SADESÄÄLLÄ 

Lyhytproosaa

                

                                                                            Sateita kalliolla Akvarelli 2022  TY.

Sadesäällä on vaikea nousta vuoteesta pelkällä tahdonvoimalla. Ikkuna lenkotti avoimena ja näin, että naapuri raotti verhoa tarkistaakseen olinko kotona. Kyllä minä olin, sanoin ja ummistin silmät hetkeksi. On raskasta katsoa ikävystyttävää naamaa heti ensi töikseen jos on vielä huonosti nukkunut. Naapuri kysyi uteliaasti, että enkö muka aio lähteä enää töihin, että olinko saanut potkut firmasta. Minua kiukutti uteliaisuus, jolla ei ollut mitään perusteitä. Ei hän osallistunut minun talousmenoihini, vaikka olikin niistä kiinnostunut.

Nousin nyt vuoteesta ja päätin tethdä lopun tälle ilveilylle. Vedin uutimet kiinni ja asetin sälekaihtimet torjuvaan asentoon, niin että älä siellä pällistele minun makuuhuoneeseeni, vaikka et osaa edes latinaa. Puin housut tähdäten jalat huolellisesti oikeisiiin lahkeisiin, koska muistin edellisen apteekkimatkan vaikeudet. Vyö ei pitänyt housuja tukevasti yllä, ja niin minun oli toissa päivänä pakko kannatella niitä vasemmalla kädellä, joka normaa-listi on varattu kantolaukulle. Ikkunasta, sen kapeasta verhon raosta näin naapurin, joka kaivoi takapihalla lapiolla kuoppaa. Uteliaisuus häiritsi mielenrauhaa niin, että päätin ottaa huikat brändipulolosta joka oli minulle annettu salaa nimipäivälahjaksi. Joka sen antoi, halusi pysyä nimettömänä toistaiseksi, mutta kyllä minä sen tiesin. Kysymyksessä oli merkkihenkilö ja tiedetäänhän, että sellaiset ovat vaatimattomia aina arkiviikolla. He nimittäin pohtivat useimmiten seuraavan kokouksen puheenvuoroa, jota kukaan osallistu-jista ei halua kuulla.

Näitä miettiessä naapuri oli saanut kaivantonsa valmiiksi ja haudannut siihen kulkukis-san, jonka oli omakätisesti ampunut sähkötolpan nenästä pienoiskiväärillä.Naapurin lihava rouva odotti jo kauppakassinsa kanssa auton luona, ja niin he lähtivät voimakkasti kaasuttaen pihamaalta. Eikä siinä kaikki. Tämä narratiivi sai traumaattisen päätöksen illala, kun tolpasta ammuttu ja kuoppaan haudattu kolli tuliraapimaan ikkunan karmia. Mihun silmissäni se näytti ihan rintamakarkurilta, ja koska olen hyvän luontoinen, laski n katin sisään ja tarjosin sille kupillisen paksua kermaa. Toipilas vietti useita päiviä minun vieraanani ja parani entiselleen koko seudun Monniksi. 

Kaupunginosassa levisi nyt tieto, että minä olin ottanut kotiini asumaan jonkun ulkoma-alaisen ja aion muuttaa Yhdysvaltoihin. Heti ensi tilassa näiden tapahtumien jälkeen liityin kansalaisopiston tanhukerhoon ja lähetin naapurille joulupostikortin, olihan joulusta vasta vajaa vuosi. Avoin ikkuna häiritsi yöunia niin, että se oli pakko sulkea rautanauloilla. Suhde naapuriin oli nyt retuperällä, hän ei enää tervehtinyt kun yhdessä kävimme postilaatikolla. Kaikki naapurit olivat nyt niin hullaantuneita ulkopolitiikkaan, että puhuivat keskenään yksinomaan amerikanenglantia, minun korvissani savolaisella aksentilla. Lounatuuli leyhytti uutimia öisin, jotka olivat valkenemaan päin. Sälekaihtimet kahisivat, minä käänsin nyt kylkeä ja nautin yksinäisyydestä.

MIETTEHIÄ

On ihmisiä jotkaa eivät usko helvettiin vaikka elävät siellä

Sanoilla voi ampua, ajatuksilla kahlita

Small talk. Keskustelun ainoa kansainvälinen ulottuvuus.