HAUKI

Miete:
Takaperin kävelemällä voi oppia
kaatumaan kunnioittavasti

Relevantti aksiooma

Valtaosa kirjailijoista hyväksyy nykyään käsityksen että hauki on kala. Sitä sanotaan realismiksi. Väitteeseen että hauki voi lentää, suhtaudutaan epäluuloisesti. Joka sellaista väittää, on joko psykiatrin potilas tai eteläamerikkalainen. Voi olla kommunistikin, niitäkin kuulemma vielä on. Minä tunsin aikoinani miehen, joka ei halunnut lentää mutta ilmoitti että hän polveutui kaloista. Hän väitti, että joku esi-isistä oli saanut idean ryömiä merestä
kuivalle maalle ja alkanut kasvattaa jalkoja. Eipä siis aikaakaan kun moisia puhuva mies
haastettiin käräjäoikeuteen pilkanteosta. Joku oli noista puheista ottanut herneen nenään, nimittäin joku sellainen jolla on tavallista suurempi tuulenhalkaisija keulakuvanaan. Kaikki eivät hyväksyneet näitä toimia ja syyttivät vastustajiaan ahdasmielisiksi ja mielipiteen vapauden tärveltäjiksi. Oli niitäkin jotka kohauttivat olkapäitään ja sanoivat, että mitä se kenellekään kuuluu mitä tuon onnettoman miehen esi-isät ovat tehneet. He arvelivat että
joko hauki on kala tai että kyseinen kala juksaa meitä. Joku filosofisempi henkilö esitti ajatuksen, että jos pidämme haukea kalana, ovat kaikki muutkin merenelävät kaloja. Sanoivat että tämä on asiaan liittyvä looginen syllogismi.
Ajatus herätti kiihkeän debatin tiedemiespiireissä. Vastustajat vetosivat siihen, että mitään ei ole vielä todistettu eikä aineetonta väittämää edes voida todistaa koska joko haukea tai itse kalaa ei ole edes olemassa. Kiivas väittely päätyi lopulta kompromissiin joka ei ketään tyydyttänyt, mutta joka jäi kaihertamaan kaikkien osanottajien mieltä. Päätöslauselmaksi sovittiin myös kirjallisuuden kritiikkiin soveltuva relevantti aksiooma, jossa kysymys hauen ominaisuudesta korvattiinkin esimerkillä ornitologiasta: jokaisesta ei ole kukkopojaksi tieteen tunkiolle. Riittää jos osaa vakuuttavasti kiekua. Tämä pätee myös kirjallisuudessa.