Ajan voi unohtaa vain sitä käyttämällä.
(Charles Baudelaire)
Kynttilä jäi palamaan kirjoituspöydälle. Valon lepatuksessa ehdin nähdä vielä pitkän käden, joka luikersi kohti peiton kulmaa. Älä pelkää pimeää, ääni kuiskasi. Minä olen tässä, ja ennen pitkää huomaat, että Sokrates oli oikeassa. Me elämme, vaikka aika on nyt lentänyt tähän hetkeen ja pysähtynyt. Anna sen huokaista.
Sokrateskaan ei tiennyt, oliko unessa vai valveilla.
Uni alkaa hitaasti ja huomaamatta, se tähtää heti yllättävään suuntaan. Näen etäiset tapahtumat menneisyydestä. Ne ovat kuin välähdyksiä, ja nyt aika lehahtaa lentoon ja pysähtyy tähän hetkeen, äkkiä ja varoittamatta. Maalasin iltapäivällä uuden taulun täplätyyliin. Siitä muistui mieleen sama aihe ja tekniikka. Olin maalannut suuren 140 kertaa 140 sentin kokoisen taulun, josta oli tarkoitus räpsäyttää valokuva. Se oli kerrassaan onnistunut ja komea. Yöllä roihahti auto tuleen ja poltti koko rakennuksen ja taulu upposi ikuisuteen.
Aamulla kun heräsin, oli pitkä käsi luikerrellut taas vuoteen alle. Kynttilä oli sammunut omine aikoineen ja huoneessa tuntui kevyt palaneen muisto. En ollut taaskaan varma siitä mikä oli totta.Totuudella on klovnin kasvot, se virnistelee aina kevytmielisesti eikä sitä pidä huutaa koskaan apuun.
En siis huutanut. Kokosin maalaustarvikkeet, pensselit ja veitset, öljy- ja akryylivärit pieneen pahvilaatikkoon ja vein ne vuoteen alle. Näin päivän valossa en nähnyt kättä, mutta tiesin että joku piti minua silmällä. Ajattelin, että Platonin mielestä unet kuuluvat sielun irrationaaliseen olemukseen, noituuteen ja hulluuteen. On turhaa uniaan pelätä, niitä ovat nähneet minua viisaammatkin. Vain materialisti tuntee sen klovnin, jolla ei ole oikeita kasvoja. Hän nukkuu yönsä ilman painajaisia, koska on mielestään perin juurin viaton.
On suoja melkein kaikkeen, on suoja tulelta ja kylmyydeltä, on koilta, ruosteelta ja miltä vain.Vaan ei ole suojaa ihmiseltä. (Harry Martinsson: Aniara. (2025)
( julk. myös Lumooja 2025 )
Asiasana: Baudelaire. Harry Martinsson: Aniara.
Aatoksia:
Naisnäkökulma. Ehkä vika onkin siinä kulmassa.
Odotamme nyt milloin Suomen unelma voittaa venäläisten järjestämät vaalit.
Varomattomuus autiolla kadulla on uni.
Miksi kierrän sen kolmesti ennen aamua? (T.Yli-Rajala)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti