lauantai 25. helmikuuta 2023





RAUTAKAUPASSA



 KUVA: ASIAKAS ON AINA OIKEASSA.

Olin eilen täyttänyt 85 vuotta ja kohtalaisen iloinen. Lähdin rautakauppaan sillä olin päättänyt ostaa vasaran ja nauloja. Miksi halusin niitä ostaa, en oikein tiedä, tai en ainakaan muista. Mietin asiaa siinä kävellessä ja kaukaa jo näin Torsti Tukkosen, joka maleksi vastaani. Hän täytti viime kuussa 83.

Livahdin lähistöllä olevan muuntajan taakse vettä heittämään, mutta turhaan. Tarkkasilmäiseltä Torstilta ei jäänyt huomaamatta, että pakoilin häntä. Mies hiipi muuntajan taakse ja tarkkaili hetken aikaa minun suoritustani. - Mistä johtuu, että sinä piiloudut aina johonkin kun minut näet, hän uteli.- En minä piiloudu, puolustauduin syytökseltä. Näethän, että minulle tulee aina tämä sama tarve kun me kohtaamme tiellä. Ja aina on tämä tihkusade.- Mutta mistä se johtuu, Torsti kysyi. Enhän minä vaarallinen ole, niin että en oikein nyt ymmärrä. Eivät pilvet minun perässäni ui. 

Pohdin tovin aikaa hänen näkökulmaansa.- Minä luulen, että se johtuu sinun eukostasi, sanoin. Etkö ole huomannut, että hän on seudun pahin juoruakka. Torsti kivettyi niille sijoilleen. - Ei pidä paikkaansa, hän puolusti rumaa vaimoaan jolla oli lonksuvat tekohampaat. - Sinä itse olet syypää. Miksi luuhaat tuolla rautakaupassa, vaikka se kassanainen sopisi ikänsä puolesta tyttäreksi. 

Vedin sepaluksen vetoketjun kiinni ja muistelin vanhoja aikoja, jolloin näissäkin oli vielä napitus. Torsti näytti närkästyneeltä. Kaikkeen ne keskittävät huomionsa, minä ajattelin. Kateus, vahingonilo , häijy juoruilu. Syytetään minua vaikka vika on joko kassaneidissä tai minä itse olen viaton. Tosi ystävä erottuu aina takaani, hän neuvoo minut oikealle kassalle, on empaattinen ja tuntee myötätuntoa myös syyllistä kohtaan. Hän ei kaiva ikäviä asioita menneisyydestä ja hänellä on pussihousut merkkivaatteiden sijaan. Näin minä päättelin ja yhdessä me jatkoimme matkaa kohti rautakauppaa. Panin merkille, että Torsti ei kulkenut minun perässäni, vaan säntäsi heti tilaisuuden tullen kassalle etuilemaan. Hänellä oli mairea hymy naamalla ja silmää hän minulle iski, ryökäle. Naulat ja vasaran unohdin ostoskärriin, mutta pastilleja se kassaneiti minulle tarjosi. Ehkä minun hengitykseni haiskahti valkosipulille tai yskänlääkkeelle, jota ennen lähtöä olin naukannut kaksi ruokalusikallista. 

Kävelimme taas kotiin ja lauloimme kaksiäänisesti Torstin kanssa Rentunruusua. Päästin ovesta sisään naapurin kollikissan, joka norkoili usein meidän kotiportailla. Se oli siellä aina hyvällä asialla. (2023)

Asiasana: Kollikissat.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti