ENGLISH ONLY

Horajaa enklantia ku nuoriso
kansaanvälisyyren sokakaukalolla
(Eteläpohjalaista sananpartta mukaillen)

Suomalaisten kansallinen itsetunto on velliä paperipussissa. En tiedä mutta epäilen, ettei missään muussa maassa vähätellä kirjakieltä ja omaa identiteettiä niin kuin Suomessa. Molempien rakentaminen kesti vuosisatoja, mutta nykyinen sukupolvi näyttää pyrkivän tuhoamaan ne kansainvälisyyden tekopyhällä perusteella. Sanotaan ettei meillä ole mitään omintakeista, kaikki on vain lainaa muilta. Kysynpä vain, että millä kansalla sitten on? Kulttuurit ovat aina sekottuneet ja hyvä niin, sillä vain sen avulla on osattu luoda uutta.

Helpot uutiset väittää että suomenkieli on rakas ja tärkeä. Ehkä se meille muille onkin, mutta ei valtion omistamalle Finavialle. Helsinki-Vantaan lentokentästä on tehty niin kansainvälinen, että siellä on vain englanninkieliset opasteet. Pitäisin kansainvälisempänä sitä, että tekstiä löytyisi muillakin kielillä. Jos se on mahdotonta, niin vähimmäisvaatimus on, että vieraat näkevät kentällä myös kyökkikielillä kirjoitetut eksoottiset tekstit. Siis suomeksi ja ruotsiksi. Janne Saarikivikin on asiaa ihmetellyt Aamulehdessä 3.12. Hän kirjoittaa, ettei tällaista ole muualla, ei yhdessäkään englanninkielisessä maassa eikä Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa, ei missään. English only-meininki on ihan suomalainen ilmiö. Ohikulkiessa näin Tampereella parturin mainoskyltin. Se oli kauttaaltaan englantia ja  kohdistettu nuorille. Maaseudulla pienen kaljakapakan ovella törmään tiedon-virtaan, ovessa on lappu ”OPEN”, vain se eikä muuta. Viime vuosisadan alussa oli junavaunuissa kieltotauluja: älä sylje lattialle. Spotta ej på golvet. Jossain vaiheessa kielten tärkeysjärjestys oli vaihtunut ja suomiteksti oli ensin. Nykyään näyttää siltä, että kohtapuoliin kaikissa vessoissa on vain englanninkieliset käyttöohjeet ja kiellot vain maan alkuasukkaille.
Kuka vastaa tästä kehityksestä ja millä sitä perustellaan? Perustuslaissa turvataan kansalliskielten asema, mutta miksi valtio rikkoo omaa lainsäädäntöään? Suomenkielen puolesta saatiin tapella pitkään ja hartaasti. Kehityksen juuret löytyvät jo kaukaa menneisyydestä, jolloin suomesta pyrit-tiin tekemään jossakin pohjoisen reservaatissa ylläpidetty muinaismuisto. Näinhän tässä on käymässä eikä siihen tarvita vieraita päättäjiä. Intomieliset ”kansainvälistäjät” löytyvät nykyään meiltä, ihan omasta takaa.
Joskus syksyllä illan uutisissa kerrottiin Oulujoen lohenviljelystä. Siellä yritetään saada lohikanta palaamaan entiseen lohijokeen. Olin kuulevinani, että lohenpoikasille opetetaan jo alusta lähtien englannin kieli.Tätyyhän niiden opetella kansainvälisyyttä ennen valtamerille seilaamista.