--

HUONE

Tyhjästä tilasta nouseminen 0n helppoa pelkällä tahdonvoimallakin. Kafka näin arveli, ja niinpä minä tempauduin irti istuimeltani ja juoksin pöydän ympäri. Valmistauduin kokemaan vastenmielisen yllätyyksen, jota en vielä tuntenut. Lähdin töihin.

Painoin oven kiinni niin kuin aina painan, ja jäin siihen hetkeksi miettimään. Outo tunne valtasi mielen, se oli kuin vainoharhainen viesti jostakin mitä en tunne. Entä jos avaan oven uudelleen, eikä siellä olekaan mitään? Jos kaikki huonekalut, kirjoituspöytä mukaan lukien ovat vain lakanneet olemasta. Tai ainakin näkymästä.

Avasin siis oven uudelleen ja näin että kaikki on ennallaan. Ergo sum !TäSmälleen samassa asennossa mihin olin nähnyt niiden jääneen.

Työhön tarpoessa muistelin ikääntynyttä virkamiestä joka kotiin palattuaan löysi ovensa takaa holtittomasti käyttäytyvän pingispallon. Se pomppi paikasta toiseen ja piti sietämätöntä nakutusta. En yhtään muista miten äijä pääsi pallosta eroon. Minä olisin pannut sen taskuni ja vienyt viereisen kerrostalon rappukäytävään. Varsinkin ikävissä tilanteissa oivallan nopeasti ratkaisut, vaikka jotkut moittivat minua opportunistiksi. Osaan olla eri mieltä ja silti vaieta visusti siitä miten itse ajattelen ja koen.¨

Suljettu ovi askarrutti mieltä koko päivän ja häiritsi varsinaista syytä siihen miksi olin päättänyt jättää huoneen oman onnensa nojaan. Kun työpäivä vihdoin päättyi, lähdin paluumatkalle kotiin vähän epä-varmana ja vastentahtoisesti. Olen lukenut paitsi tyhjän huoneen mahdollisuudesta, myös lentävistä esineistä. Ne eivät välttämättä heti näy, mutta aikaa myöten tulevat röyhkeämmiksi ja risteilevät huoneesa sinne tänne ja seiniin kolahdellen. Kaapin ovet aukeilevat omine aikoineen ja seiniin ilmaantuu lapsekkaita raapustuksia. Sanovat sitä meluhengeksi, mutta kiistävät ajatuksen että se olisi jotenkin ulkopuolinen. Se mekkaloi vain kokijan omassa päässä.

Näinkö on? Ulko-ovella pysähdyin hetkeksi mietiskelemään. Naapuri poltti tupakkaa talon nurkalla ja heitti minuun epäluuloisen silmäisyn. Astuin rohkeasti sisään asuntoonbja keittiön kautta työhuoneen ovelle. Ei kuulunut nakutusta eikä laahaavia ääniä. Avasin oven ja tunsin pettymyksen aallonlehahtavan vasten kasvoja. Kaikki oli ennallaan ja juuri samoissa paikoissa mihin niiden oli aamulla nähnyt jääneen

 JOS OLEN

Lyhytproosaa

                                                                                          Aamurusko

Kipuan ensimmäisenä huipulle ja katson sieltä maisemaa. Olen yksin. Kaikki jotka seurasivat minua tänne, ovat kaikonneet jonnekin matkan varteen, Tärisem kylmästä ja muistelen, että mitä minä oikein tulinkaan täältä ylhäältä hakemaan. Mikä täällä veti puoleensa?

Alkaa hävettää koko tämä vaiva. Miksi ihmeessä tulin tänne kiviselle polulle kompuroimaan. En voi muuta kuin halveksia kiipeilyn jälkeistä raskasta huohotusta. Vihaan kaikkia niitä jotka osaavat lentää. Olen äärettömän väsynyt näihin korkeuksiin ja makaan nyt kivivuoteella vääntyneenä ja kidutettuna kaikilla ikuisilla piinoilla. Tähyän suoraan kohti taivasta. Missä sinä olet tuntematon Jumala? Kuulen äänen, joka kuiskaa. Jumala on kuollut säälistä ihmistä kohtaan, sinä metsästäjistä julmin. Olet menettänyt kykysi tanssia vihasta, nouset siihen nyt heti seisomaan, sillä kuviteltu onni sinua pyörryttää. Yritä silti tanssia, ja varo ettet kaadu! Vaikka sinä tanssisit ja hyppisit kaikki syrjähyppysi , ei kellään ole varaa tulla sanomaan: katso, tässä tanssii iloinen ihminen. Sillä kaikki, jotka eivät nyt kuule musiikkia, pittävät hulluna sinua, joka tanssit. 

Ja minä kuuntelen nyt Sibeliuksen Valse tristeä, joka on niin suomalainen ja surullinen, että on vaikea nousta. Sävel ei houkuttele tanssimaan tangoa eikä jenkkikantria. Kuuntelen radion uutisia ja niin sanottua musiikkia, ja huomaan, että ne minua kuvottavat. Ei siihen auta piimä eikä Rennie tabletti. Eivät edes kauniit naiset.

Ajattelen, että jotain tuollaista puhui Zarathustra kauan sitten. Minä kuuntelin vieläkin valssia vaiti, mutta en velä kokonaan herännyt. Minua vaivasi asentohuimaus ja kaikki muutkin korkean paikan kammoon liittyvät vanhuuden oireet. Kiipesin unessa yhä korkeammalle ja näin vain tyhjää. Tulin siihen tulokseen, että minun seurassani kulkeneet olivat edes menneet ja että minä olin yksin. On pakko kuunnella yöradion saastaa, musiikkia jonka tarkoitus on rauhoittaa, mutta joka saa minut epätoivon valtaan. Ei se ole musiikkia, se on paukutusta ja raivokasta vihaa. Se johtaa unen kuiluun, jonka syvyyksissä kelluu epätoivo ja turhautuminen. Ergo sum, mutta olenko minä todella olemassa? Jos olen, niin miksi on näin vaikeaa avata silmät ja nähdä kaikki se, mitä meille tarjotaan totuutena.

ASIA;

Niettzche Friedrich

Zarathustra

ISTUN KIVEN PÄÄLLÄ            LYHYTPROOSAA  HYVIN OMITUISIA TARINOITA

                                 

Tarmo Yli-Rajala

KIRJAKAUPAT  Ja   Mediapinta

 

0LEN SAANUT TARPEEKSENI          

PAKINA  

Olen saanut tarpeekseni. Sielun vihollisen toimisto on alkanut käydä yhä röyhkeämmäksi. Siellä keksitään mitä ihmeellisimpiä keinoja ärsyttää viatonta virkamiestä, joka kaiken lisäksi on vielä eläkeläinen. Tänäkin aamuna minut eksytettiin panemaan vasemman jalan kenkä oikeaan ja oikean jalan kenkä vasempaan. Kun sitten nauhatkin jäivät roikkumaan vapaasti sinne tänne, niin ihmekö tuo jos niihin kompastuin ja kaaduin nenälleni. Tulin maininneeksi parin toimisto virkailijan nimeä. Astarot ja Sebulon.   Asmodeus virnisteli vaatekaapin takana. Ilmeni myöhemmin päivällä, että Lääkärit ilman rahoja yhdistykselle tarkoittamani pankkisiirto 10 euroa oli epähuomiossa suunnattu erääseen sotakassaan. No, maailman rauhan hyväksi sekin meni, mutta minua kiukutti.

Lähdin siitä paikasta apteekkiin, mutta siellä sain kuulla ettei valeriaanaa myydä enää vapaasti edes kissoille. Tieto masensi niin, että päätin lukea uutta romaania. Kustantajan mainok-sessa se esiteltiin mestariteoksena. Siitä edellä mainitusta toi-mistosta, jossa suomenkieli pääsi oikein kukkimaan. Tuosta toimiststosta minä  sain ivallisen puhelun, soiton jossa minulle suositeltiin lomamatkaa Ylöjärven Hevonkuuseen. Vaan eipä tehnyt mieli sinne mennä, vaan harkitsen vakavasti muuttoa Iitin Tuuttiin tai Huitsin nevadaan. Uskokaa pois, se Tuutti on jossakin etelä Suomessa. Ostan sieltä asunnon jossa on kuusi huontta ja uima-allas. Kutsun kauppaopiston naiset kylään bikineissä, ja vietän rauhallisia eläkepäiviä Tampereen Linnain-maalla. Tosin Oulun Linnanmaa minua kiehtoo enemmän, mutta minkäs teet. Tampere on saunapääkaupunki ja omasta sekä sekä myös  Aamulehden mielestä primus inter hela mundi.

                                           Asmodeus

Asia: Asmodeus, demonien kuningas. Hänen kavereutaan ovat Astarot ja Sebulon. 

Huitsin Nevada on Ilmajoella. Ja Ilmajoki on Huitssin nevadassa. 

HARJOITELMA

suhteessa vuodenaikaan

                                          

                                                                    Suljettu piha

Unessa näen suljetun, ahtaan pihan. Kaikkialla ympärillä kivimuuria ja tyhjiä ikkuna-aukkoja. Pihamaalla kauppojen pitkät muoviset nuket, siropäiset ja seksikkäät, aukovat silmiään. Ne ojentelevat hoikkia käsivarsiaan ilmansuuntiin, silti ne makaavat jäykissä asennoissa. Olen hämmentyneessä mielentilassa. On kevät ja minä kuljen tästä ohi. Ajattelen, että yhteys vuodenaikaan on kuin naiseen, kalpeaan ja verettö-mään. Tai silmin nähtävästi vanhenevaan nukkeen, jolla ei ole tunteita. Minua vaivaa teekannu, joka jäi keittiön pöydälle ja kuplii nyt siellä kuumia höyryjä. Ne nousevat röyhtäyksnä huoneen ilmaan, mutta onneksi minä olen täällä ulkona. Kuljen nyt tällä loputtomalla kadulla, joka päättyy porttikongin pimeään. Sielltä ei kuulu edes  hengitystä. 

Kevät sulattaa vähitellen hanget, herättää puiden jäykät oksat elämään, piikki-sormiset kädet. Kaikki tämä tapahtuu jäsenissä, joiden oikomiseen käytän hetken. Kuvittelen, ettei keväällä ole merkitystä ja näen, että olemisen yhteydestä voi muodostaa teorian, jonka merkitys on sen olemattomuus. Ilta piirtää jo lehmusten hahmot ja näen tummat linnut rypäinä oksilla. On vaikea uskoa todeksi sittä kaikkea mikä ei liiku, on vaikea liikuttaa todellisuutta. Kun katson taivasta, se on kauttaaltaan vihreä. Kotitalo on aina samanlainen, sen katolla sojottavat antennit ja ilmanvaihto torvet. Suunnistan nyt takaisin kotiin, josta lähdin joskus aamupivällä käymään postissa. Isännöitsijän hevonen hirnuu ikkunan alla ja vihreä pullokin näkyy lasin takama. Mustat linnut takapihan puiden oksilla, ja jossakin soi urkumusiiikki. Joku soittaa nauhalta Anne Kaupin etydejä. Talonmies pelaa vieläkin pasianssia kellarissa.

Täällä sisällä on tunkkainen ilma. Astiat lojuvat likaisina pöydällä ja minua kuvottaa.

Riisun ulkovaatteet eteisen naulaan ja huomaan keittiön tyhjäksi. Veera on lähtenyt etsimään minua, tai ehkä hän etsii heiniä isännöitsijän hevoselle. Seinäkello raksuttaa tasaista arkipäivää.

ASIA: Anne Kauppi. Muistatko  vielä Korivaaran koulun  Muhoksella?

                                             

                    ISTUN KIVEN PÄÄLLÄ

                                                            HYVIN OMITUISIA TARINOITA

                                                                  Tarmo Yli-Rajala (Kirjakaupoissa

                                                                   pikapuoliin)

    

A

 

NYT  VAAN

    

                                 

Tanssia arvopohjalla   

            

                                                         

Joku oli jo pidemmän ajan vilkuillut minua ja näytti hyvin epäuskoiselta. Vakuutin hänelle, että kyllä minulla vielä järki on tallessa vaikka tämä parta onkin. Enkä minä ole ulkomaalainen vaikka ärrää sorautan. Kaksi on vaimoa minulla ja rakastajatar. Viimeksi mainittu on feministi, joten hänen kuultensa en rohkene käyttää tuota naisellisuutta korostavaa tar-päätettä. 

Kun siinä nyt keskustelimme, ryhdyttiin meistä noin matkan  päässä levittelemään värikkäitä kankaita ja mainoslehtisiä. Lisää ostoskoriisi, ne kehoittivat. Banderolleja heiluteltiin ja  niissä luki fraktuuralla: korjaa arvopohjaasi. Menin oitis  jututtamaan tuota miestä, joka banderollia heilutteli. ja kerroin  hänelle useimmat ongelmani. . Minä olen kyllä kirjoilla täällä,  mutta en ole voinut muutamaan vuoteen käydä ilmoittautumassa. Mies nyökkäsi ensin ilahtuneesti, mutta kun kuuli verukkeet, hän jo vakavoitui. Olen sairastellut, valehtelin  hänelle sujuvasti. – Katsotaanpa mitä tässä voisi tehdä, virkailija  mutisi itsekseen ja osoitti sitten taas erästä henkilöä, joka istui kauempana ja piti leimasinta käsissään.

Vaihdoin taas  paikkaa ja astelin uuden miehen luo kertomaan omasta passistani. Vedin sen esiin taskusta ja näytin hänelle.n Sen lehdet olivat tahmaiset, sitä oli selattu taikinaisilla sormilla.

Mies vilkaisi huolimattomasti asiakirjaa ja sujautti sen nopeasti  taskuunsa. On syytä suorittaa tuo Suomen historian jakso ko konaan uudelleen. Enkä ymmärrä mitä tekemistä Suomen historialla tässä nyt on. 

Meidän puhuessamme oli suuri sali alkanut täyttyä ja moni  vilkuili oudoksuen minua. Silmiään kiivaasti räpyttelevä mies  kuului pitävän yleisölle esitelmää arvopohjasta. Onko se  pelkkä  hattara, joka haihtuu tuuliin, vai onko se tuulentupa, joka  muodostaa risukasan meidän mieliimme. Yleisön keskuudesta  kuulin kuiskutuksia. – Mikä on hyväksyttävä arvopohja,  joku ihmetteli. Sekö jota johtava eliitti edustaa ja  suosii tai jos sitä arvostelee, saa niskoilleen  myötäilijöiden ja perässä   juoksijoiden lauman. Jos sitä arvopohjaa arvostelee, nimitetään anarkistiksi tai  ainakin kehityksen vastustajaksi.

Siinä luukun edessä seisoessa alkoi vasemman jalan  pohkeessa voimaakas lihaskramppi. Päätä alkoi särkeä ja  muistiin palautuivat nuoruuden kokemukset. Tein nyt  nopean päätöksen joka ratkaisi kaikki tilapäiset  ongelmani. Tilasin kännykällä ajan parturista ja sain sen.  Se on nyt sitten perjantaina kello 13,15.

Aatoksia:

Liehuos liina, huiskios huntu, verha sa ihanan impyen. Nudismin

 vastustajien yksimielinen lausunto

Asia: Muoto "kuultensa"; ks. Mooseksen kirjan käännös

Muuta: Käytän mieluummin kauniita diftongeja, vaikka kieli-

toimisto suosittelee tylsää pitkää vokaalia.

 

KIEROT SILMÄT

                                                       

Kierosilmäiset psykopaatit eivät sovi johtotehtäviin. Heillä on kyltymätön vallanhimo ja lisäksi he potevat vainoharhaa. Heiltä puuttuu kyky empatiaan ja he luulevat, että koneet osaavat ajatella ja suunnitella niin kuin ihminen. Heidän esikuvansa on robotti, joka vain tuijottaa näyttämättä tunteita. Tällainen kierosilmäinen psykopaatti tuntee vain yhden totuuden, joka on silmänkääntötemppu. Äkkiä kaikki onkin toisin, ja vain vainoharhainen valtias tuntee oman totuutensa.

Koska hänellä on valtaa, hän määrää mikä on totta ja mikä on valetta. Erimieliset kikvitoidaan, heidät haudataan tai lähetetään kauas pois. Johtajat kirjoittavat historian uudelleen.

Valtias haluaa näyttää kaikille valtansa. Hän marssii näyttävästi sisään ovesta joka hänelle avataan, eikä hän ole näkevinään ympärillä liehuvia kumartelijoita. Hän hymyilee kaikille kohteliaasti ja suutelee vihamiestä poskelle. Perheet hän voi hajottaa ilman omantunnon tuskia, koska hänellä ei ole omaatuntoa. Hänen ihanneyhteiskunnassan lapset koulutetaan palvelemaan ja kunnioittamaan vain johtajaa. Hänen kuviaan ripustetaan kaikkialle ja hänen patsaitaan pystytetään toreille.

Sanalla sanoen hän on niin täydellinen ihminen, ettei löydy vertaista.

Johtajalla on vain yksi pelko, joka pitää hänet varuillaan. Se on kuolema. Hän pelkää salaliittoa, vallankumousta ja myrkkyjä. Hänen näköisestä henkilöstä muokataan elävä nukke, joka tietyissä tilanteissa esittää johtaja. Tämä siksi, että se oikea johtaja välttyisi yllättävästä murhalta.

Joskus käy niinkin, että johtajaa etsitään oikein olan takaa ja hänet löydetään siltarummun alta, joka on johtajan viimeinen turvapaikka,

Sig transit impetator mundi.

                                                                                           

Asia:Kansan johtaja

 

AJOKORTIN UUSINNASTA

    ¨

                                               Jalankulkijoita ajoradalla.

Kävin jo kaksi vuotta sitten näkötarkatuksessa. Kutsussa ei ollut pukeutumisohjeita mutta minulla oli lippalakki. Minut hyväksyttiin ja sain kehoituksen toimittaa ajokortti poliislaitokselle. En tiedä miksi, mutta eipä tuo haitannnut, koska harvoin sitä tarvitsen. Minulla on tapana ajaa aina keskiviivan tuntumassa, että takaa tulevat näkevät selkeästi ajoväylän. Olen silti kokenut useita läheltä piti tilanteita, koska ajonopeus muilla on monesti ollut kohtuuton. Pidän yllä tasaista alle viiden kympin nopeutta, mikä varsinkin pitkillä maktoilla on osoittautunut turvalliseksi. Ihmiset osoittavat suosiotaan huudattamalla äänitorvia ja vilkuttamalla ohi ajaessaan valoja. He jopa tervehtivät käsimerkein.

Meillä on yhteistyösopimus rouvan kanssa. Hän istuu mieluummin takapenkillä koska on likinäköine ja hänellä on vähän kierot silmät. Hän ilmoittaa vaaratilanteista äänekkäästi varo auto sasemmalta! Älä vilkuile sivulle ja pane puhelin taskuun. Rouvaa häiritsee, jos kuuntelen ajaessa kännykkää. Hän nimittää sitä sielunvihollisen välineeksi, mutta hän ei tiedä etäs se on navigaattori.  Hän ei ymmärrä, että kysymys on opastuksesta, koska meidän automme navigaattori puhuu vain savoa. Viimeksi se neuvoi meidät karjapolkua pitkin sonnihakaan, josta pääsimme pois vain talon isännän myötä vaikutuksella. Hän on kunnanvaltuutettu ja taitava traktorti kuski.

Rouva on hyvin tiukka siitä mitä saa tuttaville kertoa ja mitä ei. Palasin lomareissulta, ja havaitsimme, että olin siellä ulkomaila saanut tippurin. Minä kerroin vaivasta kaikille joita tapasin ja sain osakseni myötätuntoa. Yleisesti ymmärrettiin, ettei vika suinkaan minussa ollut. Eikä se vaikuttanut ajotaitoonkaan, joka on aina ollut luonnostaan poukkoilevaa. Minkä sille tekee, kun on huono onni ja huonoa seuaa.

Kaupunkien ympärille on rakennettu monimutkaisia liittymiä, joista selviäminen vaatii tarkkaavaisuutta. Liittymiin ei kannata ajaa edes pikku hiprakassa, sillä liittymien ja risteyksien lukumäärä on muutenkin epäselvä. Ei aina voi tietää kumpaa kaistaa ajaisi. Oikeaa vai vasenta, eikä tämä kysymys ole mitenkään poliittinen. Tiedämmehän rouvan puoluekannan, se on ehdoton. Vaikeimmissa tilanteissa minulla on tapana sulkea silmät ja antaa mennä vaan, Sanon sen ranskaksi, että rouva ymmärtäisi arvostaa toimenpidettä. Laisszfaire vaan ja sillä hyvä. Lohduttavaa on, että ajokortti on ja pysyy turvallisesti liikennepoliisi Pikkaraisen akan hallussa. Hän on vakavamielinen liberaali.

AatoksiA:                                                                         

Aika on peili, jonka läpi on ryömittävä

Ajatukset istuIvat kuin kaarneet oksalla, yksi lensi pois.