SYYS SOITTAA SERENADIN

Lyhytproosaa, symbolismia

Syksyinen tie, Akvarelli 2022 T.Y-R.

Syksyn tuoksu lepää puiston yllä. Polku on punakeltaisten vaahteran lehtien peitossa. Kuljen tätä samaa kujaa kuin kauan sitten, hyvin nuorena. Minulla on asentohuimausta nykyään. Jos teen äkkiliikkeen, katson kävellessä vaikka ylös, niin tasapaino heittaa. Jos katson taakse, pitää koko vartalo kääntää vähän sinne päin ja heti pyörryttää. Oliko se Jerzy Lec joka totesi jo aikanaan, että vanhuus on viheliäinen olotila. Hän oli oikeassa, vaikka ei edes saanut elää vanhaksi asti.

Vaahteran takana läikkyy punainen vajan kylki, puun lehdet melkein peittävät sen näkyvistä. Ne peittävät myös kujaa jolla astelen ja minun päässäni soi Händelin Passagalia. Monet tanssijoista näyttävät tutuilta, musiikki kuuluu jostain taka-alalta. Nuoruuden ystävä Sauli soittaa klarinettia, mutta nyt kun tarkemmin kuuntelen, sävel onkin Memories of You.Hän soitti sitä usein meidän orkesterissa, veljensä muistoksi.

Vajan ovi on säpissä. Vedän puutikun reikelistä ja avaan oven. Siellä on käynnissä opettajien kokous. Rehtori kuuluu puhuvan moraalista, hän ei suvaitse tupakointia eikä rivoa kieltä. Minua jäi joskus kaivelemaan se, kun hän tarrasi olkapäähäni ja pa-kotti puskemaan tungoksessa toiseen suuntaan. Enhän minä siihen syyllinen ollut, että tungoksessa oli pakko mennä siihen suuntaan mihin muu porukka kulki. Hän oli uskovainen ja minä vain ortodoksi.

Opettajat istuvat pöydän ääressä vakavina ja tuijottavat minua. Tekee mieli puhua heille yksitellen, kasvotusten, mutta minä inhoan olla huomion keskipisteenä. Sanon nyt vain buenas tardes, ja näen kuinka englannin opettajan ilme vaihtuu harmistuneeksi. He kilistelevät kahvikuppejaan, pöydällä näyttää lojuvan asetilla viinereitä. Liikunnan opettaja ojentaa minulle viineriä. Katson häntä nyt suoraan silmiin ja kiitän hyvästä arvosanasta lukion todistuksessa. Minähän lintsasin lentopallopeleistä kotiin polkupyörällä, koska jonnin joutava pallon perässä säntäily ei minua kiehtonut. Tämän sanon nyt hänelle ihan rehellisesti ja yllätyn, kun hän vain hymyilee.Joku pitkä ja laiha mies, jota en tunnista, nousee tuoliltaan ja kumartaa saksan opettajalle, jota minä pelkäsin. Saanko luvan, kuuluu äänekäs kysymys, ja näen saksan maikin nousevan punastellen tanssiin. Tämä on nyt espanjalaista passagaliaa, minä pohdin ja käännyn takaisn ovesta syksyiseen puistoon. Ehdin vielä näkemään, kuinka matikan lehtoti yrittää sulloa salkkuunsa sinne tänne säntäileviä numeroita, ne eivät totelleet komentoa riviin järjesty!

Rauhoittaa tämä syksyinen sää. Astelen taas aatoksissani tuttua puistotietä ja nautin vapaudesta. On niin helpottavaa, kun ei kukaan pakota kääntymän väärään suuntaan eikä arvostele tekemättömiä töitä.¨

Miettehiä:

Kyllä köyhällä kurit piisaa. Menöö vaikka syömätä maata. (Sananparsi Jasjärveltä)                                                                                                         

Tietääkö vasen käsi mihin oikea pyrkii                                                                Kvaak