MATKALTA ROSEMARYN LUO

Lyhytproosaa ja symbolismia

Katynin luutnantti.

Näyttelykuva, Vaasa 1988(?) hiili. T.Yli-Rajala

Ikkunasta katsoin kun juna lähestyi pysäkkiä. Kokosin matkatavarat mukaan ja astelin vaunusillalle. Siellä joku pitkä mies nojasi vaunun oveen, ja meille kehkeytyi kiinnostava keskustelu. Onko matka mihin, kysäisin mieheltä. Rikoin hiljaisuuden, jonka minun saapumiseni oli saanut aikaan. Hän mulkaisi ylimielisesti ja sytytti mahorkan. Mieshän on vakoilija, minä ajattelin ja vedin henkeä. Hänellä oli vasen käsi housun taskussa, siis selvästi liipaisimella.

Jatkoin nihkeästi alkanutta keskustelua. On tässä taas pidellyt ilmoja. Sadekuuro yllätti, niin että olen ihan märkä yltä päälä. Onneksi Rosemarylla on kokemusta terveyskeskuksesta. Hän pesi siellä vainajia aina kun niitä ilmaantui.

Ja kukahan tämä Rosemary on, saanen kysyäni mies sanoi ja yskäisi viranomaisesti. Hän on minun kihlattuni, minä vastasin ylpeänä.Tapasimme viime kesänä tangomarkkinoilla ja hän hullaantui heti minuun. Vaikka eihän se mikään ihme ole, jatkoin vielä merkitsevästi.

Minä olen muusikko, mies esittäytyi jo vähän ystävällisemmin. Vasemman housun lahvin seutuvilla kohoili parabellumin kahva. Näin sen mytyn ulkomuodosta hyvin. Mies hymyili ja alkoi hyräillä sitä baritonisooloa Shadow of your smile. Sehän taisi olla Gerry Mulliganin soolo. Minun teki mieli vessaan, mutta juna hidasti nyt vauhtia ja lähestyi pysäkkiä. Jo kaukaa näin Rosemaryn huitovan tervehdystä. Hämmästyin kovin kun hän lä hestyi tuttavallisesti muusikkoa.

- Mennään heti rokkifestivaaliin, Rose intoili. Mulla on liput kaikille ja sinähän tämän maksat, hän vilkaisi minua ohi mennen.

Siinä hän käveli muusikon rinnalla ja hymyili minulle kauniisti.

Tanssilava oli metsän keskellä. Jo kaukaa kuului ulina ja paukutus mikä häiritsi kuuloaistia. Paikan päällä näytti kuin olisimme saapuneet kannibaalien kevätkarkelohin, vaikka oli syksy. Joku siellä kiekui kaula ojossa ja meno oli riehakasta, osa porukastaa seisoi kuin halvaantuneena ja ojensi käsiään tervehdykseen. Sieg Heil? Se oli selvä joukkopsykoosi. Silmissä tuijottava katsa.

Mitä? Onko tämä joku NSDP.n tilaisuus, minä tiedustelin.

Vaan muusikko oli nyt päässyt elementtiinsä.Hän huomasi soittopelin nurkassaa ja ryhtyi toimeen. Sormet tanssivat cembalon hampailla, häntä heilui tahdin, jalka polki pedaalia. Mikä olikaan soittajan soitellessa  kun virittäjä oli kadonnut jäljettömiin?

Krouvikansa polki, nosti tekojalkaa, ruostehäly kauas kalkkaa. Soittajan oli sormissa se jokin, ja autiolla maalla Salvador suitsitti palavaa kirahavia. Rosemary näytti vähän vaivautuneelta, minä vielä enemmän.

Katsoin biletystä. Täälläkö tuo Rose päiviänsä kuluttaa?

Mestari vain päätään vatkaa, metrin pitkää tukkaa nakkaa. takin helmat maata laahaa, hymy kulmahampaat paljastaa. Hei hulinaa, soitto tässä kapakassa aina kannattaa. (30.11.1967)

En muista Vaasan näyttelyn ajankohta ihan varmasti. Muusikon esitys on vuodelta 1967.

Asia; The SHADOW OF YOUR SMILE, GERRY MULLIGAN

                             

                                                            Rosemary bilettää