HAMMASLÄÄKÄRISSÄ

Benemuth viattomana 

Jo odotushuoneessa mielen täytti epäluulo. Minun lisäkseni sinne tunkeusi huomiota herättävä pari, jonka olemuksessa oli toki jotain tuttua. Akuutti’dementiakohtaus meni ohi, ja äkkiä muistin. Siinä-hän olivat vanhat tuttavat mestari Woland ja hänen morsmaikkoonsa Margarita. Heidän pikimusta maskottinsa Benemuth –kissa oli myös paikalla, silmäillen ympärilleen ja sauhutellen sikaria.Tällä
kertaa tosin viattoman valkoisena. Tervehdimme toisiamme ystävällisesti nyökäten ja välillemme sukeusi tavanomainen odotushuone-keskustelu.

- Hammas vihoittelee ja naama on turvoksissa, ei tässä muu auttanut kuin lähteä tänne. Päivä on pilalla, minä valittelin.

Woland nyökytteli ymmärtävästi. Toivottavasti lääkäri on se sama riuska typykkä joka hoiti taannoin myös sinun eturauhasvaivasi. Kun kipu on suurin, tarvitaan nopeaa toimintaa ja äkkinäisiä otteita. Hän on asiallinen ja turhia puhumaton asiantuntija, kahdeksan laudaturin ylioppilas, Woland lohdut-teli. Ei häneltä aikaa riitä turhaan empatiaan. Kun minä erehdyin kysymään mihin hän tarvitsee käytännön arkisessa työssä pitkää matematiikkaa, niin eiköhän tämä lyyli suuttunut. Kiskoi kerta-heittolla kaikki hampaani ja tarjosi tilalle tekareita.

Woland avasi suunsa ja esitteli tekohampaitaan. Benemuth karisti sikarin tuhkat lattialle ja silmäili tekareita kiinnostuneena. Vieläpä se naukaisikin. Margarita viilasi kynsiään ja näytti haaveksivalta.

Istuimme tovin vaitonaisina. Lääkärin vastaanosoton puolelta kuului oventakaista ulvontaa, joka muistutti aamupäivällä sattumoisin kuulemaani musa-artistin esitystä. Katsoimme hämmentyneinä toisiamme. Ovatko ne siirtäneet koronaviruksen takia perutut musiikkifestivaalit tänne terveyskes-kukseen, minä tiedustelin. – Ei toki, Woland sanoi. Siellä ryhdyttiin nyt poistamaan viimeistä viisau-denhammasta. Malta vielä mielesi, kohta on sinun vuorosi.

- Mutta entäs te sitten? Minä utelin. Onhan teilläkin vuoro ennen minua?

- Me olemme täällä vain tarkkailemassa.  Itse asiassa meillä olisikin jo kiire Moskovaan. Juna lähtee varttitunnin päästä.


(Jälkisananen:  kaikille niille, jotka eivät ymmärrä edellä esitettyä episodia arkielämästä, suosittelen tutustumista Mihail Bulgakovin kirjalliseen tuotantoon. Hänkään ei  ymmärtänyt, mutta kirjoitti ongelmasta aika paljon).