Sankarit Kappadokian maan
samosit kilvaten Kilisteaan
(C.M.Bellman, suom. Otto Manninen)
Sotaan liittyvät fraasit ärsyttävät minua. Nuoret miehet marssivat rivissä rinta rinnan, pistimet
tanassa kohti vihollista joka tähtäsi ja ampui heitä. Molemmin puolin kaatui miestä kuin viikatteella heinää. Olivatko he kaikki varmoja asiansa oikeutuksesta? Mikähän se oikeutus oli? Kuo-
lema sotakentällä vallanhimoisten ja suuruudenhullujen hallitsijoiden oikkuja noudattaen. Ja Jumala oli tietysti aina meidän puolellamme, sitä hokivat ja vakuuttivat molemmat taistelun osapuolet.
Monet sodat historiassa käytiin siksi, että joku kansaa veroilla ahdistanut verenimijä tunsi itsensä loukatuksi ja rahvas halusi lähteä sotimaan kuninkaan puolesta. Miehen joka ei osannut omin voimin edes tarpeellaan käydä.
Lisää fraaseja: kunnia, uskollisuus ja velvollisuus, sankarit kunnian kentillä. Ne kuuli sorean soiton, mink taiston temmellys toi. Noilla kentillä ei juurikaan nähdä niitä jotka yllyttävät tappelemaan ja joiden kunniantunnosta niissä on kysymys. Sankarien haudoilla totuus istuu yllättävän monissa asennonnoissa ja sillä on monet kasvot. Sankareita yllyttävät myös ne, joiden mielestä oma kansa on aina ensin. Tämä kansa on parempi kuin muut, sen kieli sopii parhaiten kaikenlaisen kulttuurin kieleksi, se on muita kehittyneempi ja kauniimpikin. Meillä on hyvä syy ja oikeus pitää kaikkia muita meitä huonompina.
Nationalismi on nykyään kirosana ja tajunnanvirtojen tulvissa ihmiset juoksevat sitä vihaavien pillin perässä ja seuraavat niiden soittoa kuin hiiret Hamelnin pillipiiparia. Uskomatonta että nationalismi ei ole saanut mitään hyvää aikaan, vaan ainoastaan pahaa? Maailmansodat ja kaikki muutkin rähinät. Eikö se näy taiteessa, musiikissa eikä kirjallisuudessa, arkkitehtuurissa? Monet eivät halua tunnustaa tosiasiaa, että kapinat ja vallankumoukset syntyvät aina siellä, missä valloittaja on miehittänyt ja isännöinyt. Siellä syntyy myös kiihkoinen nationalismi, missä valloittaja on vedellyt rajoja oman mielensä mukaan.
Kapinat ja vallankumoukset syntyvät myös siellä, missä kateus kuplii ja sairas kilpailuhenki löyhkää.
Lopettaako kaupan vapaus ja avoimet rajat lopulta kaikki turhat sodat? Suhtaudun tuohon toiveeseen kyynisesti irvistäen. Mihin kateus ja kilpailuhenki muka katoaisivat? Kyllä ne muhivat entiseen malliin ja kaikista tulevista sodista syytetään tietysti kansallismielisyyttä. Onhan se nähty ennenkin, että pieni ja ärhäkkä nationalismin riivaama kansa voi hyökätä suuren ja rauhaarakastavan liittovaltion kimppuun käden käänteessä. Siitä huolimatta, että liittovaltioissa kaikki kansat
ovat tasa-arvoisia, ja että vain yksi ja suurin on niissä se tasa-arvoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti