HARJOITELMA

suhteessa vuodenaikaan

                                          

Unessa näen suljetun, ahtaan pihan. Kaikkialla ympärillä kivimuuria ja tyhjiä ikkuna-aukkoja. Pihamaalla kauppojen pitkät muoviset nuket, siropäiset ja seksikkäät, aukovat silmiään. Ne ojentelevat hoikkia käsivarsiaan ilmansuuntiin, silti ne makaavat jäykissä asennoissa. Olen hämmentyneessä mielentilassa. On kevät ja minä kuljen tästä ohi. Ajattelen, että yhteys vuodenaikaan on kuin naiseen, kalpeaan ja verettö-mään. Tai silmin nähtävästi vanhenevaan nukkeen, jolla ei ole tunteita. Minua vaivaa teekannu, joka jäi keittiön pöydälle ja kuplii nyt siellä kuumia höyryjä. Ne nousevat röyhtäyksnä huoneen ilmaan, mutta onneksi minä olen täällä ulkona. Kuljen nyt tällä loputtomalla kadulla, joka päättyy porttikongin pimeään. Sielltä ei kuulu edes  hengitystä. 

Kevät sulattaa vähitellen hanget, herättää puiden jäykät oksat elämään, piikki-sormiset kädet. Kaikki tämä tapahtuu jäsenissä, joiden oikomiseen käytän hetken. Kuvittelen, ettei keväällä ole merkitystä ja näen, että olemisen yhteydestä voi muodostaa teorian, jonka merkitys on sen olemattomuus. Ilta piirtää jo lehmusten hahmot ja näen tummat linnut rypäinä oksilla. On vaikea uskoa todeksi sittä kaikkea mikä ei liiku, on vaikea liikuttaa todellisuutta. Kun katson taivasta, se on kauttaaltaan vihreä. Kotitalo on aina samanlainen, sen katolla sojottavat antennit ja ilmanvaihto torvet. Suunnistan nyt takaisin kotiin, josta lähdin joskus aamupivällä käymään postissa. Isännöitsijän hevonen hirnuu ikkunan alla ja vihreä pullokin näkyy lasin takama. Mustat linnut takapihan puiden oksilla, ja jossakin soi urkumisiiikki. Joku soittaa nauhalta Anne Kaupin etydejä. Talonmies pelaa vieläkin pasianssia kellarissa.

Täällä sisällä on tunkkainen ilma. Astiat lojuvat likaisina pöydällä ja minua kuvottaa.

Riisun ulkovaatteet eteisen naulaan ja huomaan keittiön tyhjäksi. Veera on lähtenyt etsimään minua, tai ehkä hän etsii heiniä isännöitsijän hevoselle. Seinäkello raksuttaa tasaista arkipäivää.

ASIA: Anne Kauppi. Muistatko  vielä Korivaaran koulun  Muhoksella?

                                             

                    ISTUN KIVEN PÄÄLLÄ

                                                            HYVIN OMITUISIA TARINOITA

                                                                  Tarmo Yli-Rajal (Kirjakaupoissa

                                                                   pikapuoliin)

    

A