YLÖSALAISIN
Lyhytproosaa koiran näkökulmasta
Mieliala syyskuu. Akavelli 2013 T.Yli- Rajala
Seurasin katseella koiraa, joka näytti kaukaa katsoen pystykorvalta. Se palautti mieleen isän sotilaskiväärin,jolla oli pystyt korvat. Sanoivat, että se oli 1890 luvulta ja edusti samaa symbolismia, jota minä itsekin kirjoitan. Koiran taidot rajoittuivat naapurin pihaportin ruikkimiseen. Työn tehtyään se vielä kuopaisi pari kettaa takajalallaan ja silmäisi taakseen aikaansaannostaan. Naapuri katsoi ikkunaverhon raosta ja minua huvitti.
Hän tarkkaili minuakin aina silloin tällöin. Tuo vanha mies ei ymmärtänyt miksi minä kävelin pihamaalla eestaas ja puhuin puhelimeen. Kiukutti kun joku nuori ja mielestään oppinut juppi haukkui puhelimessa pienoisromaaniani, jonka olni kirjoittanut juuri sitä varten, että näkisin miten lukijat teagoivat katkeamattomaan sanavirtaan. Virtaan johon on piilotettu annos tunteita ja mielikuvia menneisyydestä. Miten he ymmärtävät historian tutkimuksen renvallilaisen periaatteen, että nykypäivän ajatuksia ei saa projidoita menneisyyteen. Minä kun käännän sen ylösalaisin kuin karvahatun. Ongin menneisyydetä ajatuksia ja tunteita joita tuon esille tähän päivään.
Eikä se mikään pienoisromaani ollut, vaan sekava kokoelma vaikutelmia. Ei mikään. Sanan tunne käyttö on nykyään naurettavan vanhanaikaista.
Koira kääntyi taas kohti portaita ja minä olin nyt epäluuloinen. Se näytti ovelalta ja katsoi suotaan minua silmiin. Naapurin ikkunaverho heilui ja äijän naama pilkisti sieltä selvästi. Sillä oli vahingoniloinen ilme, kun koira lähesstyi minua. Istuin kotiportailla ja puhelimen olin laskenut kiukkupäissäni viereen. Koira tuli häntää lierutellen ja uteliaana ihan eteen ja äkki arvaamatta se ruikkaisi mielipiteensä reviirit puhelimen päälle. Siinä minulle uusromantiikkaa ja synbolismia, vähän eksistentialismiakin.
Nousin portailta ja astuin takaisin työhuoneen hämärään. Masensi, kun en ollut pysytellyt arkirealismin linjoilla. Koira tutki nyt sillä silmällä naapurin uuden auton takapyörää. (2025)
Tässä minä istun, ajatusten rikkuruoho kasvaa
ja peittää hitaasti maan, ja silmät
On vaikea hengittää, koska mikään ei muutu,
eikä mikään estä hukkumasta siihen, mitä ajattelen
T.Yli-Rajala)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti