MURROS 

Ei ole tärkeää mitä tai miksi, 

tärkeämpää on miten

Taulu: Ruska 2 (T.Yli-Rajala 2019)

Lapsuus on aika joka vietetään vanhempien kanssa, paikassa jota voi sanoa kodiksi. Lapsi on osa vanhemmistaan, asuivatpa he saman katon alla ta eivät. Vanhempi ei voi paeta vastuutaan, hän ei saisi käyttäytyä kuin jänis vaaran uhatessa. Lapsi etsii turvaa mo-lemmista vanhemmistaan. Hän on osa heitä molempia,

Mikään kulttuurin muutos ei sitä voi muuksi muuttaa. Tuota suh-detta ei voi purkaa hallitus eikä ideologia, se on aksiooma ja para-fraasi. Kun on ihmisestä kysymys, tämä ominaisuus ilmaistaan puhumalla, ilmeillä ja käytöksellä. Sen mallit on rakennettu syvälle ihmisen psyykeen, ne ovat kuin unia joilla on muisti ja jotka ovat alituisen kehityksen tilassa. Kaikki elollinen on unien ympäröi-mää. Uniin taltioitu tieto  ja kokemus on vuorovaikutuksessa yksilön tietoisuuden kanssa. Unet vaikuttavat kaikkialla näkyvässä aineen maailmassa. Äiti tai isä joka tarkoituksella tappaa oman lapsensa ei ole kokonainen ihminen. Hänen mielensä on pimeä.

Murrosikä pyrkii särkemään lapsen ja vanhemman yhteyttä, se on luonnollinen kehitysvaihe kohti yksilön kokemaa tunnetta olemassa-olosta. Jonain päivänä lapsi ahdistuu havainnosta, että hän ehkä onkin aivan yksin ja vastaa omista valinnoistaan. Vanhemmatkin ovat ihmisiä. Se on pelottavaa ja hämmentää tunteita. Hän huomaa, että ne joihin hän on luottanut ja joilta turvaa hakenut, ovat yhtä heikkoja kuin hän itse. Tuntuu katkeralta ja on pakko ilmaista mielipahansa. Tekee mieli särkeä ja vastustaa, näyttää oma voima.

Oma murrosikäni palaa mieleen. Nyt vanhana aprikoin monesti, että miten ihmeessä siitä selvisi täysjärkisenä. Mieli oli täynnä epäluu-loa ja vainoharhaa, itsetunto oli kuin vetelällä nevalla olisi astellut. Pelkoa että nolaan nyt itseni jotenkin, että minulle virnuillaan taka-napäin. Tyttöjen mielestä minä olin lapsellinen vätys enkä kelvannut seuraan. Kehitykseltään he olivatkin 2-3 vuotta murrosikäisen pojan edellä, mutta sitähän me emme tienneet. Camus oli oikeassa sanoessaan että kun irrationaalinen ja nostalgia kohtaavat, syntyy absurdi. Kaaos, jossa on pakko luovia kohti selkeämpää aikui-suutta.

Moni on tuon aikuisuuden löytänyt päätymällä epäonnistumisiin ja rikoksiin. Tai saavuttamalla päämääränsä, vaikutusvallan ja kaikinpuolisen menestyksen. On myös niin, että nykypäivän ihminen pelkää yksinäisyyttä ja rauhaa, eikä osaa arvostaa vaati-matonta elämäntapaa. Kaiken pitää olla super tai extra, myös niiden ihmisten, joiden seurassa ja kanssa eletään. Maalatut ja meikatut, joutavanpäiväisiä muotioikkuja harrastavat kehonrakentajat ovat suosituimpia kaikessa. Niin myös erotilastoissa. Laumasieluisuus ja muoti vedättävät meitä ja syöttävät meille harhaa, jonka mukaan ihmisten välisillä suhteilla ei ole merkitystä. Tärkeintä on kaikki se mikä on oma itse ja minun. 

Zhivago haikaili olemassaolon tärkeyttä runon sanoin:

Vaan keitä liemme, mistä

kun kaiken kaikkiaan jää tyhjää puhumista

jälkeemme maailmaan.