Hän seisoi maantiellä ja puhalteli suustaan savukiehkuroita. Oli ollut tupak-kalakossa jo kaksi viikkoa ja mietiskeli nyt tämän aamun palaveria. Minusta tämä koko touhu on turhaa, sanoin hänelle. Ei kehitystä voi käskeä etenemään eikä sitä voi pysäyttää komentamalla, se on kuuro eikä piittaa käskyistä. Hän kuunteli minua, räpytteli silmiään ja näytti epävarmalta. Ei niin, hän mietiskeli ja heitti savukkeen tumpin ojaan. Ei voi pysäyttää eikä käskeä, se on huomattu.
Mies näytti kadehdittavan nuorelta. Lankesin taas tuohon, hän sanoi ja osoitti sormellaan käryävää tupakantumppia.
Meitä lähestyi se samainen nuori nainen, jonka pystyja tissejä olin tuijottanut puheen johtajan pitkästyttävän saarnan aikana. Naisella oli puuteroidut poskipäät ja vaaleat hiukset kammattu kikkaralle. Hänen korvissaan keikkuivat teelautasen kokoiset pronssirenkaat. - Tännekö te karkasitte, hän kysyi meiltä ja näytti sovittelevalta. Ei tarvitse hävetä jos sana ei miellytä, en minäkään siellä viihdy. Ne eivät osaa muuta ajatella eikä muusta puhua kuin tulosjohtamisesta, mikä on tyhjänpäiväistä hepreaa. Ei elämästä selviä piilottelemalla sanojen taakse.
Nyt nainenkin kaivoi laukustaan askin ja pani tupakaksi. Hän puhalsi savupilven melkein minun silmilleni. Oli tietysti kokouksen aikana huomannut miten pälyilin hänen rinnuksiaan ja päätti nyt kostaa. Savu aivastutti ja astuin sen piiristä ulos, helpotti heti. Niin se on, että väärä ilmapiiri tekee levottomaksi aina ja kaikkial-la, minä ajattelin ja tarkkailin seuralaisiani. Nainen käänsi päätään ja korvarenkaat kimalsivat hetken pronssivalossa. Minua tympäisi ajatus paluusta kokoussaliin jossa idiootit tekivät muistiinpanoja. Puheenjohtajan pitäisi nyt tauon jälkeen vaihtua.
Lähdimme maleksimaan takaisin kohti kokoussalia. Seuralaiseni, se mies, kulki visusti naisen perässä. Hän nuuhki ilmaa ihan huomaamatta, niin kuin minäkin tein.
Vaan keitä liemme, mistä
kun kaiken kaikkiaan jää tyhjää puhumista
jälkeemme maaailmaan (Zivago)
Luojan lykky, että on olemassa naisia, ajattelin. Mitä tässä elämässä olisi enää mieltä ilman heitä. Joku voi tietysti arvostella, että tuollainen tuoksupilvi on keinotekoinen, mutta partavettäkö sen pitäisi olla? Niitä partavesille haiskahtavia siilitukkaisia sukupuolettomia on ihan jo kaikkialla, olen saanut heistä tarpeekseni. Kun asia heidän mielestään sitä vaatii, he ponnahtavat jalkeille ja kailottavat suuriääisesti mielipi-teensä. Ja kaikki heihin katseensa suuntaavat, paitsi minä. Nuuhkin edessä istuvan nuoren naisen tukkaa ja mielikuvissa ujutan sormeni kiharoihin. Voi kun vielä kerran saisin olla nuori! Nietschekin haikaili sen perään. Mihin aika on paennut?
Tiellä vielä äsken seisonut, tupakoiva mies oli istunut täällä salissa naisen lähettyville ja näytti vaihtavan tämän kanssa muutaman sanan. He katsoivat toisiaan, ja minun silmiini pilkahti korvakorun pronssisäde.
Miettehiä:
Haluan elää kauan, mutta vanhaksi en haluaisi tulla
Hameen pituus on suoraan verrannollinen jonkun älykkyysosamäärään
Heti koulun jälkeen aloin oppia tärkeitä asioita
Historia on jo niin vanha, että se potee dementiaa
Luova työ on rankkitynnyri, joka kuohuu ja kuplii ja roiskii pisaroita byrokraatin pöydälle.
Asiasanat: Martin Heidegger. Pasternak: Tohtori Zivago.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti