NAINEN JOKA TALUTTI KOIRAA

Lyhytproosaa unessa

                                      

                                                                                                                                                                                                                                                                         

                                                               Palokunnan mänty. Akvarelli 1990 T.Yli-Rajala

Kaukana tienristeyksessä näin naisen joka talutti koiraa. Juoksunaru oli pitkä, sillä koiran kaulassa oli panta jossa kiilsi metallisia piikkejä. Kuului vihellys, jonka jälkeen koira paneutui maahan ja vikisi säälittävästi. Nainen heilautti ketjun päätä ja löi sillä koiraa. Hän kuului laulavan jotain vieraalla kielellä jota en tunnistanut. Laulaessa tippuivat kyrilliset kirjamet naisen jalkojen juureen ja lähtivät etääntymään tuulen pyörteessä.

Olo tuntui tyhjältä ja olin jo pettynytkin. Olin odottanut tästä kohtaamisesta enemmän, eikä se tullut edes lähemmäksi. Koiran silmissä pälyi pelokas katse joka häiritsi minun mielenrauhaani. Muistin nyt, että sen nimi oli Valtti ja joskus aikoinaan se tapasi maata meidän pihallamme.

Huomasin että nainen oli jäänyt tuijottamaan minua. Meidän katseemme kohtasivat kunnes minä väistin. Hän kysyi minulta miksi olin tullut tänne ja pitäisikö hänen tuntea minut. Sanoin että en tiedä enkä oikein muistakaan, koska olin kadottanut suuntavaistoni. Ei minun pitänyt tänne tulla enkä olisi edes halunnut nähdä häntä. Saati sitten koraa joka oli minulle yhdentekevä, vaikka muistin että se oli kuollut jo vuosia sitten. Älä usko kaikkea mitä sinulle on kerrottu, nainen varoitteli ja löi taas tuota onnetonta koiraa. Päätin nyt puuttua asiaan, sillä minua kaihersi voimakas myötätunto eläinparkaa kohtaan. Se irvisti kiitollisena ja murisikin vähän.

Eläinten rääkkääminen on meillä Suomessa kielletty, kivahdin naiselle kiukkuisesti. Annas kun roimin rouvaa sillä ketjulla vähän persuksille.Vai kutsunko paikalle eläinsuojeluyhdistyksen tantat ja poliisin?

 Sananvaihto tyrehtyi nyt näkyyn joka kiinnitti meidän molempien huomion. Metsän reunassa kasvoi korkea mänty, jonka ympärille oli juuri ikään ajanut paloauto. Kypäräpäiset palomiehet setvivät siellä letkuvyyhtejään, eikä aikaakaan kun virvoittava vesisuihku hiveli männyn latvusta. Paksulla oksalla, kahareisin istui mies, joka tupakoi ja karisteli savukkeen tuhkat maahan. Näytti olevan joko kunnanjohtaja tai pormestari. 

Tuo on kiellettyä, nainen huomautti närkästyneenä ja alkoi maanitella koiraa nousemaan makuulta. Oli aika lähteä minunkin jo paluumatkalle ja muistella mihin olin oikeastaan matkalla. Ei se ainakaan kielletyä ollut, koska nainen alkoi taas laulaa sitä iänikuista viisua jonka kielestä en saanut tolkkua. Yhdessä he katosivat takaisin sinne mistä olivat tulleetkin, ja minä myös. Ajattelin vähän katuvaisena sitä, miten tärkeää olisi hillitä agressioitaan silloin kun ei tiedä mistä on kysymys. Ahora es el noche de muertos, perros y otras cosas por las que llorar, caramba! Niin minä mietin. (2024)

Mietteitä:

Hylly täynnä kirjoja enkä tiedä mitä etsin

Ihmisellä on kaksi päätä, ylä- ja alapää. Vain toisella ajatellaan

Ihmiset vaikenevat koska eivät osaa tai eivät halua ajatella

Huumorintaju? Taju on v tallessa, mutta huumori hukassa

Kaikki valkoiset amerikkalaiset olivat maahaanmuuttajia

Asiasanat: tajunnanvirta. Luciana de Luca. Lyhytproosa.