EX  TEMPORE


Miete:
Puheessa ei nähty mitään vikaa.
Se oli puhujassa.

Askeleet kuuluvat jo kaukaa käytävältä, minuuttien takaa. Pysähtyvät kuin joku haukkoisi ilmaa, ja minä kuulen selvästi hengityksen. Se joku viipyy oven takana ja miettii hetken, ajattelee luultavasti että minä tässä varmaankin olen. Kun ovi vihdoin aukeaa, näen heti tulokkaan silmistä että on minun vuoroni tänään. Haapapuun oksa hankaa ikkunaa, ulkona paistaa aurinko ja siellä on koko vapaus.

Mietin että vaatimuksia on paljon ja kaikki ne tulevat eri suunnista. Mikä tässä nyt neuvoksi? Pitäisi olla jokaisen mieliksi, kumarrella sinne ja tänne tai vaieta kokonaan. Vaitonaisuuskin halutaan kokea vihamielisenä. Siksi he ovat päättäneet antaa minulle viisi minuuttia aikaa, vaikka sanovat että ex tempore! Pitäisi nyt selvittää lyhyesti ratkaisu kaikkiin niihin ongelmiin joita on pohdittu hyvin kauan. Vuosisatoja, tuhansia. Vääriä vastauksia tai neuvoja ei hyväksytä, ne on kriminalisoitu oikeassa olevien kokouksissa. Mutta jos näin kerran on, niin mitä he sitten minulta odottavat?

Aion nyt pitää esitelmän jota he kaikki tulevat kuuntelemaan. Nekin jotka eivät minua usko. Tiedän että etukäteen valmistelemattomalla puheella on tarkkaavaisin kuulijakunta. Sanat ovat valmiita leijailemaan ilmaan, ja niiden kadotessa tunnen äkkiä keveyttä. Tuntuu että olen voittanut ja illalla voin nukkua uudelleen ilman korvissa kaikuvia askelia. Enkä minä sitten enää edes muista mistä heille puhuin.