ja korviin kuiskii (2020)
Kuva: Roihu (K.Y-R. 2021)
Mitä eroa on ihastumisella ja rakkaudella? Molemmat ovat enemmänkin häiriötekijöitä. Ihastuminen vain on akuutti ja raju, mutta tosi rakkaus on krooninen ja kivulias kuin peräpukama. Molempia on syytä välttää korkeassa iässä ja keskittyä tähtitie-teeseen. Rakkaus on voima, joka elämän singulariteetissa kasvaa niin, ettei sitä voi enää tunnistaa ja erottaa vihasta.
On lohdullista tietää, että minä tulevaisuudessakin elän vielä sateen ropinassa, vanhoissa valokuvissa, entisaikojen tuulissa ja kellas-tuneissa papereissa. Etääntyvissä muistikuvissakin minä elän, mutta yhä harvemmin ajatuksissa. Silti minä kierrän yhä aurinkoa ja linnunrataakin, jonka keskellä on kuoleman singulariteetti.
Minä elän heissä jotka vielä muistavat. Elämä on liekki, kun se sammuu, nousee savu joka haihtuu ilmavirtaan ja katoaa. Niin katoavat ajatukset ja tunteet, muistot ja suunnitelmat, tietoisuus itsestä ja olemassaolosta. Läheisissä ja tuttavissa elää vielä ohut muisto, mutta aikojen saatossa nekin muistot häviävät. Miten kauan kestävät kuvat ja kirjoitukset . Eivät nekään ikuisia ole. Miten kauas nousee tuohuksen ohut savu, hätäinen rukous yksinäisyydestä?
Metsäpaloa on vaikea sammuttaa. Se kytee kauan ja se muistuttaa itsestään vielä vuosien kuluttua. Mitä on pieni liekki roihun rinnalla?
Muistojen katoaminen on kuin uni. Putoamisen esteet, muuttumisen lähtökohta, joka meissä on keskeisin. Tila jossa tasot ylös ja alas noustessaan liikkuvat kaikkiin suuntiin alinomaa, eivätkä suorien leikkauspisteet pysy ikuisesti kohdillaan. Jäljelle jää vain karrelle palanut maan kamara, jota sanotaan sieluksi.
Tänä aamuna kun heräsin, luin lehdestä uutisen ystävän itsemur-hasta. Siinä oli kuulemma kysymys rakkaudesta jota ei osattu antaa eikä jakaa. (2021)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti