torstai 6. elokuuta 2020



VAIN  VEIVAAMALLA  




Kuva: Mironov kääri kellon täkkiin 
(Daniil Harmsia muistellen T.Yli-Rajala)








Niin kuin kaikki hyvin tietävät, on ääni vihellyspillin tuote. Ilman pilliä  ei olisi ääntäkään. Näitä minä mietin samalla kun maleksin oven ohi ja asetuin lopulta puiston penkille odottamaan. En kylläkään oikein tiennyt mitä odotin,  mutta näin oli olo jotenkin varmempi. Sillä niinhän on, että on vaikea pää-tyä perille, ellei tiedä mihin on matkalla. Ja että vain veivaamalla saa posetiivarin apinalta kommentin. 

Olin lähtiessä lukenut jostakin kirjailijaliiton sivulta kirjoituksen, jossa neuvotaan miten kirjoitetaan
hyvä blogi. Teksti masensi minua, sillä huomasin olleeni ihan väärillä raiteilla jo yli kolme vuotta. Hyvässä blogissa voi olla vähintään 300 sanaa, mutta jopa viisi sataa, kaksituhattakin. Minä poloinen olen pyrkinyt lyhyeen tekstiin, koska olen joskus tutustunut face bookin sekä tekstiviestien ja sähkö-postin  rikkaaseen tyylivalikoimaan. Minusta onkin tullut epäluuloinen ja joskus aprikoin että mistä lukutaidottomuus johtuu. Eikö ihmisillä ole enää aikaa keskittyä muuhun kuin tavaran ja rahan perässä juoksemiseen? Tai oman selfien lähettämiseen nähtäväksi kaikille kiinnostuneille. Pelkäävätkö ihmiset, että lukeminen pakottaa ajattelemaan niin, että vaivalla rakennettu materialistinen maailmankuva luhis-tuu ja sen tilalle tulee tunne, että joku on sammuttanut valot. Sama tunne, jonka skeptikko kokee kuolemassaan.  

En siis tähtää pitkiin selontekoihin blogeissani, jotka ovat yleensä hetken tuotoksia. Historian tut-
kimuksen metodioppi ei minun mielestäni sovi kaunokirjalliseen ilmaisuun. Vieroksun ajatusta, että aiheesta kirjoittaminen vaatii lähdekritiikkiä ja muuta saivartelua, koska kaunokirjallinen teksti pyrkii olemaan taidetta ja tieteestä se on valominuuttien etäisyydellä. Muistuipa nyt mieleen sekin vuosien takainen varoitus, että kaunokirjallista tekstiä on turha blogiin kirjoittaa, koska niitä ei kukaan lue.

Mutta minkäs nyt teet, kun minua eivät kiinnosta sisustusaiheet eivätkä muoti-ilmiöt. Minä haluan piehtaroida vain kirjojen maailmassa, ja sielläkin olen nirso. Lehtien toimitukset eivät enää vaivaudu ottamaan vastaan kirjallista kritiikkiä, vaan esittelevät aukeaman laajuisia kirjoituksia kuvineen nuorista maailmanmatkaajista, jotka etsivät elämänkokemusta jostain muualta kuin Suomesta. Stereotyyppiset  asenteet istuvat tiukasti ihmismielissä. Pariisi on kaunis oli kuinka roskainen tahansa, Shakespeare on primus Inter pares, koska kirjoittaa englanniksi. 

Blogin kirjoittajan pitää pyrkiä persoonalliseen ilmaisuun ja aiheiden pitää olla kiinnostavia. Mistä sen persoonan saa jos pyrkii aina kirjoittamaan samaa puisevaa proosaa, jota realismiksi nimetään. Mistä löytyy kaikkia kiinnostava aihe ihmisille, jotka ovat erilaisia? Kuvituskin voi lisätä blogin kiinnos-tavuutta, siksi minä olen alkanut käyttää omia taulujani blogikuvina. Niiden laadusta en tiedä, mutta ainakin ne ovat aitoja ja omia. Maalailen niitä joutilaisuudessa huvikseni. Monet niistä ovat matka-puhelimen kameralla taltioituja. Jotkut taulun nähdessään kysyvät viattomasti, ootko sää ite ton piirtäny? Jos minä kirjoitan aiheesta, joka menee yli lukijan ymmärryksen, he sanovat: et sää tota oo ite kirjottanu, oot kopsinu sen jotaki. Että niin on vahva luottamus minun kykyihini.

Olipa sen ymmärryksen laita miten tahansa, niin minulla on marginaalinen, vakaa sivun selaaja- ja lukijakunta. Se näyttäisi olevan jossakin 120-150:n tietämissä, ja joka viikko. Saavutus on hyvä, kun ottaa huomioon että minulla on taipumus ihailla sellaisia kirjailijoita kuin Kafka ja Daniil Harms. En heitä matki, mutta joskus se voi kuultaa vähän läpi Kirjoitan usein vaikeaselkoista tarinaa ihan piruut-tani, koska minulla on kieroon kasvanut karjalaispohjalainen huumorintaju. Rasitan lukijoita viikon välein, siis liian tiuhaan. Vaikka ikää on kertynyt jo varhaiseen keski-ikään asti (82), niin tekstiä tulee melko vaivattomasti, kun vain sopiva aihe osuu mieleen. Niitähän aina riittää. Jopa puiston penkillä, vaikka olen kaikkeen tässä joutavassa elämässä syytön.  
 (2020)











































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti