torstai 3. joulukuuta 2020

 


PIIPITYS ON KANSAMME KIELI. 


Kuuletteko änkytyksen? Se on kerakkeiden 

kuoro kun ääntiöt on likvidoitu.  (Stanislaw Jerzy Lec) 

                


                                  Kuva: Amadeo Modigliani 


Suomalaiset ovat nöyrää ja oppivaista kansaa. Kansalliseen herää-miseen he tarvitsivat ruotsinkielistä sivistyneistöä avuksi, muuten rahvas olisi maannut kartanolla kuin entinen laiska renki ja tyytynyt vieraskieliseen komenteluun. Oltiin vieläpä kahden vaiheilla siitä, kumpi herrakielistä oli parempi. Venäjä vai ruotsi. Lopulta viisaat keksivät kehittää kirjakielen, jota nykyään pilkataan turhana ja kei-notekoisena. Ei tässä hienostelua kaivata, kyllä tällaista kansakuntaa kyetään johtamaan median opettamalla nykivällä hämäläisslangil-lakin, jota nimitetään yleiskieleksi.  Ja onhan herrarodulla taas uusi komentokieli englanti, jolla asiat hoituvat sutjakkaasti. Sillä tutkitaan ja sillä hallitaan niin kuin ennen muinoin latinalla. 

Muuten asiat hoituvat, mutta joissakin arkipäivän toimissa on vielä kitkaa. Kaikki eivät osaa tai eivät halua tilata ravintolassa päivällistä englanniksi. He jopa närkästyvät siitä, että heidät viisataan niin hienosta paikasta ulos. Ei herätä ihmettelemään sitäkään, että ravin-tolan tai junan vessaan tarvitaan englanninkielinen pääsylippu ja ähkiminen tulee toimittaa englanniksi. Kun vieraskielisen median merkitys kasvaa, se muuttuu koko ajattelun alustaksi ja alkaa vaikuttaa ihmisen mieleen. Syntyy syrjäytymisen kierre joka johtaa median lukutaidon puutteeseen tai heikkoon tasoon. Kukapa osaisi sujuvasti lukea ja ymmärtää käyttöohjeita, jotka on kirjoitettu fingelskaksi.

Turha tässä on alkaa puhua tasa-arvosta, rasismista ja syrjinnästä, kaiken hyväksyvästä vapaamielisyydestä. Oman kielen puhuminen ja sillä tilaaminen on joidenkin mielestä kerta kaikkiaan sivistymätöntä käytöstä. Eikä mielensäpahoittajan karvahattu sovi kansainväliseen ympäristöön, muoti vaatii näinä päivinä Kim- kampausta, jossa kuulon parantamiseksi karvat leikataan korvallisilta. 

Mutta, myös valtaistuimilla painuvat housut ryppyyn. Eihän vika vieraassa kielessä ole vaan niissä jotka sitä suosivat ja vaativat. He ovat teknokratian ja kaupan apostoleita, jotka levittävät meille kansainvälisyyden ilosanomaa. Ja heidän ymmärryksensä mukaan englanti on sitä kansainvälisyyttä, oma kieli ja kulttuuri, kansallinen itsetunto on fasismia. Totuutta peitellään syllogismeilla. Siitäpä syystä ihmiset hyväksyvät nöyrästi ylimielisen kohtelun eivätkä älyä edes ihmetellä sen kaltaista rasismia. Kansallinen itsetunto on painettu niin maan rakoon, että sitä voi verrata pussillineen pilaan-tunutta hernekeittoa. Joka sitä nauttii, tunnistetaan hajusta jo kaukaa matkojen takaa. 

Mutta niinhän on sanottu, että meidän jälkeemme vedenpaisumus.

(2019)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti