ROSKALAATIKOLLA 

Ruusut roskiksessa  (T.Y-R. 2018)  

Roskalaatikolle oli joku kantanut sylyksittäin kirjoja. Kohtasin tuon terroristin itseteosta, kaatamassa säkillistä kirjoja paperikeräyk-seen. Kannet oli revitty ja pantu pahvikeruuseen, ihan oikein. Muoviset päälliset oli revitty muovikeräykseen.

Tarkkailin hetken aikaa toimia jollakin tekosyyllä. Silmissä vilahtelivat monet Klassikot, Moraviat ja Sartre, Pirandello ja Camus. Paljon muitakin, ei siinä voinut muuta kuin seurata sivusta äimänkäkenä. Mieleen nousivat natsien kirjaroviot. Tässä tuhottiin jonkun humanistin maailmankuvaa.

Samaa tihutyötä ovat tehneet kaikki valloittajat ja ne, joiden mielestä vain yksi totuus hallitsee maailmaa. Se on heidän totuutensa, joka heittää  ruusut roskiin. Nykyään valloittaja on teknokratia ja skeptismi. Ne ovat syöpä joka tunkee juurensa ihmisten aivoihin ja opettaa, että ainoastaan niillä on hallussaan totuus. Elämässä minä olen oppinut sen, että totuuksia on yhtä paljon kuin ihmisiä.  

Tuli siivouspäivä, kirjojen tuhoaja sanoi. Ei näitä   nykyään kukaan lue, pölyä vaan keräävät. Me luovutaan koko kirjahyllystä. Eikä olla ainoita, kuuleman mukaan. Moni tuttava on päätynyt samaan ratkaisuun. Paperille painettuja kirjoja on turha säilytellä ahtaissa tiloissa. Kaikki on nähtävissä netistä. Me kannetaan taulutkin kaatopaikalle jos ei kirpputori niitä huoli. En oikein löytänyt sopivaa sanottavaa, koska mies vaikutti ilmiselvästi ääliöltä.

Varmaan he luopuvat myös arvotauluista, jos sellaisia heillä sattuisi olemaan sivistyneempien vanhempien perintönä. Eihän sellaista  informalistista maisemakuvaa kukaan ymmärrä. Viivoja ja maalisotkua sikin sokin, ei niissä ole päätä eikä häntää. Taidetta muka. Kirjallisuudessakin on informalismia ja impressionismia. Lukija joka ymmärtää vain puhelinluettelon tekstiä, ei ymmärrä Kafkaa tai Nerudaa.

 Luulin että olin mutissut itsekseni, mutta hänpä niitä mielipiteitä minulle siinä jakoi. – Meillä on mummon perintönä taulu joka esittää venevalkamaa järven rannalla. Sen minä ymmärrän ja sitä me mieluummin katsellaan.

Hyvä perintö mummolta jäikin. Jotain ikiaikaista, sitä sanotaan kulttuuriksi. Ei aihe eikä tekotapa, ei tarve esitellä jotain että muut näkevät kuinka sivistyneitä tässä ollaan. Ei kuvan hinta, sillä  sivistys ja kulttuuriperintö ovat vain ostajan mielessä.Tunteilla ei ole hintaa.

Mihin nuo vandaalit tilaa tarvitsevat? Uusia teknisiä leluja varten. Painotaloissa monistetaan brosyyrejä joita he kehystävät seinilleen.Omia kuviaan suurennettuina.  Taiteilijat ja kirjailijat joutavat kuolemaan, ei heitä kukaan enää tarvitse. Älypuhelin, tabletti tai jokin mukava tekninen leikkikalu on aina hyvä omistaa, mutta kirjat ja maalaukset ovat ihmiselle yhtä tärkeitä kuin kalalle polkupyörä.  (2020)