KÄTENI MUSTAT

LYHYTPROOSAA

Käteni mustat, taivas harmaa

Autiolla maalla Salvador

suitsittaa palavaa kirahvia

Kaukana vuoret (1965 T.Y-R.)

                          

                                                                                       Kaukana vuoret. Akryyli K.Y., 2023  

                                                                                                                 

Kauko näytti maalaustaan. Se oli informalistinen värien sekasotku jolle hän oli antanut nimen, Palava kirahvi. Mitään polttavaa minä en siinä nähnyt, ja ainoa mikä paloi, oli hänen savukkeen-sa pää. Se hehkui punaisena. Minä vein sen näyttelyyn, mutta ei se kelvannut. Syytä eivät kerto-neet, mutta joku valitti että minä olen juovuksissa. Eihän sellaista voi hyväksyä, kun näyttelyssä kävijät ovat kaikki selvin päin ja kaupunkilaisia, Kauko selitti.

Minä tuijotin taulua ja ajattelin, että arvostelijat ovat oikeassa. Juovuksissa pitää olla, jos tuon teoksen sanomaa yrittää selvittää. Sehän on kuin tämä elämä, moni taiteellinen sielu on täällä juopunut koska ei tunne ketään. Eikä tunne kukaan häntäkään. Hän kokee olevansa ei-mitään, vaikka näyttelyt ovat täynnä tyhjänpäiväistä kuvaa ja rakennelmaa. Salin lattialla makaava yläosattomissaan esiintyvä artisti esittää performanssia. Näyttelyvieraat kiertävät hänet kunni-oittavasti matkan päästä ja puhuvat englantia. He ovat tulleet tänne maalle pääkaupungista, ja heitä katsoessa palautuu muistiin Nikolai Gogolin kuvaus Tsitsikowin ja Manilowin keskuste-lusta.

Ainako te maalla aikaanne vietätte, kysyi vihdoin Tsitsikov.

- Enimmäkseen päästä maalla, vastasi Manilow. Joskus kumminkin käymme kaupungissa saadaksemme seurustella sivistyneitten ihmisten kanssa. Ihminen tylsistyy katsokaas jos aina korvessa asuu. (Gogol: Kuolleet sielut. Suomennos 1872)

Minä maalainen en ymmärrä mikä ero on taulun maalaajalla kaupungissa ja maalla. Miten voi olla huonompi kirjailija tai taiteilija, jos on kotoisin muualta kuin pääkaupungista. Ei noita eroja ole ennen korostettu muuten, kuin että heidän hengentuotteensa on koottu herrojen nähtäviksi kaupunkiin ja taltioitu arkistoihin ja kirjastoihin. Jalostaako Helsingissä asuminen tekstiä niin, että se on ylivertaista muihin nähden? Antaako pääkaupungissa asuminen sellaiset kriitikon lahjat, ettei muita arvosteluja kannata kuulostella.

- Noh, mitä mieltä olet, Kauko kysyi. - Pannaan varastoon odottamaan parempia aikoja, minä vastasin.

Kauko otti huikat taskumatista. Minä kyllä tiesin, että sulla on diplomaattinen vastaus aina ja kaikkeen, hän sanoi.

Aika lähti vierimään hitaasti. 

Tänään avasin varaston oven. Kauko on kuollut ajat sitten, ja tauluun osuu nyt vino valon säde. Minun käteni ovat varjossa mustat.

Aatoksia:

Idioottien konferenssi valitsi puheenjohtajakseen diploomi-idiootin (DI)

Hän kyselee aina perääsi, tämä seksuaalisesti suuntautunut

Kaikki hinnat ovat  laskeneet. Eniten moraalin

Kirjailija on kuin viinapullo. Täytenä arvostettu, tyhjänä joutaa  maantien ojaan

Kohtelias avaa oven aina ensin muille. Siksi hän jääkin jonon viimeiseksi

Asiasanat:  Informalismi. .