perjantai 3. heinäkuuta 2026

 

PERHONEN    

                    Lyhyttä proosaa

               


Minulla on aina ollut taipumus ikävöidä ja kai-

vata ,mennyttä.Vuosien mittaan se on vahvis-

tunut  niin, että joskus on ollut pakko irtautua

 siitä  ihan tietoisesti.

Jostain syystä ihmisiä ärsyttää tunteellisuus, siksi moni

 käyttääkin nykyään vierasta lainasanaa ja  fiilistelee. Se

 on neutraalimpi, koska se ei nouse  syvältä alkukielestä

 jota äidinkieleksi nimitetään.

Koska minä olen tunteissa ja nostalgiassa elävä  outo ihminen,

 etsin mielelläni paikkoja joissa'  olen joskus ollut ja elänyt. Yksi'

 niistä paikoista  on nuoruuden koti, joka on vielä jäljellä yksin

 ja  autiona. Kävelen sen pihalle ja tähyilen tyhjien

 ikkunaruutujen läpi maailmaa joka on kadonnut. Näen kyllä

 vanhempani ja veljenikin näen , joka on vielä lapsi. Meidän

 katseemme kohtaa vuosien läpi, mutta en kuule minkä

 neuvon hän  minulle antaa.

Isän näen työpöytänsä ääressä ja huomaan, että

 hän on keskittynyt kuuntelemaan vanhasta  radiosta Chopinin

 nocturnoa 9 no.3. Pöydällä , hänen edessään on pistooli.

 Nuorena minä  luulin, että hän teeskenteli ja yritti antaa

 vaikutelman siitä, että piti tuosta musiiki sta. Nyt en enää luule

 niin, koska olen kokenut  saman omien lasteni kanssa. En minä

 mikään  pianisti ole, mutta se ei ole este, että haluan  piehtaroi-

da romantiikan ja barokin ajan  musiikissa.

Kierrän rakennuksen ja tähyilen sen katolle , palotik--

kaiden kautta harjalle asti. Näen sieltä  pihan ja suuren

 kuusen, jonka oksalla istuin  lukemassa Kafkan novellia

 Muodonmuutos. Se kuvaus sopi hyvin omaan  murros-

ikään, joka oli kasvattanut kitiinikuoren minun ympäril-

leni. Ihmissuhteet olivat vaikeita ja tuntui kuin ihmiset

 olisivat pelänneet sitä outoa otusta jollai-seksi ikä oli

 minut muuttanut.Vasta nyt, vanhana minä olen  vapau-

tunut siitä  vankilasta. Enää ei tarvitse olla enempää kuin

 mitä on ja mihin kykenee. He eivät huomaa minua eikä

 kukaan välitä minua kuunnella. Olen  kokenut  muodon-

muutoksen, mutta en herännyt syöpäläisenä vaan perho-

sena. Liihottelen vapaana muistoissa ja kuuntelen  Cho-

opinin  nocturnoja. He kuuntelevat nyt minua ja ovat

hetken vaiti kunnes alkavat taas kiihkeästi niinkuttaa.

 Kun kerron heille mielipiteeni maailman asioista, he

 alkavat epäillä dementiaa.

Mutta minä sanon heille: kuunnelkaa niin tekin

 kuulette. Katsokaa niin näette maailman, jonka

 kesä on täynnä tuoksuvia kukkia ja jossa linnut

 laulavat. Josa te näette toisenne ja haluatte

 kuunnella mitä nuo toiset puhuvat. Eikä kenen

-kään tarvitse nähdä pistoolia pöydällään.


0n hyvä tietää mitä ei saa sanoa
 (Närhen munat 2024

Perhonen lentää ja etsii kukkia. Kukka ei etsi perhosia.(T.Yli-Rajala)

ASIA: Taiteissa, kirjallissuudes  ja musiikissa on tyylikausi jotanimitetäänromaanttiseksi. Ihmisillä on yksipuolinen ja väärä käsitys siitä, mitä tuo tyylikausi pitää sisällään.