perjantai 1. kesäkuuta 2018



KIRJOITTELE HUVIKSESI
Kielimyksiä kieleville. Jatkokertomus, osa 1.



Miete:
Ikävintä asiassa on, että olen väärässä.
Vielä ikävämpää on jos joku muu on oikeassa.






Jos kerrot jotain, älä telkeä virkkeitä novellin karsinaan tai romaanin arkitylsyyteen. Muista, että kirjaimet ovat luonnostaan vapaita ja niiden kätkemät sanat kauniita, vaikka vapaamielisyys ei niitä ilahduttaisi. Jos runoa rustaat, älä ripusta sitä kaavojen teuraskoukkuun. Sellaisia käyttävät vain henkiset inkvisiittorit. Tiedä, että vain tyhjässä päässä voi syntyä riimitöntä, sellaista runoroskaa, jonka voi heti tilaisuuden tullen lakaista runomaton alle. Riimit huojuvat, ei niistä saa tukea pystyasennolle. Jos kynnys on tänään korkealla, etsi votkaa ja hapankurkkua ja lue romaanitaiteen helmi Saatana saapuu Moskovaan. Kielletty sikari voi hetkessä piristää päiväsi, joka alkaa aina alkukirjaimella ja päättyy milloin mihinkin, joka voi olla se viimeinen.

Jokaisella vokaalilla on suomessa oma värinsä. Niistä koostuu kokonainen sateenkaaren kirjo. Ne ovat vapaita ja liittoutuvat keskenään, mutta silti niitä sitoo yhteinen, rikkomaton sääntö. Kaikki värit kun eivät tule toimeen keskenään, oranssi ää ei suosi vaaleaa aa:ta. Ne riiaavat kylläkin avoimesti kerakkeiden kanssa ja välttävät niistä kovapintaisimpia. Kerakkeet ovat meillä yleensä mielellään pehmeitä, eivät mitenkään häijyn sotaisia.Usein vokaalit joutuvatkin seurustelemaan geminaattojen kanssa, niiden machoilua ujostellen. Jotkut väittävät että näin on pakko, koska muuten koko vokaalien armeija kaatuu ja syöksyy kaaokseen. Novalis oli sitä mieltä, että silmien liikkeet tekevät moninaiset liikkeet mahdollisiksi. Muut kasvonliikkeet ovat vain konsonantteja silmien vokaaleihin.
Hän ymmärsi tämän, vakkei osannut pehmeää ja vokaalipitoista suomea. Mikä sen hauskempi on kuin pieni iloinen ii hotel-sanan lopussa.

Verbi lienee feminiini koska se kantaa kohdussaan tekijää. Se käyttää kyllä pronomineja apunaan, mutta katsoo niitä ylimielisesti. Sillä on oikeus valita seuralaisensa ja suhtautua varauksellisesti tunkeiluun. Pronominit ovat liian vilkkaita ja lyöttäytyvät paikkoihin joissa niitä ei välttämättä tarvita. Ne ovat linssiluteita, joita moni katselee mielellään tajuamatta niiden narsismia. Ne toistavat mielellään minää. Lisäksi ne ihailevat vieraita vaikutteita ja esiintyvät ikään kuin olisivat ulkomailla. Ne temmeltävät mielellään raamatussa ja vanhoissa teksteissä. Ne ovat myös niin sanottujen kielenkehittäjien suosiossa ja viihtyvät edistyksen avant gardessa. Jos vetoat tyyliseikkoihin, ne kysyvät mikä se sellainen tyyli muka on. Minä avasin oven, koska minä aioin… jne. Hitto soikoon, sitä se on, että turha toisto ahdistaa!

Tyyli on se, mikä erottaa kirjoittajan kaikista muista. Se on osa hänen persoonaansa, näkökulma jolla asioita kuvataan. Se ei ole mikään persona non grata. Tyyli rakentuu myös kieleen, jota käytetään. Kirjoittaja tekee omia valintojaan eikä alistu aisoihin joita hänelle tarjotaan. Hän ei anna valjastaa itseään muiden veistämiin ränkiin, vaan nauttii vapaudesta vaikka yksin. Tyyli ei aina noudata tiukkapipoisten kielioppia, eikä se hyväksy sääntöjä jotka pakottavat omaksumaan pilkutuksen orjuutta. Sen takaa paljastuu heti ensi silmäyksellä Aleksis Kivi tai Eino Leino. Se riisuu tärkeilyn vaatteista kirjailijan ja erottaa hänet tieteilijöistä. Tyyli on näkökulma, jolla on kirjoittajansa kasvot. Ilman tyyliä meillä on vain asiapitoista proosatekstiä teknisten  härpäkkeiden käyttöohjeista. Kaiken muun riesan lisäksi näiden tekstien kyhäämisestä vastaavat kielitaidottomat kansainvälistäjät, jotka luovat meille uusia taivutussääntöjä. Iisisin hokeminen on Irisin syytä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti