MATKAILUA

Miete:
En minä kynttilääni vakan alle piilottanut.
Panin sen paperikoriin.

Näin keski-iän kynnyksellä palautuvat mieleen moninaiset elämänkokemukset. Erittäinkin mieleenpainuvia olivat ulkomaanmatkat. Ellei oteta huomioon tosiseikkaa, että satuin syntymään ulkomailla, Priozrskin kaupungissa jolla oli aiemmin ollut parikin muuta nimeä. Mutta kun sankarillinen puna-armeija saapui vapauttamaan tuon seutukunnan, se havaitsi että kysymyksessä on kappale ikivanhaa äiti-Venäjää ja palautti paikkakunnille niiden oikeakieliset nimet.

Ensimmäisen varsinaisen matkan ulkomaille tein Oulusta kauppabussilla Luulajaan. Rajan ylitys Haaparannan puolelle sai aikaan isänmaallisen tunnelman, joka ilmeni laulussa Kotimaani onpi Suomi. Vaihtaminen vasemman puoliseen liikenteeseen oli monille matkustajille ylivoimainen pakkoliike, joka aiheutti poliittista päänsärkyä. Politiikalla oli osuutta myös Saksan matkalla. Silloisessa Berliinin tunnelissa, jonka kautta pääsi lännen Sodomasta idän Gomorraan, minut pidätettiin
kolme kertaa. Syynä oli valkoinen parta, josta syystä Itä-Saksan poliisi piti minua valkobandiittina. Pääsin vapaaksi laulamalla Internationaalia kontinkielellä.

Virossa minut säikytettiin pahan kerran. Puolen päivän seutuvilla hotellihuoneeseen säntäsi henkilö, joka ilmoitti olevansa ruumiin koristaja. Joku vasta myöhemmin valisti minua, että virolaisilla on niin outo huumorintaju, että nimittävät siivoojaa tuolla tavoin. Suoraluonteisempia virolaiset kyllä ovat suomalaisiin verrattuina, koska antavat häille ihan oikean nimityksen: pulma. Kaupassakin koin yllätyksen. Kysyin myyjältä kohteliaasti Kas ma saan kassi. Tarkoitin tietysti kauppakassia,
mutta minulle tuotiin nähtäväksi kulkukissa. Kissa kun on siellä päin kassi. Hotellin portsari kehtasi kysyä kas sul on naine? Peräsi tietoa siitä onko ihastuttava rouvani mukana, mutta minä ymmärsin väärin ja olin närkästynyt. Että kehtasi kaikkien kuullen kysyä onko minulla joku nainen föliyssä! Koska en heti kuullut kysymystä, vastasin hänelle että ai täh. Joka kuulemma merkitsee kiitos
mutta tulkittiin nähtävästi hölmistyneeksi kysymykseksi. Ja niinpä hotellihuoneessani vartoi ihka outo, hyvin maalattu fröökynä.

Kyllähän noita väärinymmärryksiä sattui siellä ja täällä. Pariisissakin jouduin epähuomiossa väärään kyökkiin, kun piti etsiä miesten vessaa. Se oli siivouskomero, jonka ovi napsahti kiinni ja jossa sain viettää puolituntisen vihaisen ruumiinkoristajan kanssa kahden. Onneksi hän ei ollut ruotsalainen, sillä he ääntävät oon uuksi.