NOCTURNO 

AUTUMNALE

LYHYTPROOSAA

ON HYVÄ TIETÄÄ MITÄ EI SAA SANOA

Tuuleen kaaret ohuin, notkein varsin taipuu,

yön sormet rummuttavat ikkunaa.

ajatus yksin, ruudun takaa tanssi kaikuu lasi

 hauraat kasvot heijastaa

(Tarmo Yli-Rajala syksyllä 1965)

Yön sormet

rummuttavtat ikkunaan kellon  viisari  lähentele

jo kahtatoista, peltikatlolta  kuuluu  ääniä. Kat

son unohdettua maisemaa. Siitä onseitsemnäkym

 mentä vuotta. Minä olen tässä, pienellä pöydällä

ikkunan edssä on  herätyskello  ja pro exer-

cito  latina.

'

Tuuleen kaaret ohuin, notkein varsin taipuu, lasi

 harmaat kasvot kasvot heijastaa.

 Ruudun  takana näen vain

nohdetun puiston, josta  linnut llehahtivat

 jo etelään.  Ajatus on yksin, ruudun takaa

tanssi kaiku,u, kuusi huojuu  entiselisellä pai-

kallaaan. Se on tuttu sävel murrosiästä

.Lullaby of birdland.

 Jos'oikein terästän kuuloa, erotan

 menneet  äänet ja näen kuinka  isä tähtääl

asiruu-

 liimattua vihollisen' kuva. Kasvoila on vielakin

 ruudin polttamat arvet,ne joista hän  ei koskaan

  punut Ne ovat Stalini nuistokirjoitus jonka

 isä pesee  lumella  kasvoiltaan ja  vaikenee.

Kuusen juurella on vieläkin epätasainen paikka.

Kaivoin  siihenkaksitoistiaana kukkapenkin. Is-

tutu kukkia, en muista enää mllaisia. Ehkä ne

 olivat'päivän kakkaroita. Näen että isä lo-

pettaa tähtäilemäsen ja' lähtee  ulos. Hän  kävel hieta-

polulla kohti lipputankoa .Mukana on  nyytti,jonka hän

kerii auki tangon juurella  ja tähyilee ylös. Siihen on il-

maantunut kaksi muutakin miesä,sota- ajan armeijan

pukUeissa he ovat. Isä avaa nyytin ja miesten kanssa

 he sitovat lipun kiinnikkeisiin. Isä vetää vaijerista ja

 nyt minä näen sel sevästi. Se on kielekkkenen valtion

 lippu, jota me pojat sanoimme sotalipuksi. Sen keskel-

 kä oli 1600 luvulata ja vapaussodan jälkeen peritty

 suuriruhtinas kunnankruunu, mutta  leijonan jalkojen

 alla on käyrä sapeli.

Miehet katsovat ylös kohoavaaa lippua. Isä nä-

kee veljenssä  ranteen, se on ruhjoutunut  josus

muodottomaksi. Miltä tuo  tuntui, hän kysyy. 

e oli kuin  hevosen potku, veli  sanoo. Luoti lä-

visti juuri kun olimme lähdössä hiihtämään. 

Minä jäin yksin henkiin joukkueesta, isä sanoi.

 Kranaatti vei hampaat ja halvaannutti vasem-

man puolen. Sirpaleita minusta  leikottiin viela

 pari viikoa sitten.

Kuuntelin heitä nyt seitsemän vuosikymmentä

 myöhemmin. Vilkaisin taas rannekelloa. Sen 

 viisari osoittii vähän yli kahtatoista yöllä, eikä

 heitä enää ole. Se kolmas mies,isän serkku löy-

tyi rajan takaa mädäntyneenä, mutta tuotiin ta-

kaisin tänne mistä lähti. Hän oli tummaksi pati-

noitunut, eikä arkun  kantta saanut avata.

 Hänen nuoruuden  kuvansa on alakerrassa,pii-

rongin päällä. Hänen viulunsa on venäläisen up-

seerin kodin seinällä.

Oikaiseksen kouluaikaiselle vuoteelle ja sammu-

tan kynttilän.Katon onkaloissa hiipii  tuuli, ja

 suljen taaas silmät.  

2026

                                                       RUKOUS ON VALO

P.s. Anteeksi virheet ja sekavuudet!  Järjestelmä

 ei hyväksy libre officea eikä wordia. Joudun

 käyttämään kohtuttomasti aikaa korjailuun.

 Lukijoita ja sivulla kävijöiyä on silti niin

  paljon,

 että ehkä kannattaa jatkaa. Näkövammavielä

 lisäriesana, laissez faire, sanoo ranskalainenkin.