JEES JA OOKOO
On ratkaistava kysymys siitä, tarvitaanko tekoälyä suorittamaan älytekoja
LYHYTPROOSAA
POHJOISTEN URKUJEN KUMEA SOITTO
HYMNI LIUKUU SEPIASTA HIILENMUSTAAN
On ihmisiä joiden mielestä luonto on rumaa ja sotkuista. Kevät nostaa kukkakedot ja taikoo kuolleet puut elämään. Ihmisten mielestä luonto tarvitsee viivoitinta ja vesivaa-kaa, kaiken pitää olla rivissä ja järjestyksessä. He mit-taavat aikaa vertikaalisesti. He ovat tyytymättömiä siksi, että aika on heidän mielestään horisontaalinen.
Maailman parantajat kiiruhtavat paikalle ja alkavat pär-ryyttää ruohonleikkureita. He haravoivat silpun kasoihin ja kantavat ne piiloon. Ruoho mätänee väärässä paikassa ja parturoitu maisema kuivaa paikaksi, jossa ei ruoho kasva eikä linnut laula. Sellaisten ihmisten mielestä maise-ma on nyt siisti .SItä katsellessa he kokevat hekuman, koska ovat robotteja.
Ai kun on ihanaa, että heillä on avoin näköala moottori- tielle, jossa todellinen elämä sykkii. Jossa kukkien tuoksu peittyy pakokaasuihin ja lintujen liverrys väistyy mootto-rien pauhuun. Siellä edistyneimmät ihmiset istuvat niska kenosa auton ohjaamossa ja silmäilevät ohi kiitävää mai-semaa. He varovat hirviä ja peuroja, lapsia ja kiusallisia vanhuksia, jotka nylkyttävät kiireisten tieltä hävyttömän hitaasti syrjään. Rollaattoreista puuttuu peruutusvaihde.
Kyllä tekee mieli puida nyrkkiä ja sadatella painokelvotto-mia sanoja oikein Ameriikan englanniksi. Jes ja okei, juu sii.
´ETE A VEC TOI
POHJOISIA URKUJA KUUNTELEN
YKSIN ILMAN SINUA
AJAN UNOHDUKSEEN
JA MUISTAN KESää,
MAA HUOKAA
ETE AVEC TOI HÄN SANOI
AU REVOIR MON CHERI
ON VAIKEA USKOA KUVAA
JOKA ON KADONNUT YÖHÖN
EIKÄ PALAA KOSKAAN
MINÄ VAIN AJAN POHJOISEEN
JA TAAS UNEEN
