Kuva: Yksinäisyys

 MUISTI

Niin, typerää on liikaa laverrella

On paras vaieta ja haukotella

(Wilhelm Busch)

Työmatkalta palattua annoin Roosalle raportin, koska matka oli  vaatinut yllättävän paljon enemmän aikaa kuin olin alun perin kaavaillut. Tieteelliseen työhön tottuneena en halunnut kertoa juuri mitään, viittasin vain epämääräisesti mustien aukkojen singulari-teetteihin, mikä sai hänet räpyttelemään kiivaasti silmiään. Ojensin huolellisesti laatimani narratiivin matkasta, jossa kerroin lähes yksityiskohtaisesti tapahtumat siinä järjestyksessä missä ne muistin. Tosin minua on iän myötä alkanut vaivata huonomuistisuus, mikä herättää parisuhteissani usein väärinymmärrystä. 

Mitä muistiin yleensä tulee, se aiheuttaa joskus hämmentäviä tilan-teita. Saatan kävellä määrätietoisesti kohti vaatekomeron ovea, vaikka asiaa olisi vessaan. Erehdystä on vaikea selitellä jälkeenpäin loogisin perustein, siitä syystä ratkaisen tilanteen kertomalla anekdootin. Veera kyllä tietää, että minulla on taipumusta tieteelliseen kielenkäyttöön. En kaskuile enkä tarinoi, vaan avaan hänen silmiensä arvioitaviksi kiehtovia narratiiveja ja anekdootteja. Erään kerran hän, kuultuaan selonteon ostosmatkasta suureen markettiin, kieltäytyi uskomasta että olin sieltä eksynyt maatalousnäyttelyyn. Siellä aika vierähti seuraavaan iltapäivään ja minun oli pakko hankkia uudet silmälasit.

Jo seuraavana aamuna, ennen töihin lähtöä havaitsin että kyseiset silmälasit olivat yön aikana kadonneet. Pukeuduin pikkutakkiini joka muuten on punaista samettia, halkiohännällä 1950-luvun muodin mukaan. Etsin solmion, koska en käytä kravattia enkä kissanrusettia. Kravatti on luotaantyöntävän ulkomaalainen sana. Avasin jo ulko-oven, kun vaimo kysyi mihin minä menen ilman kenkiä, ja enkö ole huomannut että vasemman jalan sukassa on reikä. Otin kaukolasit silmiltä ja vaihdoin ne lähilaseihin. Maailma kirkastui heti silmin nähtäväksi. Vielä vaimo kehotti vaihtamaan oikean jalan kangän vasempaan ja päinvastoin, mitä minä en kylläkään ymmärrä. Naiset ovat outoja, niin se vaan on. Mietin että mistä ne silmälasitkin äkkiä löytyivät.

Olin varmaan etuajassa, koska työpaikalla herätin huomiota ja minut ohjattiin takaisin ulko-ovelle. Outoa käytöstä, minä pohdiskelin ja istahdin hetkeksi rapuille syömään Roosan eilen tekemiä eväsleipiä. Ne oli tarkoitettu leikkipuistoon, jossa tapaan päivisin viettää jouto-aikaa. Veera tietää, että sipulimakkara leivän päällä on minulle mieleen. Lepotauolta minut herätti konstaapeli, jonka toimesta minut vietiin vastoin tahtoa takaisin kotiin. Roosa piti minulle luennon eläkeiän myönteisista ja kielteisistä kokemuksista, tähdentäen foolihappopillereiden merkitystä tässä iässä. Mitä minä kyllä vähän ihmettelen. 

Ja sitten ne silmälasit. Ne löytyivät eteisen lattialta. Joku oli tallonut niiden päälle. Varmuuden vuoksi panin ne muovipussiin ja sijoi-tin  yöksi pakastimeen.