lauantai 15. kesäkuuta 2019



OHI KULKIESSA OSUI KORVIIN





Voi minua, sillä kannan sinun nimeäsi,
mutta palvelen vihollisiasi
(Monumenta eclesiae graecae 3:12)




Ohi kulkiessa osui korviin itsetietoinen tokaisu: sääli on sairautta. Minä suhtaudun kyynisesti kaikkiin varmoihin mielipiteisiin. Käännän tuonkin toisinpäin: säälinpuute on sairautta. Sitä potevia nimitetään psykopaateiksi ja sosiopaateiksi. Ihmisiä, jotka elävät vain itselleen eivätkä tunne empatiaa, myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan. Sosiopaatti ei itse halua auttaa, mutta odottaa että muut auttavat häntä. Hänessä on usein vastuuttomuutta ja yhteiskunnanvastaisuutta, hän ei piittaa muista kuin itsestään. Hänellä ei ole kykyä asettua toisen ihmisen asemaan vaan hän on aina valmis käyttämään muiden ihmisten avuttomuutta hyväkseen. He opiskelevat useimmiten taloutta ja heistä tulee suurten yritysten toimi-
tusjohtajia, häikäilemättömiä poliitikkoja tai asianajajia. Ilman empatian lukutaitoa ihminen elää huomaamattaan toisten varassa ja yksilö luopuu omista ihmisoikeuksistaan.

Mikä ruokkii kehitystä joka johtaa siihen, että ihmisistä tulee tunteettomia
robotteja? Mikä saa ihmiset ihastumaan itseensä niin, että he kuvaavat olemustaan milloin missäkin ja luulevat että kaikki muut ovat äärettömän kiinnostuneita heidän elämästään. Jokin demoni aivojen nurkassa saa heidät luulemaan, että nopea silmäily on älyn merkki ja digitaalinen lukeminen
on fiksumpaa kuin se perinteinen kirjasta tavaaminen. Tutkimukset osoittavat että asia onkin päinvastoin. Digitaalisen tekstin suosiminen johtaa siihen, että lukija ymmärtää lukemaansa yhä heikommin. Kyvylle ymmärtää muita ihmisiä käy samoin. Kalan silmillä ei näe pintaa ylemmäs.

Elämäkerta kertoo yhden ihmisen kokemuksista ja tunteista. Romaani ja novelli vievät lukijansa ennen tuntemattomille poluille, toisten ihmisten kokemuksiin ja mieleen. Tai ainakin ne kertovat siitä, miten kirjailija on ymmärtänyt tuon kuvaamansa ihmisen tunteet. Ne voivat olla heijastuksia hä-
nen omista tuntemuksistaan. Fiktiivinen tarina ei ole tutkimus, jossa kirjailija käyttää alaviitteitä ja esittää lähdeteokset. Oikeastaan tuo tarina on kuvaus hänestä itsestään, kirjoittajasta.

Ohikulkiessa voi kuulla kaikenlaista, mutta onko kuulemaansa pakko uskoa?
Ehkä on parempi pysähtyä hetkeksi ja keskittyä ajattelemaan. Voi kokea saman kuin se mies joka heitti kiven lampeen ja huomasi, että kirkas vesi muuttui himmeän mutaiseksi. Niin käy ihmisenkin mielelle. Sääli on sairautta on pintapuolinen tokaisu, mutta sielun se upottaa hämärään kuiluun, jossa
ei tunneta yösnousemusta.

Kunnia sinulle, joka olet läsnä siellä missä osoitetaan laupeutta.
Kunnia sinulle, joka autat meitä kantamaan toistemme taakkoja.
(2019)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti