KAOLIN VIERTOTIELLÄ    
                                                                        Science fiction

Ensisyntyisten lentolaiva

.John Carter oli avaruusmatkailun pioneeri. Hän aloitti säännöllisen liikenteen maan ja Marsin välillä.Edgar R.Burroughs kirjasi matkamuistelmat moniosaiseksi teokseksi ja teki vaatimattomasta sankarista maailmankuulun. Minä tunsin tuon vanhan miehen, joka silloin tällöin maassa lomaillessaan istui Kahvila Eineksessä ryyyppäämässä kaljaa, Kokkolan Ykspihlajassa. Hän kertoi minulle seikkailuistaan. Niissä minäkin usein olin mukana, ihan ilman John Carteria.

Kaolin viertotiellä tapasin ensi kerran Cartorin, tämän sotavaltiaan äpäräpojan.Ei siinä paljon ehditty tarinoida, kun hänellä oli kiire kaupunkiin. Hän oli kuullut juorun, jonka mukaan Thuvia neito oleili Kaolissa ja vietti siellä rietasta elämää jonkun juopon thernin kanssa.Minä osoitin asianmukaista myötätuntoa, mutta vähät siitä välitin. Oli piilouduttava pensaikkoon ratsu-partiolta, joka pyyhälsi ohitsemme thoateineen. Ratsut huohottivat uupumuksesta vaikka niillä oli kuusi jalkaa. (muistaakseni). Cartor ryömi esiin pöheiköstä ja puisteli punaisen soran housuistaan. Hänellä oli isältään varastettu miekka, jota isä huitoi paraateissa, mutta jonka Cartor nyt  sujautti suurieleisesti huotraan. Tarjosin taskumatista miekkoselle tujaukset skottiviskiä, jonka sotavaltias oli tuonut Marsiin edelliseltä matkaltaan maahan. Mies oli juovuspäissään eksynyt Californian sijasta Skotlantiin. Minun viskini oli ravintola Eineksestä ostettua limodadia.

Cartor lähti siitä nilkuttamaan kohti Kaolin kaupunkia, ja minä jäin hetkeksi pohtimaan minne siitä lähtisin. Cartorin tappama lentolisko rupesi jo haisemaan ja minulla oli vähän nälkä. Poimin matkan varrelta pensaista marjoja, joiden nauttiminen piristi kummasti mieltä. Ihan tuntui kuin ennen vanhaan Dejah Thorikselta saatujen marjojen jälkeen. Rouvalla oli niitä pussillinen piilossa John Carterilta, joka oli ehdoton absolutisti ja raittiusmies. Thuriakuun himmeässä hohteessa minä hiiviskelin kohti Kaolin porttia, jossa näin vartitiomiehen ottavan nokosia pää isän vanhasta manttelista kootun tötterön päällä. Eväspullo lojui miehen vieressä. Ovi oli jäänyt auki, joten hiivin siitä huomaamatta kaupungin öiselle kadulle. Kauempana näin sen tornin, jonka laelta Mustat ensisyntyiset lentolaivoineen hallitsivat koko seutua. Ei siinä Kaolin jeddakilla ollut enää muuta tehtävissä kuin pyöritellä peukaloitaan jeddaransa kanssa. Tai mitä lie pyöritellyt.

Avasin tornin oven ruosteisella avaimella jonka veli oli löytänyt eilen tunkiolta. Se sopi lukkoon, mitä minä jo etukäteen olin aanaillutkin. Kattotasanteella ei näkynyt yhtään lentolaivaa, koska ne oli kaikki lähetetty Ykspihlajaan, sataman suuntaan. Vikantin villit heimot olivat vallanneet sataman, jonne oli pystytetty juhannussalko. Illan kolkkoa yknäisyyttä halkoi nyt vain kapteenin koiran, Upin haikea ulvonta. Sillä oli juoksuaika. Kuului sieltä korviin myös Vikantin vihreiden villien sotahuuto: heija heija GBK, resa  på, veerlavoo. Heija heija heija! Mutta missä olivat Cartor ja Thuvia-neito? Sikäli kuin Cartorin luonnetta tunsin, hän oli ajanut juopon thernin matkoihinsa ja lähenteli nyt kiihkeästi Thuviaa. Näin Thuvian istuvan kahareisin pienellä puupölkyllä. Hän oli närkästynyt, sillä Cartor lähti pakoon heti kun minut näki. Hänen omatekoinen tussarinsa oli jäänyt katolle lojumaan.

Minun mieltäni häiritsi taas kiusallinen tunne. Kaikki ei ollut ihan kohdallaan. Syy tuohon tunteeseen paljastui kohtasillään. Se oli äidin äkäinen ääni, joka sätti minua pitkäksi venyneestä ulkoilusta Piti tulla äkkiä sisälle ja nukkumaan, mitä sie siellä liiterin katolla vielä kupeksit naapurin Maijan kanssa.Iltateeki on juomatta.

Poistuin tornista hyppäämällä halkopinon viereen, ja päätin palata asiaan heti huonenissa. Tussarista kävisin vaihtokauppaa Cartorin kanssa. Konflikti piti selvittää mitä pikimmin, ja ajaa mustat ensisyntyiset pohjoiseen Khorusjärven takaisiin onkaloihin, joista he olivat tulleetkin. No. Thernit nyt olivat valkoista lälläriporukkaa, josta ei ollut muuhun kuin tikanheittoon kapakassa. Isä voi panna ne huomenna vaikka puita pienimään. (2023)

Edgar R. Burroughs: Mars kirjat, 

Siniset Mars-kirjat,Taikajousi 1970-luv.