VAAPULA VISSUN

  

                            

                                                        Kuva: Aasi ja sen poikanen (Kerttu, 6 v.)

Hissun kissun, vaapula vissun viisaat sukset, 

lammetloo 

Akka putos avantoon eikä päässyt pois

Mitä minuun tulee, olen kuin säikky lintu. Pyristelen ja pysähdyn äkkiä tuijottamaan: mikä tuokin on?  Jos sitä nokkaisen, saan oitis koko liberaalin naakkaparven kimppuuni. Se on kuin torvisoitto-kunta joka on hukannut nuottinsa. Paree on siis pysytellä hiljaa ja etähällä. Perustelin omaa kantaani vaimolle, joka ei millään halunnut uskoa, että olen ehdottomasti aina oikeassa.

Mitä tahansa joku voi väittää, niin minä en usko heti ja noin vain. Minulla on oma näkemys asiasta, ja suhtaudun epäluuloisesti kaikkiin valmiiksi pureskeltuihin mielipiteisiin. Enemmän kuin ulkonäkö tai toiminta minua kiinnostaa olemus. Tiedän myös, että mitä pienempiin mittayksiköihin siirrytään, sitä oudommaksi maailma muuttuu. Mikä siis minä olen hyväksymään väitteet, että jokin on totta, vaikka oikeasti en tunne edes itseäni. On ihmisiä joiden mielestä tunteet ovat vain kemiallinen ilmiö ja tunnelmat viihtyvät vain aivoissa ja ovat harhaa, pelkkää kuvitelmaa. Ja mikä pahinta, on ihmisiä jotka eivät tunne muuta kuin fiiliksiä. He ovat niitä, jotka vaikeuksien tullen ostavat veneen ja soutavat Ruotsiin tai muualle ulkomaille.

Vaimo näytti epäilevältä, joten minä jatkoin uhallakin näin ikään: vaan sitä ei käy kieltäminen, että kuvitelmat ovat juuri tässä ja nyt. Epäilijä koostuu itse niin pienistä aineen osasista, ettei hän näe eikä tunne maailmaa oman olemuksensa ulkopuolelta. Hänen osansa on kokea eksistentiaalinen sense datum, hetken aistisisältö. Lopun tietoisuus lohduttoman pienessä yksinäisyydessä. Äkkiä, tässä ja nyt. Sillä äkkiä on ilta.

Olimme viipyneet tässä kiinnostavassa aiheessa jo tovin. Minä keskustelin ja hän kuunteli. Hän yritti vähän ynistä jotain puheen lomaan, mutta kävin heti hyökkäykseen ja estin tehokkaasti häntä ilmaisemasta mielipidettään. Huomasin että hän näytti vähän neuvottomalta. Että ihminen voi pienestä arjen tapahtumasta pitää käsittämättömän esitelmän, hän nupaji. Yrittäisit edes joskus pysyä maan pinnalla ja keskittyä aiheeseen.

Ja mikähän se sitten oli, se aihe? Minä kysyin. 

- Minä vaan luin uutisen vanhasta akasta joka käveli järven jäällä eikä piitannut varoituksista. Kevätjää on haurasta.

Taaskin hän yllätti minut mitättömällä sivuseikalla. Mitä tekemistä sillä akalla on eksistentialismin kanssa, minä kysyin vaimolta jota alkoi jo hikka häiritä.  

Sillä on se merkitys, että se kumoaa kaikki sinun puheesi. Se akka pääsi pinteestä ja voi nykyisin jo hyvin.