PERHONEN    

                    Lyhyttä proosaa

               

Minulla on aina ollut taipumus ikävöidä ja kaivata ,mennyttä.Vuosien mittaan se on vahvistunut  niin, että joskus on ollut pakko irtautua  siitä  ihan tietoisesti.

Jostain syystä ihmisiä ärsyttää tunteellisuus, siksi moni  käyttääkin nykyään vierasta lainasanaa ja  fiilistelee. Se on neutraalimpi, koska se ei nouse  syvältä alkukielestä jota äidinkieleksi nimitetään.

Koska minä olen tunteissa ja nostalgiassa elävä  outo ihminen,  etsin mielelläni paikkoja joissa'  olen joskus ollut ja elänyt. Yksi' niistä paikoista  on nuoruuden koti, joka on vielä jäljellä yksin  ja  autiona. Kävelen sen pihalle ja tähyilen tyhjien ikkunaruutujen läpi maailmaa joka on kadonnut. Näen kyllä vanhempani ja veljenikin näen , joka on vielä lapsi. Meidän  katseemme kohtaa vuosien läpi, mutta en kuule minkä  neuvon hän  minulle antaa.

Isän näen työpöytänsä ääressä ja huomaan, että hän on keskittynyt kuuntelemaan vanhasta  radiosta Chopinin  nocturnoa 9 no.3. Pöydällä , hänen edessään on pis-tooli. Nuorena minä  luulin, että hän teeskenteli ja yritti antaa  vaikutelman siitä, että piti tuosta musiiki sta. Nyt en enää luule niin, koska olen kokenut  saman omien lasteni kanssa. En minä  mikään  pianisti ole, mutta se ei ole este, että haluan  piehtaroi-da romantiikan ja barokin ajan  musiikissa.

Kierrän rakennuksen ja tähyilen sen katolle , palotikkaiden kautta harjalle asti. Näen sieltä  pihan ja suuren kuusen, jonka oksalla istuin  lukemassa Kafkan novel-lia  Muodonmuutos. Se kuvaus sopi hyvin omaan  murrosikään, joka oli kasvattanut kitiinikuoren minun ympärilleni. Ihmissuhteet olivat vaikeita ja tuntui kuin ihmiset olisivat pelänneet sitä outoa otusta jollai-seksi ikä oli  minut muuttanut.Vasta nyt, vanhana minä olen  vapau-

tunut siitä  vankilasta. Enää ei tarvitse olla enempää kuin  mitä on ja mihin kykenee. He eivät huomaa minua eikä  kukaan välitä minua kuunnella. Olen  kokenut  muodonmuutoksen, mutta en herännyt syöpäläisenä vaan perhosena. Liihottelen vapaana muistoissa ja kuuntelen  Choopinin  nocturnoja. He kuuntelevat nyt minua ja ovat hetken vaiti kunnes alkavat taas kiihkeästi niinkuttaa.

 Kun kerron heille mielipiteeni maailman asioista, he  alkavat epäillä dementiaa.

Mutta minä sanon heille: kuunnelkaa niin tekin  kuulette. Katsokaa niin näette maailman, jonka kesä on täynnä tuoksuvia kukkia ja jossa linnut  laulavat. Josa te näette toisenne ja haluatte  kuunnella mitä nuo toiset puhuvat. Eikä kenen -kään tarvitse nähdä pistoolia pöydällään.

Aforismeja : 0n hyvä tietää mitä ei saa sanoa (Närhen munat 2024)¨

Perhonen lentää ja etsii kukkia. Kukka ei etsi perhosia.(T.Yli-Rajala)

ASIA: Taiteissa, kirjallissuudes  ja musiikissa on tyylikausi jotanimitetäänromaanttiseksi. Ihmisillä on yksipuolinen ja väärä käsitys siitä, mitä tuo tyylikausi pitää sisällään.