lauantai 17. helmikuuta 2024

 

K I D U T U S

 
                                                                Syyshalavia. Akvarelli 1989 T.Y-R.

Sivistyneessä yhteiskunnassa kidutus on kiellettty. Ei hyväksytä fyysistä eikä henkistä väkivaltaa. On kielletty hyökkäys kansanryhmää vastaan, Rotuvihaa ei hyväksytä. Silti kidutus elää ja voi hyvin, sillä se osataan piilottaa taitavasti moraalin peitteen alle. Kidutusta on vankiloissa, sairaaloissa ja arkipäivän elämässä. Se voi näkyä avoimesti, eikä sitä uskalleta arvostella. Henkinen kidutus on salakavala, sillä se piiloutuu pelon kaapuun. Se voi kätkeytyä myös vapaamieliseen, liberaaliin maailmankatsomukseen. Aihe, asia joka saa jotkut ihmiset voimaan pahoin ja jota he eivät voi hyväksyä, esitetään edistyksellisenä ja tavoiteltavana. Vastustajia kiusataan jatkuvalla indoktrinaatiolla, joka toistaa kohteen hyviä puolia ja jota suositellaan. Göbbelsin propaganda puetaan moderniin, vapaamieliseen asuun joka peittää todellisuuden kasvot. Käsikirjoittajat, ohjaajat ja näyttelijät on palkattu indoktrinaation palveluk-seen, tiedon ilme vääristyy. Sota silotellaan hyväksyttäväksi, jotkin seksuaalisen käyttäytymisen ilmenemismuodot kuuluvat muka terveeseen kulttuuriin.

Olipa kysymys mistä toiminnasta hyvänsä, sen tekee vastenmieliseksi tapa jolla sitä syötetään ihmisten tajunnanvirtaan. Se julistautuu liberaaliksi, mutta suhtautuu vihamielisesti niihin jotka epäilevät sen perusteluja vääriksi ja irvokkaiksi. Ihmiset alistetaan huomaamattaan omaksumaan jotain sellaista, mikä on aiemmin tuntunut vastenmieliseltä. Kidutusta harjoitetaan vääristyneellä informaatiotulvalla.

Todellisuuden kasvojen takaa löytyy moraalin rappio ja piittaamattomus kanssaihmisten hyvinvoinnista. Siitä että he kokevat tulevansa väärin kohdelluiksi. Tärkeämpää kuin mielen tasapaino, on painostaa ihmiset hyväksymään sitä minkä ovat aikaisemmin hylänneet vääränä. Tärkeämpää on mielistellä niiden ihmisten tahtoa, jotka haluavat että kaikki ajattelevat ja tuntevat kuin he. Jos vääryys sallitaan, se sallittakoon vain vuoks vallan korkeimman. Ei muuten milloinkaan, sanoi joku antiikin viisas. On syytä katsella ympärille ja kysyä missä on valta.

Asenteita on äärimmäisen vaikea muuttaa. Jos joku keksii siihen keinon, hän ratkaisee kaikki sodat. Vieraiden ajatusten ja ideoiden ajaminen hivuttamalla vaalikarjan päähän on kaikkien lakkojen, mielenosoitusten ja sotien hiiva, joka panee rankkitynnyrit käymään. On hyvä muistaa, että ajatuksia ei voi sensuroida, ne pitää joidenkin mielestä unohtaa.

Epilogi: Meteorologin toimesta saadaan kuulla, että maanantai-illan osalta saadaan myös sateita lumen muodossa. (Näin verorahoilla toimiva yleisradio opettaa meille hyvää suomea)

Miettehiä:

Mikä on tyyli? Se on sinä itse, joka näyt kirjoittamiesi kirjainten rakosista

Onko tämä elämä vain metafora?

Älä vilkuile taaksesi. Aika ajaa sinua takaa

Vain Venäjä tietää mikä on Ukrainalle hyväksi

Rutikuiva kertova realismi tappaa kaunokirjallisuuden

Rakkaus on punainen ilmapallo keikkuvan langan päässä

Asiat:  Indoktrinaatio. 



lauantai 10. helmikuuta 2024

 


KE V Ä T S A D E
Runoratsu

                                                   Kevätsaade Öljy 2019 Tarmo Yli-Rajala

Kun sitä katson, tuntuu kuin silmistä vuotaisi näkö
jää vain se mitä ei ole lupa tuijottaa
eikä sitä tarvitse tuntea ollakseen tietämättä

Puu nousee maasta, sen ohi kuljetaan
se sahataan poikki, eikä sitä kukaan muista

Väistä valoa, varjo on taakka lumelle
pimeyden ydin, se mikä on silmuihin piiloutunut
ja pelkää talven valoa

Vihreä pullo ikkunalla, mustia lintuja vihreällä taivaalla

Marraspuiden tiuhat rivit, 
liikkumattomat kuin kuolleet sormet

Pyrin kyllä siihen, mutta en usko
että saavutan sen
paitsi jos unohdan pyrkimyksen ja alan toteuttaa sitä

Pelon korva, joka kuulet hengityksen
ja epäviralliset risahdukset
Pelon silmä, joka näet minun lävitseni
ja tutkit minun varjoani
Antakaa sulkea teidät hetkeksi vakan alle

Puiden oksat etsivät toisistaan tukea.
Autiolla maalla Salvador suitsittaa palavaa kirahvia
kaukana vuoret

Ilta piirtää lehmusten hahmot, mustat linnut rypäinä oksilla
On vaikea uskoa todeksi sitä mikä ei liiku, 
on vaikea liikuttaa todellista

Himmeä katseesi Maria, nousee valoon
holvit kirkastuvat
Ei hetkillä ole laskijaa, on vain liekki
joka tanssii tuohuksen sydämellä,
varjot jotka syleilevät ristiä povellasi

Miete
Kuun valossa se hohtaa hopeisena, päivällä katoaa, enkä enää löydä ajatusta

Vaidoin blogin. Vialliseen ehti jo tulla lukijoita.

  K E V ÄT  S A D E      
Runoratsu 
 
                        
                                                                                                                                                                        Sain joskus kauan sitten    J.H. Erkon kilpailussa kunniamaininnan runosarjassa. Silloin se ilahdutti hetken, mutta enpä sitä kovin vakavasti ottanut.  On jäänyt runoilu vähiin.

Tässä runoratsussa on koottuna nostalgiaa 1960-1970- luvuilta. Minun idolini oli Jyri Schreck, mikä asia saattaa pilkottaa sieltä täältä. Tyyli kaiketi hipoo jossain määrin1950-lukua. Keväällä 1957 oli lempi jo viriämässä, vietin aikaa erään talon ullakkohuoneessa ja kiusasin naapureita tenorisaksofonilla. Luin Jyri Schreckin ja Aila Meriluodon runoja. Avoimen ikkunan alla kukki omenapuu, täynnä valkoisia kukkia. Niiden tuoksu täytti ilman jota nuoruuden huumassa hengitin.  Ja nyt minä hengitän nostalgiaa.                                                                               


 KEVÄTSADE .  Öljy.   Tarmo Yli-Rajala           














 

lauantai 3. helmikuuta 2024

 




YSTÄVYYS
LYHYTPROOSAA



Amadeo Modigliani  Nu Couche.


Minulla on mustavalkoinen mielikuva monista asioista. Ne ovat joko tai, mutta eivät mitään siltä väliltä. Jaan ihmiset ystäviin ja tuttaviin, heidän lisäkseen on mitään sanomaton porukka joka ei kuulu kumpaankaan. Heitä ei ole, en huomaa heitä. Ystävien kanssa puhutaan ja seurustellaan. Molemmin puolin tunnetaan tapahtumat ja niistä ollaan melko lailla samaa mieltä. Ei riidellä, vaan mieluummin jäädään vaiti jos erimieltä ollaan. Ilmaannutaan kylään sen kummemmin etukäteen valmistelematta, ja harrastetaan samoja asioita. Valmistetaan vaikka vanhasta pakastin kaapista kompossti eikä syytetä toisiamme projektin epäonnistumisesta. Siitä, että eräänä päivänä kompostissa kihisee valkoisia toukkia ja sinivihreitä kärpäsiä kuhisee viereisen liiterin seinällä. Jokin on mennyt vikaan ja vaatii rauhallista tupakkia. Aika tavaran kaupittoo sanoo ystävä. Tehdään siihen tuuletusaukot. Ystävä myös tarjoaa apua aina kun huomaa että sitä tarvitaan. Hän ei siitä rahasta.

On tuttavia joista aikaa myöten tulee ystäviä. Näin ainakin luulotellaan. Minä ja hän. Paljon ollaan tekemisissä, tukea saadaan ja annetaan. Kerrotaan vaivoista ja terveydestä, jaetaan myötätuntoa.Tehdään yhteisiä perhematkoja, haukutaan tai hyväksytään poliitikkoja. Keskinäisissä suhteissa ollaan vapaamielisiä ja suvaitsevia, vitsaillaan vähän toisten mielipiteille. Ei vedellä rajaviivoja.

Vaan kaikki tämä osoittautuukin pintapuoliseksi ja puheet ovat lopulta vain small talkia. Äkkiä tulee eteen päivä. Jolloin ystäväksi ilmoittautunut ja hyväksytty tuttava suuttuu typerästä aiheesta. Siitä aiheesta, että huomaa minulla kaikesta huolimatta aivan omia ajatuksia ja tekoja. Hän ei ymmärrä, etten minä astu tarjottuun pilttuuseen enkä anna sulkea kantta siitä lokerosta, johon hän on minut sijoittanut. Hän lakkaa nyt tervehtimästä ja ohi kulkiessa kääntää päänsä katsomaan maisemia.

Minä olen loukannut ihmistä, joka luuli itseään ystäväksi. Kun elämä heittelee rajusti niin tuttavat ympäriltä kaikkoavat kuin tuhka tuuleen. Nyt ei ole enää muuta neuvoa, kuin kääntyä katsomaan taakseen. Siellä voi nähdä vielä ystävän, hänet joka seuraa, ei ivaa eikä lakkaa tervehtimästä.

Mietteitä:

Jos katsot nyt ahdingossa taaksepäin, näet vielä ystävän

Jos teet tai sanot jotain merkittävää, lakkaavat ihmiset tervehtimästä

Kafkan arkipäivää en aina juhlasta erota

Ikävää on todeta olevansa väärässä. Vielä ikävämpää on jos joku muu on oikeassa

Kova paikka, kun runo vaihdetaan lakitekstiin

Asiat: 

Masennus.  Nu Couche. Amadeo Modigliani. 

Blogikuvassa alkuperäisen teoksen hehkuvat, kauniit värit eivät valitettavasti näy.
















 














lauantai 27. tammikuuta 2024

 


VÄHÄSEN k0HTELIAISUUDESTA

Lyhyenläntää proosaa

Kutomus Maria 5  v.

Suomalaiset ovat moukkia. Italialaiset ovat kuulemma sitä mieltä. Suomalaiset ovat epäluuloisia kaikkia ulkomaalaisia kohtaan. Jos avaat heille oven kohteliaasti, he kysyvät mihin sillä pyrit? Onko tässä nyt koira haudattuna? Jos tarjoat junassa paikkaa tiineelle rouvalle, tämä luulee että aiot kosia tai että olet vähän tärähtänyt. Ja niin luulevat kaikki muutkin. He tuijottavat noloina jonnekin muualle.

Nuorille Suomessa opetetaan, että on kohteliasta istua rauhallisesti jos vieressä seisoo liikuntavam-mainen. On epäkohteliasta kiinnittää moiseen huomiota, hän nolostuu helposti. Ruokapöytään istu-taan aina pipo päässä ta lippa vinossa, koska aikaa ei pidä haaskata ja on kiire pelaamaan. Tarkoitus on ahmia eikä haastella joutavia.

Small talkia harrastavat vain ulkomaalaiset, joilla ei ole mitään järkevää aihetta esimerkiksi jalkapallosta tai golfista. Myös kansainvälisyys on suosittu puheenaihe, sillä onhan  se noloa ettei joka mummo maaseudulla osaa tervehtiä englanniksi.

Minun nuoruuteni naapurissa asui pahan sisuinen juoruakka. Hän puuttui kaikkeen ja neuvoi kaikkia. Ei ollut mihinkään tyytyväinen. Minä päätin raikastaa ilmapiiriä ja toimitin hänelle joululahjan pukin toimesta. Rullaluistimet. Valitettavaa on, että akka pian joulun jälkeen erkani tuon ilmaisiin tapaturmaisesti. Oli luistellut väärään suuntaan ylikäytävällä. Rauha hänen muistolleen! 

Suomalaiset poikkeavat muista eurooppalaisista. He ovat ruotsalaisten mielestä sen näköisiäkin. He kuuluvat eri kielikuntaan. Jos suomalaiselta kysyy mitä kuuluu, niin hän ei vastaa älykkäästi entä mitä itsellenne. Hän alkaa kertoa juurta jaksaen kuulumisia ja käy läpi kaikki taudit ja yskät. Luulee, että vieraat ovat niistä kovin kiinnostuneita.

Mikä siis eteen tässä ongelmassa? Kehitys on myönteinen, sillä syntyvyys maassa laskee ja tulevaisuudessa heitä on yhä vähemmän. Maahan muuttaa muualta kielitaitoista väkeä sen verran, ettei kantasuomalaisia erota muista enää tikullakaan. Mikä ilahduttavinta, kaikki puhuvat helppoa englantia. Se taito on samalla tasolla kuin somekieli, niin että turhalta syvällisyydeltä vältytään. Riittää kun ymmärretään mainoksia ja Putinia. Sivistystaso nousee kohisten, Suomi on kohta kansainvälisempi kuin suurimmat imperiumit, jotka ovat liittovaltioita. Niitä, joissa yksi vie ja muut vikisevät.

Miettehiä:

Ei meitä syyhy vaivaa, vakuuttivat kirput yksimielisesti

Ongelmia työpaikalla? Kutsu konsultti. Hän löytää esimiehen.

Onko mikään rasittavampaa kuin väittely opportunistin kanssa

Onko niin, että vain huppu päässä saa pankinjohtajan heltymään

Opittu viisaus ei periydy. Miten on viisauden oppimisen laita?

Asiat:  Käytöstavat.   Kasvatus. 

lauantai 20. tammikuuta 2024




JOTAKI  VAA


Lyhytproosaa
               
           Lampi. Akvarelli 2012 T.Y-R

                Teksti on epäselvää jos kirjaimet eivät pysy pystyssä ja rivissä

Arvostella saa vapaasti mutta ei kaikkia. Jos arvostelee, voi saada kutsumattomia vieraita jotka eivät ymmärrä huumoria. Silloin voi olla vaikka henki kysymyksessä, sillä arvos-teltavan puolustajilla on puukko hampaissa ja varma käsitys siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Hän katsoo oikeudekseen kostaa lapsille ja vanhuksille, kaikille jotka ovat liian heikkoja tunte-maan ainoan oikean valinnan. Sen, minkä hän on kuullut toisilta kaltaisiltaan. Hän peittää kas-vonsa ja siksi minunkin on pakko katsoa poispäin, koska pelkään kosketusta. Tiedän, ettei ole nurkkaa jota ei yön helma laahaisi. Ja että joka aamu, kun yö palaa takaisin, sen helmasta irtoaa repaleita jotka riippuvat missä sattuu. Muistelen Renardia, joka kirjoitti lyhytproosaa siitä huoli-matta, ettei kukaan häntä ymmärtänyt. Elämä yksinäisyydessä on raskasta, arvostelijat voivat huokaista helpotuksesta. Kukaan ei uskalla puuttua asioihin, joita vain heillä on oikeus käsitellä. He perivät maan, röyhkeydellä ja häikäilemättä. Heillä on jumalallinen tehtävä muuttaa kaikki muut ihmiset itsensä kaltaisiksi ja pakottaa lapset puhumaan heidän kieltään, joka on muita pa-rempi. Arkkipiispat suihkivat rukoussavua heidän ympärilleen ja tuomiorovastit pyörittävät peukaloitaan. Joka miekkaan tarttuu, he uhoavat, mutta jättävät puheensa kesken.

Tänä aamuna kuulin uutisista, että pilkattuja on kaatunut sodassa tuhansittain. Pilkkaajat vievät heidän lapsiaan joita käännyttävät samanmielisiksi kanssaan. Jos pilkattu miekkaan tarttuu, hä-nen käy huonosti. Hän saa kääntää poskensa vain lyötäväksi. Entiset ystävät eivät käännä poskea, he kääntävät selkänsä ja ilmoittavat olleensa aina eri mieltä pilkatun kanssa. He käyvät kauppa-neuvotteluja, joiden tarkoitus on aiheuttaa nälänhätää ja ajaa pilkatut mereen. Pilkattuja on lupa pommittaa ohjuksilla ja päätteeksi järjestää paraateja. Niissä pilkkaajat marssivat nenä pystyssä sankareina, joita maailman tulee ihannoida. Aika on lineaarinen tarina. Suorastaan narratiivi, niin kuin nykyään kuuluu sanoa jos aikoo päteä tieteen avantgardessa.

Ajalla on kuitenkin salakavala taipumus poukkoilla sykleissä ja hämmentää pilkattujen silmät. Heissä on niitäkin, jotka paineen hellittäessä kääntävät takkinsa ja pyrkivät napittamaan sitä väärältä puolelta. He muodostavat viidennen kolonnan joita tunnetaan kaikkialla maailmassa ja jotka ovat valmiit myymään vanhan mummonsa, että voisivat osallistua paraatiin. Moni on tutustunut siihen marssisäveleen. Vaan yksi asia on ylitse muiden. Mikä ero on pilkkaajalla ja pilkatulla? Kääntele tietoa miten päin tahansa, niin aina löytyy syyllinen. Jos ihminen on tyhjä, hänet täytetään valolla. Jos hän on jakaantunut, hänet täytetään pimeydellä. (2024)

Asiasanat: Hepatiitti.  Viides kolonna.  Renard.

Mietteitä:

Tasavalta on sitä, että työt  jaetaan tekijöille ja valta niille,  jotka töitä teettävät 

Tiedoksi hyvät kanat! Ennen pääsiäistä teillä on taas ylityötunteja

Tietääkö vasen käsi aina mihin oikea pyrkii?

Syrjähyppykö? Sitä että annat lahjaksi hajuvesipullon ja saat vastalahjaksi hepatiitin

Takaperin kävellessä oppii kaatumaan kunnioittavasti

BLOGI: Vähäsen kohteliaisuudesta on joutunut informaatiosodan uhriksi. Teksti heittää häränpyllyä joissakin laitteissa, toisissa on ihan o,k, Pistän siis tämän kohteliaisuuden syrjään ja korvaan sen toisella. Korjaan ja julkaisen joskus uudelleen paremmalla onnella. 




lauantai 13. tammikuuta 2024

 





SYLLOGISTINEN KILPI

Lyhytproosaa

                 
                                                             Looginen syllogismi.
   Akvarelli  1990(?) T. Yli-Rajala                                                                                

Noutajan tulon tajuaminen ei onnistu loogisella syllogismilla, sanoin Pekalle joka makasi kuolinvuoteellaan. Hän oli nähnyt mustan hahmon sairaalan ovella tuijottamassa kohti. Hahmo oli ikään kuin havahtunut, ja hän kuuli sen sanovan: en minä sinua vielä tullut hakemaan. Sen suu ei liikkunut, lieneekö sillä suuta edes ollutkaan.

Pekka oli nukahtanut kauhuissaan ja heti herättyään ajatellut, että tuollaiset näkymät johtuvat kuumeesta. Niitä sanotaan hallusinaatioiksi. Mutta kukaan ei ole koskaan yrittänyt selittää niiden aineellista olemusta. Mikä saa hallusinaation siirtymään minun mieleeni, olenko minä vastaanotin joka on viritetty hallusinaation aallonpituudelle. Ja kuka hitto sellaista tekisi, hän pohti. Vai olenko minä itse hallusinaatio? 

Eikä hän sitten kuollutkaan, sillä kertaa. 

Minä kuuntelin ahdistunutta kuiskintaa ja esitin tuon tekoälykkään mielipiteen Noutajan tulon tajuamisesta. Olin kuin bysanttilainen soturi ja nostin ristillä koristellun kilpeni suojaamaan itseäni pelolta. Pekalla ei tuota kilpeä ollut, sillä hän ilmoitti olevansa skeptikko.

Minä ajattelin, että pelkkä epäilys elämänkatsomuksena on masentava. On parempi luoda allegorioita ja uskoa niihin. Toivo on parempi seuralainen pitkälle matkalle noutajan seurassa kuin masennus ja epäily. Että tyhjyyden pohjalla on vain pimeys. Sense datum.

Kului pari vuotta, Pekka parani sairaudesta, mutta jäi halvaantuneena pyörätuoliin. Ehkä juuri siksi hän tarrautui toivoon ja unohti entiset puheensa. Näkemäänsä mustaa hahmoa ovella hän ei halunnut muistella, koska ei ollut enää varma sen todellisuudesta. On parempi sanoa ei, ennen kuin joku muu sanoo kyllä.

Hän lähti lopullisesti matkalle vähän yli kolme yöllä. En ehtinyt antaa hänelle puoli väkisin matkaan sitä ristillä koristeltua kilpeä, koska olin unohtanut sen nuoruuden muistojen mukana pimeään nurkkaan. Se nurkka  pelotti minua tyhjyydellään. Kun häntä nyt muistelen, palaa mieleen logion : joka on tullut tuntemaan maailman, on löytänyt ruumiin. Joka on löytänyt ruumiin, sille maailma ei ole minkään arvoinen, (log 83)

2024

Mietteitä:

Ei elämässä ole juonta. Se on hektistä ja sykleissä poukkoilevaa. Juoni on kirjailijan valhe. 

Ei elämä noudata romaanin kaavaa eikä lyriikan muotoja. Se ei pääty koskaan halutulla tavalla. 

Anna hänelle se, minkä itse haluaisit pitää.

Ennen vanhaan kritiikkiä ei tarvinnut odotella. Nykyään tulee hiljaisuus.

Ero erilaisuuden ja eriarvoisuuden välillä on korvien välissä.