VASTOONKÄYMISIÄ



Nuoon sitä pikite autuahaksi tuloo,
sanoo akka ku virsikirian söi
(Sananpaukahros Anturajärveltä)

Ongelmat ovat samanlaisia maalla ja kaupungissa. Joka muuta väittää, puhuu puppua. Käytän kiusallakin tuota ilmeikästä sanaa puppua, koska arvaan että se ärsyttää urbaania juppia joka puhuu huoliteltua slangia jota nykyään mainostetaan puhekielenä. Hän ”pitää hauskaa” ja sanoo, että ”fantasiaa en pane”. Jos hän on lehden toimittaja, hän elävöittää uutistekstiä käyttämällä
sanontaa ”tykittää” tai jos hän on nuorehko atk-nörtti, hän mielellään replyttää ja puhuu skottifingelskaa jolle britit virnuilevat. Se on kehitystä ja vieraan kielen lainasanat vakiintuvat käytössä koska niitä käytetään.
Maalla hän kuuntelee rahvaan puheita ylimielisen huvittunut hymy suupielessä eikä ymmärrä missä mennään. Kerron nyt uhallakin tarinan, jonka minun paappani aikoinaan tarinootti poijanpoijallensa.

Peräseinäjoen äijä oli ollu pari päivää harjannostajaasis ja palaali kolomannen
päivän ehtoona kototilallensa. Porstuas äijä fundeeras notta mitenkähän tästä
ny sänkyhyn asti pääsöö nottei akka mitää havaatte. Kelloki kävi jo yhyreksää
ehtoolla.
Pitkän pohorinnan jäläkihin äijä riisuu pieksut jaloosta ja konttasi maton
alitte, tuvan halaki makuukammarihin. Mutta eiköstä vaan hetikohta aamusel-
la akka jo tryykänny kuulustelemahan.
- Mihinä herran tähären soot taas rypeny ku nuoon sottaanenki oot, se tie-
tierusteli.

Äijä nousi vuotehelta ja kraapi päätänsä. Mikä meni vikahan vaikkei akka eres
maton alta nähny mua kun tulin tupahan ehtoolla.?

Minolin krannin kans harjakaasis, äijä kehuu. – Jouruun pitämähän siellä
puheenki ja koko kunnanvaltuusto oli sitä kuulemassa.
Mutta akka vaan vihootteli, vaikka kuuli nuon erinomaasen selityksen.
- Joh ny oli isännällä kuulijoota aina valtuustoa myöri, niin oli täällä tuvas
sitte näkijöötäki. Koko maamiesseuran ompelukökän akat oli meillä erellisehtoona vahtaamassa ku isäntä ryömii vihiroon tupahan kolomen päivän harjakaasista. Ja vielä tuvan maton alitte.
(Kissin viikset 1995)