lauantai 12. toukokuuta 2018

S0PIMUS
(Traaginen jännityskertomus)

Miete:
Hän tutki sukuaan
Ja päätyi itseensä


Juuri kun käänsin lehteä, näin kuinka mies työnsi naisen pään veden pinnan alle. Hän katseli poreilevia kuplia ja pani tupakaksi. Istui lammen kaltaalla tovin, nousi jalkeille ja puisteli housujen lahveja. Naisen vaatteita jäi kellumaan veden pintaan, enkä minä nähnyt häntä enää. Olin kuullut heidän puhuvan hukuttamisesta jo aiemmin, mutta en millään jaksanut uskoa tokko miehellä olisi sisua toteuttaa sopimus. Kaiken piti tapahtua sen mukaan veneessä, josta kalmo olisi sitten ollut helppo keikauttaa laidan yli. Seurasin katseellani hetken vielä miehen toimia ja muistin, että hän oli aamulla istunut samassa bussissa ja lukenut lehteä. Autosta noustessa olin napannut lehden penkiltä ja juuri sitä olin selailemassa, kun näin tapahtuman. Mies näytti nyt olevan aikeissa palata jo takaisin bussipysäkille, ikään kuin tärkeän tehtävän suoritettuaan. Astelin hyvää vauhtia hänen peräänsä, melkein harppoen. Sain hänet kiinni ja osakseni epäluuloisen silmäisyn. - - Lehti jä autoon, minä sanoin sovittelevasti. Hän ei näyttänyt enää kiinnostuneelta vaan huitaisi kädellään. Saat pitää sen, minä luin jo kaiken mitä siinä on luettavaakaan.

Kävelimme hetken yhtä jalkaa rinnan ja pysähdyimme bussipysäkille. – Minä kuulin aamulla mitä puhuitte, sanoin hänelle. Teitte sopimuksen, se nainen ja sinä.
Vaikka mies oli vieras, en halunnut teititellä häntä.
-  Sain sellaisen vaikutelman, että sinun olisi pitänyt hukuttautua heti hänen jälkeensä. Tai siis sen jälkeen kun olit hänet tuupannut veteen.  Mies pälyili vauhkona ympärilleen. Ei niin äänekkäästi, hän varoitti. Korvia on kaikkialla. Mitä siihen sopimukseen tulee, niin et voi ottaa siihen kantaa koska et tunne taustoja. Meillä oli jo pitkään mennyt huonosti, hänellä oli aina eriäviä mielipiteitä.

Auto lähestyi jo pysäkkiä kun minä sain ajatuksen. – Mitä jos mentäisiin kaupungille ja vedettäisiin lärvit kapakassa, ehdotin hänelle.  Kyllä tapaus sen arvoinen on. 
Ja niin me lähdimme, hän vaati ehdottomasti että otamme matkaan mukaan pari tuttua naista, molemmat niin sanotusti  niinsanottuja. Sikäli kuin olen kuullut, hän vielä lisäsi virnistäen. Lähestyimme taloa ja minua alkoi oudoksuttaa koko tämä touhu. Sehän oli minun oma kotitaloni ja tuo vieras nainen, jota olimme menossa tapaamaan oli Veera. Hän oli tälläytynyt parhaimpiinsa, tunnistin kalliin Helsingistä taannoin ostetun tantun. Meikkiäkin hän oli käyttänyt hulvattomasti, mikä teki minut heti epäluuloiseksi. Missä Roosa on, vieras mies kysyi. Kai hän sentään lähtee mukaan?  - Roosalle tuli ongelmia, sen mies ilmaantui töistä kotiin yllättäen, Veera selitti. Sen piti viipyä liikematkalla huomiseen. – No, hyvä niin, uusi tuttavani tokaisi. – Me odotamme. Kai hän jotain keksii että pääsee ukosta eroon.

Odotellessa katselin ajan kuluksi kamarin seinäkelloa, joka oli pysähtynyt. Käki tiiraili sen aukosta minua, mutta ei suostunut kukkumaan. Huomautin tästä Veeralle, joka syytti minua. – Et ole vetänyt kelloa, siitä se johtuu. Enkä minä muutenkaan ymmärrä mikä sinut sai tulemaan kotiin kesken työpäivän. Missä sinä olet taas lorvaillut?
- Minä näin tapauksen, sanoin hänelle vakuuttavasti. Ja ihmettelen missä sinä olet tutustunut tähän mieheen jonka nimeä edes minä en tiedä. Näin kun hän hukutti naisen tuolla lammella ja sitten kävi ilmi, että hän tuntee sinut ja Roosan. Nyt sitten pitäisi mennä panemaan jalalla koreasti johonkin kaupungin kapakkaan. Varoitan Veera sinua, että pysyttelet koko ajan minun seurassani.
Veera näytti välinpitämättömältä. – Sen rouva se nainen oli, ei siinä sen ihmeempää ollut. Ne ovat tehneet ennenkin outoja sopimuksia, joita tämä mies ei koskaan toteuta.

Istuimme nyt kotini olohuoneessa odottamassa Roosaa, jonka piti jollakin ilveellä päästä eroon kiusallisesta aviomiehestään. Odotellessa tämä uusi tuttavuuteni esitteli vihdoin itsensä: John Carter, Aritsonasta.
Mietin miten tuo osavaltion nimi kirjoitetaan, teeässällä vai zetalla, mutta sitten kolahti ovi ja Roosa asteli iloisena ja hehkeänä olohuoneeseemme. Hän oli pukeutunut yläosattomaan uimapukuun ja pyöritti oikeassa kädessään käsilaukkua. Tukku seteleitä lehahti sen uumenista lattialle.

- Joko lähtään, Roosa kiekaisi ja suuntasi rajun hymyn suoraan kalpeille kasvoilleni.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti