perjantai 20. kesäkuuta 2025



EN SAA ENÄÄ UNTA

Lyhyttä proosaa

                                                                      Kaarne harmaalla taivaalla

Yöstä irtosi lepakoita. Niitä riippui siellä täällä saunan oven kamanassa. Ne näyttivät ilkeiltä, mutta viattomiahan ne tietysti olivat. Ei niillä ollu mielipiteitä eikä kiinnostusta siihen, mikä minua vaivasi.Koira makasi tutulla paikalla lähtöä odottamassa. Se tiesi, ettei pääse mukaan, ja odotti siksi. Hyvä niin, sillä minua väsytti eikä soutumatka kaisikkoon houkutellut meitä kumpaa-kaan.

Illalla näin sen taas. Hahmo ilmaantui kaislikon takaa ja näytti kuin se olisi kahlannut vedessä suoraan kohti. Koira luimisteli korviaan ja murisi, Minä kuulin veden solisevan hahmon askelissa, näin sen tuijottavan minua. Koira rannalla haukahti ja murisi hetken, rauhoittui epäluuloisen näköisenä ja asettui taas makuulle. Kun nyt uudelleen katsoin hahmoa, se oli kadonnut niinkuin usein ennenkin. Ajattelin, että sillä oli lepakon silmät.

Nousin kiveltä jolla olin istunut ja puistelin housun lahkeista rantahiekat. Menimme mökkiin, koira ja minä. Hän asettui makuule oven viereen, koska oli tietoinen vartiotehtävästään. Kohensin punaisia hiilia takassa ja avasin soittimen. Orlandon misere, renesanssimusiikkia. Koira huokaisi, se oli helpottunut näistä iltahetkistä rantamajassa. Se ei lopsauttanut korvaansa edes huuhkajalle, joka huhuili rantakuusikossa.

Siitä oli tänään kymmenen vuotta. Hän lähti yksin uimaan kaislikon takaista syvännettä kohti, mitään sanomatta. Meillä oli ollut iso riita mitättömästä asiassta. Enempää en muista, koska takan hiillos jäi hehkumaan ja minä nukuin silloin mökissä uneen, josta heräsin vasta myöhemmin sairaalassa, paljon myöhemmin. Minulla oli häkämyrkytys. Eikä hän tullut takaisin, koskaan häntä en löytänyt ja me odotamme vieläkin, koira ja minä. Joku sanoi että hän muutti ulkomaille.

Koira makasi kerällä ,ja kuulin taas kuinka se huokaisi syvään ja liikehti rauhattomasti. Järveltä kuului ääntä, joka syntyy kun vedessä kahlataan kohti rantaa. Ihmiset ovat epäluuloisia, poliisi on kyllä jo lopettanut tapauksen tutkimukset. Hänet on kirjattu kadonneeksi, enkä minä saa unta kuuntelematta risahduksia ja ääniä järveltä.

Tunnen vain, että hän on täällä taas tänään.

ps. Unen logiikka voi yllättää. Muista, että syy ja seuraus ovat saman kohteen kaksi eri olemusta.

AILAHDUKSIA:

Mikä takaa, ettei tekoäly valehtele meille?

Nisumaa oli isäni ilo aamusin. Siinä kaikki. Ja sitten tuli iltapäivä räntäsateineeen.

Natsien esi-isän olivat tummaihoisia ja muuttivat 40000 vuotta sitten Eurooppaan Afrikasta.Sieg heil!

                            

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti