KELLON TIKITYSTÄ

                                                 Kuva: Ruska  sekavärityö 2018 T.Yli-Rajala

Olen tuijottanut kelloa jo tovin. Sen viisarit kiehtovat minua, koska ne osoittavat ajankulua taaksepäin. Jossakin taustalla Erika laulaa  Keltaisen koiran bluesia. Hänellä on lyhyt mekko jossa on mustia pallokuvioita. Minun sylissäni on valokuvakansio, jonka sisältö vaatii järjestystä. Kansion rakosesta tipahtaa kuva, joka asettuu nojaamaan sen tuolin jalkaan jolla minä istun. Se on nuoruuden rakkauden kuva, hän nojaa siinä valkoista koivunrunkoa vasten ja hymyilee etäisesti. Hän lauloi jossain bändissä ruotsiksi. 

Nostan kuvan. I get blues, Erika kiekaisee ja hänen oikealla puolellaan joku muusikko raapii vanhaa pyykkilautaa plektralla. Mikä on, että minä näitä molempia jaksan ja haluan kuunnella, Erikaa ja Katia Buniatishvilia, jonka sormet juoksevat pianon koskettimilla. Joku valisti minua hyvällä musiikkimaullaan ja vakuutti, että hevirokki on parasta. Sen rinnalla kaikki muu on lällärikamaa. Mitäpä minä siihen sanoisin, kuunnelkoon mitä tahtoo, mutta minua on turha pakottaa äänisaasteeseen. En pysty kuuntelemaan ja katson mieluummin Katian sivukuvaa. Hän puhuu vanhaa kieltä jota minä en ymmärrä, mutta tuon kaksisataa vuotta vanhan sävelen minä tunnen, sen nuotit kohosivat Schubertin pään ylle kuin usvapilvi. 

Etsin albumista paikan josta kuva oli irronnut ja liimaan sen nyt paikalleen. Käy mielessä, että minä olen kuin tuo kuva, irtoan joskus paikaltani ja joku ulkopuolinen liimaa minut takaisin. Tuota ulkopuolista en tunne, en ole varma siitä mikä hänen nimensä on. Hänestä on kerrottu paljon tarinoita. Nyt näen hyväntahtoisen naurun hänen kasvoillaan. Anna kuvien putoilla, hän kuiskaa. Minä korjaan järjestyksen. Ja sanon sinulle vielä, että opi minulta, minä olen hiljainen ja nöyrä. Kannan sinut tyhjien sivujen yli sinne missä ei albumeita tarvita. 

 Olen istunut jo liian kauan, toimettomuus alkaa häiritä mielenrauhaa. Erika on vaiennut. Kokoan kaikki vanhat valokuvat pussiin ja aion viedä ne nyt roskalavalle. Mitä minä niillä enää tekisin. 

Schubert: Ständchen. Erika Lewis. Katia Buniatishvili.