MINÄ SIIIHEN HETKEKSI NUKAHDIN

LYHYTPROOSAA

                    

Motto: Paitsi esineei myös liikkeet ja toiminnot ovat leijuvia.

(Daniil Harms: Sattumia, Esineet ja muodot. WSOY 1988.

Lähdin iltapäivällä pienten nokosten jälkeen. Oli lämmin sää, ilmassa vähän kosteutta mutta ei satanut. Jostakin kuului sepelkyyhkyn kujerrus. Sillä oli pesä lähimaastossa. En tarkkaan tiennyt mihin päätyisin, piti vain kävellä. Istumatyö rasitti, hartioita pakotti ja mieli oli jotenkin maassa. Kirjoitin novellia Kaltioon. Sen nimi oli Yö ja usva. Se ei tyydyttänyt minua, pitäisi vielä harjoitella kirjallista ilmaisua.

Tutut pojat heittelivät riippusillalta tyhjiä viinapulloja jokeen. Jäin hetkeksi katselemaan touhua. Vaihdettiin muutama sana, ja sain tietää syyn. Pullot olivat muisto illoista, jolloin he valmistau-tuivat kirjoituksiin. Hyvin ne heillä menivätkin, molemmat pääsivät aan papereilla koulusta eroon. Kun lähdin jatkamaan matkaa, näin heidän katsovan perään. Pullojono selasi kohti Pikisaarta. 

Se olikin lokkien kirku mikä soi korvissa, ei sepelkyyhky. Minä olin heidän silmissään vanhus, se vähän oudoksutti heitä. Sillan ylityksen jälkeen käveli soratiellä vastaan matematiikan opettaja, jonka tiesin kuolleen jo kolme vuosikymmentä sitten. Hän tunnisti minut ja alkoi kuulustella mitä tein nykyään. Kerroin, että olin kokonaan luopunut numeroiden lajittelusta. Puuha kuvotti mi-nua, maalailin mieluummin tauluja. Se on mukavaa puuhaa, jos vain asiantutijat pysyttelevät ettähällä, matkan päässä.

Käy joskus näyttämässä mitä olet saanut aikaan. Haluan ostaa jonkin niistä jos siltä näyttää, hän sanoi.

Hän jatkoi matkaa. Pikisaaren vanha hahmo punersi iltapäivän kajossa. Pullot olivat kadonneet, ja niin olivat entiset luokkakaveritkin. He ovat nykyään hyvin palkattuja insinöörejä ja kaup-piaita. Minun päätäni särki ja nyt näin sen vanhan laulajan hoipertelevan siltoja pitkin minua kohti. Hän oli pikku pienissä niin kuin tavallista. Jo matkan päästä kuulin tutun sävelen. Hän lauloi sitä  laulua Silmät harmaat, ja tervehti minua. Me tunsimme toisemme, vein hänelle usein olutkorin mallasjuomatehtaan autolla. Laulaja asui Pakkahuoneenkadun kerrostalossa.

Kiersin takaisin pankkitalon kulmaukseen ja painoin hänen ovikelloaan pitkästä aikaa. Kukaan ei avannut mutta oven takaa kuulin hänen laulunsa taas. Joku tuli paikalle ja katsoi hämmäs-tyneenä. Ei hän siellä enää asu, muutti pois jo vuosikymmeniä sitten. Lieneekö enää edes elossa.

Silmissä niissä on kevät ja syys, autingon loiste ja yön hämäryys. Kuulin äänen oven takaa. Silmissä niissä on rakkaus, uskollisuus. Niille soi lauluni uus. 

Se ovi on suljettu niin kuin on jo suljettu nuoruuskin jota nyt muistelen. Mutta miten hän voi tietää , ajattelin, ja lähdin taas jatkamaan matkaa kadulle, jolla pulut etsivät nokittavaa. Nyt suunnistin Pokkisen puistoon jossa tapasin joskus istua valkoisella penkkiä. Katselin taaskin Kalasääksi ja lohi veistosta, tutut lokit kirkuivat iltapäivää ja minä siihen hetkeksi nukahdin. (2025)

Ps.: Unen ja arjen logiikka eivät sovi yhteen. Aika lentää alusta tähän hetkeen, johon se pysähtyy. Totuudella on klovnin kasvot, eikä sitä pidä hutaa avuksi koskaan. Aika ja paikka vaihtavat huo-maamatta näyttämöä.  

Asia: Yli-Rajala: Yö ja usva Kaltio 1968

Ailahduksia:                                                        

Teen siis kaksi paukkua. Toisen minulle ja toisen itselleni       

Hän on niin likinäköinen ettei erota puheenjohtajaa nuijasta            YLI-Rajala: Paapan tupa. Mediapint 2025

                                                                                                                                             

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                      

 .                                 

                                                                     8