KEIKKA

Kolme ikääntynyttä naista oli jo ehtinyt torjua minut kun hain heitä valssiin. Tämä oli jotakin ennen kuulumatonta, sillä koskaan aikaisemmin en ole kokenut sellaista nöyryytystä. Minä, parkettien par-taveitsi! Lähes seitsemänkymppisiä, vaihdevuotensa jo kunnialla purjehtineita mummoja. Mikä panee ihmiset vielä tuossa iässä hakeutumaan vaikeuksiin ehdoin tahdoin, kun vanhuuden koipussi jo odottaa kita ammollaan. Pitäisi heidän tietää, että iän karttuessa miehen järki terävöityy. Tunnen heitä kohtaan syvää myötätuntoa ja iloitsen tosiasiasta, ettei minulla vielä toistaiseksi ole ollut vakavia rauhasvaivoja. Pientä kolotusta vasemmassa olkanivelessä ja hengästymistä jyrkissä portaissa. Niistä ei auta ääntä pitää. Tunnen itseni korkeintaan kolmekymppiseksi, mutta olen jo lakannut odottamasta kutsua kertausharjoituksiin. Kersantit istuvat nykyään raastuvissa kuuntelemassa tuomioitaan holtittomasta aseenkäsittelystä. Kun kerroin tämän yhdelle noista mummoista, purskahti hän häijyniloiseen nauruun, mikä loukkasi minua. Eikä hän hievahtanut paikaltaan.
      Olin vapaalla, sillä Roosa oli aamulla lähtenyt eläkeläisten bussissa Pärnuun. Minä en sinne lähde jouten lorvailemaan, sanoin hänelle. – Jos nyt muutaman päivän siellä viipyisit, niin minä saan täällä paljon aikaan kun et pyöri jaloissa nalkuttamassa, hänelle tokaisin.Tämä oli nyt ensimmäinen ilta, ja päätin viettää sen rentoutumalla ennen varsinaista työnsuunnittelua. Tällä haavaa minua kiinnosti viehättävä punapää, joka istui selkä minuun päin jonkin matkan päässä edellä jo mainituista mummoista. Teki mieli tutustua lähemmin ja udella olivatko hiukset luonnonpunaiset vai käyttikö hän egyptiläisten jo muinoin suosimaa hennaa. Oliko hän ehkä (ja toivottavasti) kiinnostunut tähtitieteestä tai paleontologiasta. Jos häntä nyt hakisin vaikka valssiin, haluaisiko hän kolmen neljäsosa tahdissa kuunnella siihen riimittämäni runon. 
      Epäonnistuneet hakuyritykset tekivät minut vähän varovaiseksi. Siksi tilasinkin viidennen viskipaukun, ja minähän en juuri muuta nauti kuin laatua. Sitä en aio hänelle kertoa, koska vältän tuotemainontaa. Tuo viehättävä nainen istui parin muun kanssa  ja minä pidin heitä tarkoin silmällä.
Tilaisuuden tullen halusin olla ensimmäisenä paikalla, tarttua hänen puseronsa olkaimeen ja kumartaa. Saanko luvan? Ihmettelen aina sitä keneltä tuo lupa anotaan, sillä paikalla ei näy nytkään yhtään itsetietoisen näköistä aviomieheksi soveltuvaa gorillaa.
      Tuumasta toimeen. Paikalta noustessa oli pöydänjalka vähällä kampata minut naamalleni, mutta vältin katastrofin horjahtamalla kulkusuuntaan. Mummot vaikenivat ja heittivät toisiinsa merkitseviä silmäyksiä. Horjahtelin määrätietoisesti tarjoilijoiden ja bailarikansan lomitse kohti punapäätä.
Ohut savu kiemuroi naisen ruskeiksi lakattujen kynsien pihdeissä lerpattavasta savukkeesta. Tartuin häntä kuvitelmani mukaan vasemmalla kädellä kevysti olkapäästä ja nuuhkaisin viehkeää tuoksupilveä. Hän käänsi kasvonsa ja jäi tuijottamaan raskaiden ripsiensä lomasta suoraan kohti. Hämmentyneessä katseessa häivähti tunnistamisen häivähdys. Lyhyen hetken tunsin tarvetta istua johonkin, sillä polvet äkisti halvaantuivat.
- Niin että lähtisitkö? Minä kysyin avuttomasti.
Hänen pöytäseurueensa istui eteensä tuijotaen kuin hautajaisissa. Hän nousi vastentahtoisesti. Ja niin me lähdimme sinne missä ihmisiä pyöri kuin puuro padassa.
- Sinäkö olet alkanut vakoilla minua, Roosa kysyi ensimmäisten kiepsahdusten jälkeen.
Ärsyttävä kysymys.
- Muistelen tässä vaan, että sinunhan piti lähteä Mallorkaan tai mitä se nyt oli, minä puolustauduin. Vaan täällähän sinä istuilet jonkin mummokatraan kanssa ryyppäämässä ja sauhuttelet norttia kuin heinämies. En minä edes tunnistanut kun olet niin sotamaalannut ja nyt vielä nikottelet kun minä tässä vähän ihmettelen. 
- Eivät ne mitään mummoja ole, Roosa sanoi happamasti. Naisyhdistyksen johtokunta se on ja laiva lähtee vasta huomenna aamupäivällä. Tultiin tänne vähän aikaa viettämään kun kaikkien äijät on jossakin liittopäivillä.
      Ja vielä hän jatkoi samalla kun minä nuuhkin vahvaa tupakan lemahdusta.
- Liitopäivillä sinäkin näytät olevan, niin että älä yhtään arvostele. Mitä hittoa sinä muuten täällä teet? Me on keskusteltu teistä aviomiehistä koko ilta, ikävöity ja oltu huolissamme siitä miten te nyt tulette toimeen muutaman päivän.
- No sitte, minä sanoin ja Kulkurinvalssin jälkeen vein hänet takaisin paikalleen. Eihän tässä mitään, ajattelin ja päätin lähteä kotiin. Kaikki tässä elämässä järjestyy kunhan vain asiat saavat selkeät perustelut.