TALVEN  ODOTUS

                                                senmuthin tyttäret kaislikossa

Näen unessa suljetun ahtaan pihan, kivimuureja kaik-

kialla, ja tyhjät ikkuna-aukot, Pihala näen muoviset nu-

 ket, pitkät ja siropäiset egyptiläiset. Olen lukenut pitkästä

 aikaa Sinuhea. Mika Waltari nukkuu kamarissa sohva-

tuolilla. Hän moitti minua mielikuvituksen puutteesta

 vielä  äsken. Senmut ja  Kipa  eivät koskaan riidelleet

 niin  kuin minä olin väittänyt. Nyt on syksy ja linnut

 muuttavat sinne missä Senmut ja Kipa elivät neljä

 vuosituhattasitten.

Syys soittaa serenadin saoo iskelmän sanoittaja. Vaan  ei-

hän se mitään serenaadeja soittele. Se kattaa  taivaan pak-

suun pilvipeeittoon ja ilkeyksissään vihmoo kylmät sateet

 ihmisten silmille. Tuuli sieppaa sateenvarjon ja lennättää

 sen ajoradalle.Mieli on tyhjä, hiutale ripsien päällä.

Luimisade alleen maan taas peittää valkeaan kietoo puut

 jo ruumisliinaan. Matkaani kuljen oikotietä  rantaan,

 kaislojen havinassa talven odotus. 

Suljen kirjan vasta sitten, kun Mika löytää Minean nädän-

tyneen ruumiin Minotauroksen lammikosta. Ajattelen,

 että on raskasta lukea tällaista kirjaa joka on totta. Moni

on löytänyt velä nykyäänkin Minean lammikosta, simät

kauhsta unesssa. Ei tässä mielikuvitusta tarvita, elämä

näyttää totuuden kasvot joka päivä. 

Nyt minä herään amuun. Kello soittaa työpäivän  alkaneeksi. 

Uutisissa kerrotaan että drooni on tappanut hoivakodin asukke-

ja,  sankarit harjoittelevat jo voiton paraatia. 

Luulen että tämä on taas unta. Jossakin soi Chopinin nocturno

en muista sen nimeä koska nukuin liian pitkään ja  ajattelen nyt että

hän elää vielä sävelten pilvessä joka minua  seuraa  ulos rän-

tä-sateeseen.  Syksy on alkanut.

Pöydälle unohtui illalla paperilappu. Poimin sen sormiin ja

 luen turhautuneena  nuoren naisen naivin runon.

”Sinun kanssasi kulkea tahtoisin läpi yön pimeimmän.Sua kädestä pitää tahtoisin ja suudella valossa kuun.

Sinä kuljet teillä vierahan, minä sinua tunne en. Olet ehkä omana toisen, ja minä sinusta vain haaveilen.

Helpottunut iloinen tunne valtaa mielen. Tämä tuntema-tom nuori ihminen pyysi arvostelemaan runojaan. Ainakin hän osaavielä haaveilla. Kerron sen hänelle joka odottaa kritiikkiä kiihkeästi.

(2026)

Asiasana: Sinuhe

…..

 

                                LYHYTPROOSAA

JÄLKEEN PÄIN     Eron jälkeen  

Ihmiset ovat kuin Renardin lepakoita. Ne tarkkailevat meitä.  

 ja lepatttavat ympärillä. Yön lapsina nOn joutavaa noudattaa muiden laatimia sääntöjä, koska he, nut ovat yhtä neuvot-tomia kuin hän, jolla on ollut harhakuva vapaudesta. Se mitä ihminen luulee vapau-deksi, on usein utopaa. He jotka neuvovat, ovat kuin Rene vihaavat valoa ja pienillä  hautajaishuiveillaan ne etsivät tuohuksia joita voisivat sipaista sammuksiin.

Elämä on kuin Händelin Passagalia. Melodia toistuu loputtomiin, mutta harhaa ja lo-putonta se ei ole.Hän yritti sitä vaimolle sanoa,  mutta tämä ei uskonut ja lähti pois. Ny ttuttava on yksin. Ei kukaan häntä enää kuuntele. On pakko vain toivoa, ja katua.

Se mikä on mennyt, ei palaa koskaan.. 

kunnia sinulle, joka annat ajan parantaa murheet ja menetykset Kunnia sinulle el-ämäni valoisista hetkistä,  sydämen kirkkaasta onnen tunteesta. Kiitos siittä, vaikka se jäi  niin lyhyeksi. 

Moni ystävä ja tuttu on kokenut avioeron. Se on käsittämätön ja  järkyttävä kokemus. Miltä tuntuu kun kaikki on takana päin  eikä edessä näy enää mitään. Tunteettomuus ja empatian puute johtavat hitaaseen unohdukseen. Mikä on tapahtunut, sitä ei voi muuksi muuttaa.  Kaikki uusi on silmän lumetta, harhaa.

 (2026)

Asia: Renard, Aila Meriluoto. Avioero.

ANTEEKSI ; JOKIN MENI VIKAAN: ET SIN TEKSTIN UUDELLEEN JA JULKAISEN  SEN VALMIINAN.