-

                                             Kesäkauden päättäjäiset.

VENETSIALAISET

                                                                    

Sankarit Kappadokian kaikin samosit 

Filisteliaan.

Veera lähti jo varhain Helsinkiin ja niinpä minut

 valtasi oitis vapauden tunne, eräänlainen  ahaa-elä-

 mys.Vain hetken  ehdin istua toimettomana tuolilla

 television edessä, kun mielen jo täyttivät useat kiin-

 nostavat aktiviteetit. Varsinkin ne,  joista Veera mi-

inua aina varoittelee.

 Siitä paikasta nousin jalkeille ja soitin  Arskalle, jo-

 ka lupasi tuoda rummut  tullessaan. Pate oli löytänyt

 jostain hemaisevan lauluartistin, jolla oli viehättävä

 irokeesikampaus ja  lautasen  kokoi korvakiluttimet

 He kaikin  säntäsivät nyt meille kuin  filistelialaiset

 Kappadokiaan, ja yhdessä me kertailimme  vanhoja-

 muistorikkaita  biisejä.  Minä  lausuin  jopa uusim-

man runoni  ja luin  otteita omista  muistiinpanoista-

ni.

 Lauloimme Esterin (edellä mainittu artisti) kans-

 sa dueton, joka päättyi mestarilliseen yliäänisopraa-

 noon. Arska vispasi rumpuja hillittyyn tapaansa ja

 herätti paikalle kertyneessä väessä kiitollista mielia-

laa.

Väkeä tuntui lappavan lisää televisiosta,  joka oli u-

 nohtunut auki säätiedotuksen jälkeen. Ilokseni huo-

masin, että myös Mette oli paikalla ja niinpä kumar-

sin syvään kysyen äänekkäästi: saanko luvan?

 Minä sain, ja niin me lähdimme sulavasti liikehti-

mään kohti kirjahyllyä. Päätin näyttää hänelle 

 taitojani ja vaihdoimmekin nyt lambadaan. Yksi

 askel vasempaan, toinen oikeaan ja jokunen myös

 taaksepäin, siinä koko niksi. Lambada on siitä kiva

 tanssi, että  siinä pieni nipistelykin sallitaan,  pois

 turha tiukkapipoisuus. Ilon ollessa ylimmillään soi

 ovikello ja asialla oli kolme tiukkailmeistä rouvas-

henkilöä. He valittivat yöhäiriöstä. Hämmästyttävää

 kuinka aika olikin kiitänyt! Oli todella jo yö. Johda-

timme rouvat vaatekomeroon, jonla avain pantiin

Esterin rintaliiveihin.

Keskiviikkona, mmulla varhain kun  sää oli mitä

parhain, saapui Veera Helsingistä.Hän antoi katseen-

kiertää asunnossa ja näytti mykistyneeltä.

 – Mitä herran tähären täällä on tapahtunut? Minä-

hän käskin siivota paikat ja imuroida! Mitä sinä olet

 tehnyt? Ja mikä tuokin on, hän kysyi ja  nosti latti-

alta opettajarunoilija  Iines Nuuppion  pikkuhousut.

Hän oli unohtanut ne siihen, koska ei päässyt kumar-

tumaan.

       Meillä oli täällä kirjalliset kesäkauden päättäjäi-

set, perustelin Veeralle näitä hämmennyksen kohtei-

 ta.  Kyllähän sinä tiedät, sellaiset venetsialaiset.

Veeralla oli nyt harja kädessä ja hän näytti päättäväi-

seltä. Vielä minä sinulle kesäkauden päättäjäiset ja

venetsialaiset näytän, hän huusi niin että krannin kis-

sakin luikahti kauhuissaan tuuletusluukusta talon alle.

Sinne minunkin teki meli luikahtaa .

Asia: tämä suurenmoinen narratiivi julkaistiin jo v.

 2017. Virtain epätieteellisen yhdistyksen kunniamai-

ninta vuodelta 2017 japuoli.