SIVURAITEILLA

                                       Miete: Heti koulun jälkeen aloin oppia tärkeitä asioita 

Soitin vanhalle tuttavalle ja kysyin mitä hän ajatteli siitä  käsikirjoituksesta jonka hänelle lähetin. Hän oli sitä itse pyytänyt. Oli lukenut jonkin vuosia sitten julkaistun  novellin lehdestä ja ilmoitti olevansa kiinnostunut. Panin postiin suurenmoisen teokseni "Sonaatti neljälle viululle ja yhdelle haitarille". Siitä oli tehty oikein kovakantinen teos, niin että arvelin sen täyttävän hänen kirjalle asettamansa perusvaatimuksen. Kovat kannet ja tarpeeksi paljon sivuja.

Vastaus sai minut äimistymään. Aavistuksen verran kiukkuisesti hän ilmoitti, että lukeminen jäi kesken koska hän ei ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Miksi sinä et kirjoita niin kuin asiat on, vaan keksit kaikenlaisia ajatuskiemuroita jotka sekoittavat lukijan pään. 

Ymmärrä nyt hyvä mies, minä ajattelin, että sekoittaminen on se idea johon kirjoittaja pyrkii. Eivät silkkaa ajanvietettä lukevat osaa tai halua ajatella, heidät on eksytettävä sivuraiteille. Niin teki Dostojevski ja moni muu, mutta niin taitavasti ettei lukija sitä huomannut heti. Sekoilu panee ajattelemaan. Ero on siinä, että tässä minun tapauksessani kirjoittaja sekoilee, eikä lukija.

Puhuttiin siinä muista kuulumisista ja minä jätin hänet kiukutte-lemaan tylsän kirjan kanssa. Ehkä hän vaihtoi Tex Willeriin. Itse kaivoin esiin oman kohteeni, joka kiukutti. Se oli tämä Italo Calvinon nobel romaani "Jos talviyönä matkamies". Olin tihrustellut sitä huonossa valossa useita päiviä ja edistynyt kolmekymmentä sivua. Glaugooma on vienyt näkökyvyn niin, että vain 25 prosenttia on jäljellä. Pää oli jo sekaisin kuin edellä mainitun tuttavani seinä-kello. Kyllä Kafkakin osasi outoja kirjoitella, mutta jostain syystä niitä oli helpompi lukea. Epäilenkin, että Kafka on hulvaton humoristi. Hänen suupielensä varmasti nyki huvittuneena, kun hän katseli kustannustoimittajan tärkeilevää kulmien kurtistelua. Mutta eihän kulkukoirasta voi kasvattaa kommunistia, tämä oli sanonut. 

Hän erehtyi kirjailijasta. Koiran kasvattaja taisi olla Bulgakov eikä Kafka.

Onhan noita outoja kirjoja muitakin, ehkä suosittelen niittä tuttavalle. Ei siksi, että haluaisin asettaa omat hengentuotteeni niiden rinnalle, vaan siksi, että hän huomaisi, että riippumaton ehdokas kilpaa aina sen ehdokkaan kanssa jota on riiputettu.  Jos et vaivaudu ajattelemaan, joku muu ajattelee puolestasi.  

Voi olla, että suosittelen hänelle nyt Bulgakovin teosta "Saatana saapuu Moskovaan". Vai oliko se imperfekti, niin että saapui. Taas kerran. (2023)

Italo Calvino. Franz Kafka. Mihail Bulgakov.