PERHONEN    

                    Lyhyttä proosaa

               

Minulla on aina ollut taipumus ikävöidä ja kaivata

 ,mennyttä.Vuosien mittaan se on vahvistunut  niin, että joskus

 on ollut pakko irtautua  siitä  ihan tietoisesti.

Jostain syystä ihmisiä ärsyttää tunteellisuus, siksi

 moni  käyttääkin nykyään vierasta lainasanaa ja  fiilistelee.

 Se on

 neutraalimpi, koska se ei nouse  syvältä alkukielestä jota

 äidinkieleksi nimitetään.

Koska minä olen tunteissa ja nostalgiassa elävä  outo

 ihminen,  etsin mielelläni paikkoja joissa'  olen joskus ollut ja

 elänyt. Yksi' niistä paikoista  on nuoruuden koti, joka on vielä

 jäljellä yksin  ja  autiona. Kävelen sen pihalle ja tähyilen

 tyhjien ikkunaruutujen läpi maailmaa joka on kadonnut. Näen

 kyllä vanhempani ja veljenikin näen , joka on vielä lapsi.

 Meidän  katseemme kohtaa vuosien läpi, mutta en kuule

 minkä  neuvon hän  minulle antaa.

Isän näen työpöytänsä ääressä ja huomaan, että hän on

 keskittynyt kuuntelemaan vanhasta  radiost

a Chopinin  nocturnoa 9 no.3. Pöydällä , hänen edessään on pis'-

tooli. Nuorena minä  luulin, että hän teeskenteli ja yritti

 antaa  vaikutelman siitä, että piti tuosta musiiki sta. Nyt en enää

 luule niin, koska olen kokenut  saman omien lasteni kanssa. En

 minä  mikään  pianisti ole, mutta se ei ole este, että

 haluan  piehtaroi-da romantiikan ja barokin ajan  musiikissa.

Kierrän rakennuksen ja tähyilen sen katolle , palotikkaiden

 kautta harjalle asti. Näen sieltä  pihan ja suuren kuusen, jon

ka oksalla istuin  lukemassa Kafkan novel-lia  Muodonmuutos.

 Se kuvaus sopi hyvin omaan  murrosikään, joka oli kasvattanut

 kitiinikuoren minun ympärilleni. Ihmissuhteet olivat vaikeita ja

 tuntui kuin ihmiset olisivat pelänneet sitä outoa otusta jollai-

seksi ikä oli  minut muuttanut.Vasta nyt, vanhana minä

 olen  vapau-

tunut siitä  vankilasta. Enää ei tarvitse olla enempää kuin  mit

ä on ja mihin kykenee. He eivät huomaa minua eikä  kukaan

 välitä minua kuunnella. Olen  kokenut  muodonmuutoksen,

 mutta en herännyt syöpäläisenä vaan perhosena. Liihottelen

 vapaana muistoissa ja kuuntelen  Choopinin  nocturnoja. He

 kuuntelevat nyt minua ja ovat hetken vaiti kunnes alkavat taas

 kiihkeästi niinkuttaa.

 Kun kerron heille mielipiteeni maailman asioista, he  alkava

t epäillä dementiaa.

Mutta minä sanon heille: kuunnelkaa niin tekin  kuulette.

 Katsokaa niin näette maailman, jonka kesä on täynnä tuoksuvia

 kukkia ja jossa linnut  laulavat. Josa te näette toisenne ja

 haluatte  kuunnella mitä nuo toiset puhuvat. Eikä kenen -kään

 tarvitse nähdä pistoolia pöydällään.

Aforismeja : 0n hyvä tietää mitä ei saa sanoa (Närhen munat 2024)¨

Perhonen lentää ja etsii kukkia. Kukka ei etsi perhosia.(T.Yli-Rajala)

ASIA: Taiteissa, kirjallissuudes  ja musiikissa on tyylikausi jotanimitetäänromaanttiseksi. Ihmisillä on yksipuolinen ja väärä käsitys siitä, mitä tuo tyylikausi pitää sisällään.