aisankannattajaksi. Lohdullista oli kyllä havaita, että ei tämä mies mikään adonis ollut. Luihu naama ja pullahtava aataminomena. Pituuttakaan ei ollut kuin puolitoista metriä, arvelin tyytyväisenä.
- Tulin ilmoittamaan Teille herra hyvä, että olette nyt laillisen syytteen alainen siihen asti kunnes juttu on ratkaistu oikeudessa. Viittaukseni Veeraan oli saanut hänet epävarmaksi, mutta siitä huolimatta mies nosti toistamiseen hattua ja jatkoi mutisten matkaansa.
Tämä oli niitä Daniil Juvatsovin tyyppejä, tai ainakin hän on pahasti meidän asioihimme sotkeutunut, minä aprikoin. Mitäpä Veeran ja minun seurustelu jollekin oikeudelle kuuluu, mehän olemme saman värisiä ja eri sukupuoltakin. Daniilin tapaan mietin, että kun näen jonkun tulevan vastaan,
tekee mieli vetäistä häntä nyrkillä naamaan. Ihmisen naamaa on hänen mielestään niin ihanaa hakata. Itse en ollut siitä varma, mutta päätin heti ensitilassa kokeilla.