SYLLOGISTINEN KILPI

Lyhytproosaa

                 

                                                             Looginen syllogismi.    Akvarelli  1990(?) T. Yli-Rajala                                                                                

Noutajan tulon tajuaminen ei onnistu loogisella syllogismilla, sanoin Pekalle joka makasi kuolinvuoteellaan. Hän oli nähnyt mustan hahmon sairaalan ovella tuijottamassa kohti. Hahmo oli ikään kuin havahtunut, ja hän kuuli sen sanovan: en minä sinua vielä tullut hakemaan. Sen suu ei liikkunut, lieneekö sillä suuta edes ollutkaan.

Pekka oli nukahtanut kauhuissaan ja heti herättyään ajatellut, että tuollaiset näkymät johtuvat kuumeesta. Niitä sanotaan hallusinaatioiksi. Mutta kukaan ei ole koskaan yrittänyt selittää niiden aineellista olemusta. Mikä saa hallusinaation siirtymään minun mieleeni, olenko minä vastaanotin joka on viritetty hallusinaation aallonpituudelle. Ja kuka hitto sellaista tekisi, hän pohti. Vai olenko minä itse hallusinaatio? 

Eikä hän sitten kuollutkaan, sillä kertaa. 

Minä kuuntelin ahdistunutta kuiskintaa ja esitin tuon tekoälykkään mielipiteen Noutajan tulon tajuamisesta. Olin kuin bysanttilainen soturi ja nostin ristillä koristellun kilpeni suojaamaan itseäni pelolta. Pekalla ei tuota kilpeä ollut, sillä hän ilmoitti olevansa skeptikko.

Minä ajattelin, että pelkkä epäilys elämänkatsomuksena on masentava. On parempi luoda allegorioita ja uskoa niihin. Toivo on parempi seuralainen pitkälle matkalle noutajan seurassa kuin masennus ja epäily. Että tyhjyyden pohjalla on vain pimeys. Sense datum.

Kului pari vuotta, Pekka parani sairaudesta, mutta jäi halvaantuneena pyörätuoliin. Ehkä juuri siksi hän tarrautui toivoon ja unohti entiset puheensa. Näkemäänsä mustaa hahmoa ovella hän ei halunnut muistella, koska ei ollut enää varma sen todellisuudesta. On parempi sanoa ei, ennen kuin joku muu sanoo kyllä.

Hän lähti lopullisesti matkalle vähän yli kolme yöllä. En ehtinyt antaa hänelle puoli väkisin matkaan sitä ristillä koristeltua kilpeä, koska olin unohtanut sen nuoruuden muistojen mukana pimeään nurkkaan. Se nurkka  pelotti minua tyhjyydellään. Kun häntä nyt muistelen, palaa mieleen logion : joka on tullut tuntemaan maailman, on löytänyt ruumiin. Joka on löytänyt ruumiin, sille maailma ei ole minkään arvoinen, (log 83)

2024

Mietteitä:

Ei elämässä ole juonta. Se on hektistä ja sykleissä poukkoilevaa. Juoni on kirjailijan valhe. 

Ei elämä noudata romaanin kaavaa eikä lyriikan muotoja. Se ei pääty koskaan halutulla tavalla. 

Anna hänelle se, minkä itse haluaisit pitää.

Ennen vanhaan kritiikkiä ei tarvinnut odotella. Nykyään tulee hiljaisuus.

Ero erilaisuuden ja eriarvoisuuden välillä on korvien välissä.