ÄLÄ   HERMOSTU

Lyhytproosaa

Kuva: Vähän hermostunut 1998 T.Yli-Rajala

Mietitiskelin elämän tavoitteita. Masensi ajatus, että jos ne minulle selviävät, niin on pakko ilmoittaa ne muillekin. Eivät muut voi ymmärtää, että elämä on leijuntaa, he pyrkivät lyömään siihen valitsemansa leiman. Useimmilta puuttuu kyky ymmärtää psykologian alkeita. Ei ihmistä voi pakottaa olemaan jotain muuta kuin on. Että elämä ei rakennu numeroista, sen hieroglyfejä on joskus vaikea tulkita.

On kaksi mahdollisuutta. Voin joko tekeytyä äärettömän pieneksi tai todella olla sitä. Nimittäin äärettömän pieni ja huomaamaton. Matematiikan opettajalla oli kierot silmät, hän vilkuili minun suunttaani ja kehotti luokan eteen taululle. Piirtelin liidulla vaaditut hieroglyfit, opettaja näytti kärsivältä. Oppilaiden naamoilla paistoi vahingonilo. Äly hoi, älä jätä, opettaja kiekaisi ja minä palasin takaisin paikalleni. Älyä en missään nähnyt, vaikka kuinka olisin ympärilleni tähyillyt. Mihiin se olisi paennut, kun ei sitä kukaan muukaan ollut nähnyt. Opettajalla sitä ei ollut, hän poltti salaa tupakkaa nurkan takana etteivät tiukkapipot näe.

Minä nautin näkymättömyydestä. Piiloudun nurkkiin, toisten selkien taakse enkä välitä siitä mitä he ajattelevat. Olen yksilö jolla on omia ajatuksia. Joku kateellinen varoittikin minua, että älä vaivaudu ajattelemaan, joku muu tekee sen puolestasi. Matkalla kaupasta kotiin kohtasin miehen joka kantoi kissanpoikia paperipussissa ja kiroili. Heti ensi sil-mäyksellä hän näytti eläkkeellä olevalta matematiikan opettajalta. Pysähdyimme hetkek-si juttelemaan. Hänellä oli kova työ pitää pussi kasassa, se naukui ja raapi reikiä pape-riin. Vanha opettaja kysyi maireasti mitä kuuluu, joko olet valmistunut. Hän tiesi että olin nousujohteisessa elintasokierteessä, eikä voinut ymmärtää miten se on mahdollista, että  minä. Ilman pitkää matematiikkaa ei nykyään pääse opiskelemaan edes teologiaa, ja hän tiesi että minä olin henkeen ja vereen humanisti. Sitä tuon filosofisen  suuntauksen kristillistä syrjää. Opettaja oli aina ollut vakaasti materialisti, joka kielsi kaiken yliluon- nollisen. Mitä tuossa pussissa kannatte, kysäisin häneltä ihan muina miehinä. Näinhän minä sen selvästi, vaikka häntä teitittelin. Repeämästä meitä tähyili häpeämättömästi karvainen hypotenusa ja pari kateettia. Niillä oli paraabelin laskukaava mielessä, mitä se sitten lieneekään. Kyllä tieteilijöiden elämä on vaikeaa, minä ajattelin mielessäni ja jat-koin matkaa kotiin. Aika-avaruudessa lyhyin kahden pisteen välinen etäisyys on väärä. Tiedän, että suhteellisuusteoriassa on heikko kohta. Aika kulkee sykleissä, ja vain his-torian valheet oat lineaarisia. Ei auta kuin tähyillä taakseen, sillä aika ajaa meitä takaa.

AATELMIA:

Ihmisellä on kirotun osa luomakunnassa. Tietää, muistaa ja tuntea.

Jos käännän poskeni, hän heti luulee että haluan vain isotella entisillä arvillani

Kirkkopyhiä kyllä on, mutta tekopyhiltä puuttuu nimikkopäivä.

Kolme rauhanpuolustajaa päätti yhdessä likvidoida militaristin.

Suomalaisten kansallinen itsetunto on velliä paperipussissa,

ASIA: Smart hey, don´t leave