lauantai 8. huhtikuuta 2023

 


KAUPASSA


Sarkastinen miete: Hallinnossa parhaat asiantuntijat ovat luottamushenkilöitä

Junanvaihtoa Turkuun piti joskus odtotella Tampereella kauan. Oli hyvää aikaa lähteä kävelemään Hämeenkadulle. Siihen aikaan sain vaikutelman, että Tampereella ei muuta olekaan kuin tuo pääkatu. Turku raitiovaunuineen oli suurkaupunki, liikenne kaduilla oli vilkas. Ihan uteliaisuutta poikkesin joskus Tampereen aseman kulmilla olevaan työmaaruokalaan. Siellä luettiin Vapaata sanaa ja Tiedonantajaa. Minä söin herne-keittoa.

Hämeenkadun näyteikkunat tarjosivat siihen aikaan kiehtovia näkyjä. Tavarat oli aseteltu taiten niin, että niitä teki mieli mennä katsomaan lähempää. Varsinkin ujoja mallinukkeja jotka esittelivät minihameita ja säihkysääriään. Kerrassaan halattavan näköisiä, mutta hyvin yksitotisia. Joskus kuulin, kun ne supattivat ahdistuneina tulevaisuudesta. Minä näin pahaa unta, yksi kuului sanovan. Meidät viedään kaatopaikoille ja varastoihin, eikä meitä enää kukaan tule katselemaan. 

Tulevaisuus on tässä ja nyt. Carpe diem, ja lähde ostoksille. Ei keskustasta enää näyteikkunoita löydy, sinun pitää ajaman parin, kolmenkymmen kilometrin päähän metsään. Sinne on rakennettu lentokentän laajuinen parkkipaikka ja tolkuttoman suuri hehtaarihalli. Siellä on tavaraa kaikille ja kaiken lais-ta. Sijoitettu niin, että jokapäiväisimmät ostokohteet on piilotettu mahdollisimman kauas ja niiden luokse päästäkseen on kuljettava tarjolla olevien heräteostosten ohi. Jos etsit jotain, ei henkilökuntaa ole paikalla tai he juoksevat piiloon hyllyrivien taakse. Hinnat on kirjoitettu kärpäsen jätöksen kokoisilla kirjaimilla lappuihin, joko korkealle tai lattian rajaan. Asiakas tarvitsee lukutoimitusta varten kiikarin ja luupin, hänen on pakko nousta porrasjakkaralle tai ryömiä nelin kontin  likaisella lattialla luupin läpi tähyillen. Talvisin ei lattialle saa astua kengillä, joiden pohjissa on liukuesteet. Kaupan pyhä lattiamuo-vi turmeltuu. Pitää nöyrtyä joko lähtemään pois tai liikkumaan sukkasillaan. Nykypäivien kansantauti ei ole tuberkuloosi vaan se on pakkomielle, joka panee ostamaan kaiken mikä kaupan mainoksista silmiin osuu, tarvitset sitä tai et.

Joku voi sanoa, että näin meitä kohdellaan. Minä, kerettiläinen sanon, että itse me olemme valinneet sen miten meitä kohdel-laan. Valinneet päättäjiksi ihmisiä, joille tärkeintä on, että talous toimii tehokkaasti. He puhuvat loputtomasta talouden kasvusta, eivätkä kykene näkemään hetkeä jolloin luonnonvarat ehtyvät ja kasvu pysähtyy. Eletään kuin siat pelossa, ei jakseta ajatella, tai uhotaan niin kuin Ranskan hyvinvoiva eliitti ennen vallanku-mousta: meidän jälkeemme vedenpaisumus.  (2023)

Hakusana: siat


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti