KAKISTELLEN
LYHYTPROOSAA
Tavallista yritetähän, mutta priimaa pukkaa tulemahan (Sananlasku Jalasjärveltä)
Työmatkalla kävi niin, että kun haukottelin suojatien kohdalla, lensi kärpänen suuhun. Eikä siinä kaikki. Kakistelin turhaan ja lopulta alkoi oikein oksettaa. Pyllistin siinä kohdalla missä kasvaa pietaryrttejä, ja annoin tulla. Paikalle kertyi muitakin kadun ylittäjiä ja kuulin kuinka joku moitti. Ei siihen saa oksennella, se on vastoin ohje-sääntöjä.
Olin hätäpäissä jo nielaissut kärpäsen, mutta päätin jatkaa matkaa. Piti ehtiä ko-koukseen, jossa pohdittiin yhteiskunnallista ilmapiiria. Minua kaihersi tieto siitä, että kokouksesta oli päätetty salaa ja sen paikkakin oli ei-julkinen. Jostakin oli tihkunut tieto, että tuomioistuin kokoontui vanhan koulun siinä luokassa, jossa säilytettiin turhaa romua. Muistin siinä tarpoessa, että Kafka sanoi tästä oman mielipteensä. Vain käsitys ajasta antaa meille mahdollisuuden puhua viimeisestä tuomiosta, vaikka kysymyksessä onkin sotaoikeus.
Saavuin paikalle yllättäen. Kurkkua kuivasi koska olin kakistellut koko matkan. Kakistelin vieläkin ja kysyin paikalle saapuneilta kuka oli valittu puheenjohtajaksi. Osallistujien kasvot valahtivat kalpeiksi ja niinpä minä heitä muistutin opetushal-lituksen ja valtuuston antamasta ohjesäännöstä. Syntyi puheensorina, josta erotin ylimpänä mielipidejohtajan äänen. Hän edusti mielestään enemmistöä. Vaan minkäpä hän sille mahtoi, että minä olin aina oikeassa. Kehoitin koko joukkoa rauhoittumaan ja pidin heille viidentoista minuutin alustuksen demokratiasta ja parlamentarismista. Painotin erityisesti ryhmäpäätöksen törkeyttä. Sen jälkeen oli harjoitustehtävien vuoro. Kysymykset jaetaan arpomalla ja niihin vastataan reilusti omalla nimellä, eihän muuten voida tietää kuka on syypää. Jos päivän päätteeksi haluatte nukahtaa, niin teidän on ensiksi vietävä makuulle kokonainen sangollinen elämän ääniä. Ette muuten voi uskoa millaista meteliä ne pitävät makuuhuoneessanne öisin, minä heille luennoin Karl Krausia mukaillen.
Jos on valittamista työilmapiiristä ja toimipaikan sisäisestä koheesiosta, haluan muistuttaa että minä henkilökohtaisesti tarkastan vastaukset. Tyytymättömät vapau-tetaan palveluksesta ja ohjataan ulko-ovelle. Mieluummin vielä etäämmäskin.
Tämä päätös rauhoitti kaikkien mieltä. Porukka näytti nyt vapautuneelta ja kokoili otsa rypyssä papereitaan. Jokin tässä nyt meni pieleen, mutta mikä? Onko demokratia todella näin yksinkertaista, he ajattelivat. Mielipdejohtaja valitsee itse itsensä, mutta puheenjohtajan määrää joku muu joka on perillä asioista. Kenen mielipiteitä pitäisi siis kunnioittaa? Senkö joka on joku muu ja lähtöisin jostakin toisesta puoluetoimis-tosta. Vaiko minä itse? Kumpi meistä on siis jompi, ja sopii vielä kysyä niinkin, että jompi meistä on kumpi. Sillä monesti viisaus käy etuäässä takaperin ja huomaamatta.
Päätin kokouksen ja kehoitin läsnäolijoita hakeutumaan paikkaan, jonka nimeä en halua nyt tässä mainita. (2024)
Tämän blogin omistan pienille työyhteisöille, joissa tikun paikasta saadaan aikaan ilmiriita. Yöstä irtoaa monesti lepakoita, jotka riippuvat missä sattuu.
AATELMIA
Elämä on kuin Sostakovitsin toinen valssi. Ensimmäistä en muista, ja kolmannen äänentoistossa on vikaa.
Jos sielunvihollinen kutsuu sinut päivälliselle, muista ottaa mukaasi pitkävartinen haarukka
Ylös miehet miehiset Pohjanmaan ja Tuuriin. Siellä on alennusmyynti
Yhdellä jalalla on vaikea tanssia ripaskaa
Totuus istuu yllättävän monissa piiloissa ja sillä on klovnin kasvot. Varo huutamasta sitä apuun.
Jousimiehet: Kuvitus toksesta a la decouverte des fresques du Tassili.
ASIA: Karl Kraus. Puheenjohtajuus. Demokratia.