TUNNELMOINTIA

Katse on lehdellä, yö ympärillämme liikehtii. Ezra Pound (kuva:T.Yli-Rajala)

TUNNELMA on vain ihmisen mielessä. Se miten ihminen asen-noituu ja miten haluaa tuntea, on ympäristön tuote. Kulttuuritausta vaikuttaa, ja  se  on eri puolilla  eri aikakausina erilainen. Ihmiset muuttuvat ajassa, media, lehdet, radio, televisio  luovat ns. yleisen mielipiteen nykypäivinä. Se tapahtuu hitaasti ihmisten mieltä ja ajatuksia muokkaamalla se käyttää aseenaan tajunnanvirtaa. Jatkuva samansuuntainen propaganda tekee tehtävänsä.Neuvostoliitosta tehtiin maailman demokraattisin ja rauhaarakastavin valtio. Näin on tehty myös Yhdysvalloista. Se joka hallitsee mediaa, hallitsee ihmisten mielipiteitä. Piiparin perässä ei pillin mallia kysellä, kunhan siitä vain ääntä lähtee. 

Realismi on valtavirtaus. Se yltää lonkeronsa kaikkialle kirjalli-suuteen. Jos kysytään miksi näin on, meille vastataan että koska se kertoo totuuden. Minulla on asiasta kerettiläinen mielipide.Totuudella on monet kasvot eikä siitä koskaan tiedä mihin se näkee silmillään. Eichendorffin Tyhjäntoimittajan elämästä tai Galsworthyn Omenapuu sisältävät totuuden siinä missä joku kuiva, seikkaperäinen kertomus tosielämästä. Näkökulma vain on toinen, se kulma on lukijan mielessä. Kirjallisuudessakin pätee historian-tutkimuksen periaate, että nykypäivän tietoa ja käsityksiä ei saa projisoida menneeseen aikaan. Eikä liioin fiktiiviseen romaa-niinkaan, koska se aina pyrkii olemaan taiteellinen näkemys ihmisistä ja siitä, miten asiat ovat kehittyneet. Se on kirjailijan oma näkemys, jonka hän on muodostanut elämänkokemusten perusteella. 

Sana tuntea on selkeä ja sillä on täsmällinen merkitys. Silti se näyttää olevan nykyään  jonkinlaisessa pannassa, sitä vältetään ja se korvataan käyttämällä sanaa vaikuttaa tai vieläpä kammottavaa lainaa fiilis. En tiedä mitä kielteistä tunteiluun liittyy, mutta näyttää siltä että romaaninkin kerronnan täytyy olla kuivan luterilaisen saanan kaltainen. Enemmän kuin tunteita ja tunnelmia siihen sisältyy laki, jonka rikkomisesta rangaistaan. Kirjallisuudessa on omaksuttu pax romana, läntinen asialinja joka perustuu ns. tosiasioihin ja asiallisuuteen. Lakiin ja oikeuteen. Itäistä perua oleva mystiikka, Euroopan kulttuurin kreikkalainen puoli koetaan epäluotettavaksi. Vähäinenkin vivahdus kerronnassa, joka viittaa järjenvastaiseen logiikkaan, nimetään maagiseksi realismiksi. Tunteisiin vaikuttami-

sella on keskeinen osa kaunokirjallisen merkityksen välittämisessä,

se on tutkimuksissa todettu.

Nuorena minä luin Galsworthyn pienoisromaanin Omenapuu. Sen uusromanttinen tunnelma viehätti niin, että olen lukenut sen myö-hemmin uudelleen kolme, neljä kertaa. Kirjastossa virkailija ei ollut koskaan kuullut kirjan eikä sen tekijänkään nimeä.Mutta tunsi kyllä kaikki dekkarit ja urheilijoiden elämäkerrat. Galsworthy oli Nobel palkittu mies, joka ei kunnon dekkaria osaisi kirjoittaa. Tulee mieleen kysymys, kuka valitsee aineiston kirjastoissa? Se on huutokauppa, jossa kirjat valitaan mainonnan ja suurten lainauslukujen perusteella. Jossa enemmistö päättää mikä on hyvä ja päätyy  kirjoihin, jotka menevät kaupaksi ilman tukeakin.   

Kumpi siis on romaanin hauki ja kumpi on kala. Kirjailija kuitenkin on usein se varsinainen petokala joka ui ja syö, ja jota limaiset selkärangattomat pelkäävät. (2020)