OLIN  EILEN


Kaikkihan tietävät, että me miehet
olemme puuttuva rengas
merirosvon ja sian välillä.

(Carlos Ruiz Zafon)

Kirjastonhoitajia

Olin eilen hyvin mietteliäällä tuulella kun kuljin golfkentän ohi. Sattui
niin, että joku siellä löi raskaalla mailalla kevyttä ja heiveröistä pallo-
parkaa, joka vikisten ja räpiköiden lensi minua lähellä olevaan pöheik-
köön. Hupsista minä sanoin ja sieppasin pelokkaan pallon talteen. Su-
jautin sen takin taskuun ja viheltelin vanhaa iskelmää, sitä samaa jo-
ta Roosakin joskus hyräili: Luonasi jos oisin. En minä vaan ole mitään
palloja nähnyt, vakuutin parille äijälle jotka sitä minulta epäluuloisina kyselivät. En ole ollenkaan kiinnostunut palloista, tähdensin heille.
Minua ei vähääkään kiinnosta noin joutava ajanhaasku. Juosta nyt
pienen pallon perässä ja pukeutua tuollaisiin vetimiin. Eikö teillä muuta neuvoa ole saadaksenne huomiota ja kunnioitusta osaksenne tässä
yhteiskunnassa? Jotkut tekevät työtä sen eteen ja jotkut käyvät murtokeikoilla, mutta mitä vielä! Te täällä vaan vouhkaatte yhden pienen ja viattoman pallon perään. Häpeisitte, raavaat miehet!

He jatkoivat matkaa maastoa tähyillen. Tuli mieleen että touhusivat
kuin miinaharavalla ja puhelivat matalalla äänellä keskenään. Arvatenkin minusta, jonka epäurheilijamainen olemus ei heitä miellyttänyt. Kun ehätin golfkentältä kaupungin kadulle, kaivoin pallon esiin taskusta ja selitin sille, että nyt koitti hulvaton vapaus. Ei tarvitse enää hyväksyä epäoikeudenmukaista mailalla hakkaamista, voit jopa sättiä heitä kaikesta nöyryytyksestä jota olet osaksesi saanut.

Mutta olinhan minä hämmästyksestä sanaton, kun kuulin pallolta totuuden.
Mie haluun takasin golfkentälle, se vinkaisi minulle ja taisipa irvistääkin häijysti. Mie oon golfkentän kingi, eikä ne nyt tiijä mitä tekisivät kun mua
ei löydy. Ne on ihan neuvottomia ku ne on tottunu vaan tuottavaan työhön.

Olin vähän närkästynyt ja heitinkin kiittämättömän pallon takaisin asian-
omaiselle kentälle. Ilman halki lentäessään se vielä sätti minua tuottamat-
toman työn tekijäksi. Mee sie siitä vaan takasin sinne suojatyöpaikkaas ja
jätä tärkeemmät asiat osaaville, se vielä vinkui.

No, mikäpä siinä auttoi. Palasin takaisin töihin pyyhkimään pölyä kirjojen kansista ja asettelemaan niitä aakkosjärjestykseen, kukin omassa tärkeässä luokassaan. Sitä sanotaan kirjaston hoitamiseksi, joka on ihan tuottamaton ja joutilas työ verrattuna palloilla pelaamiseen ja pääoman sijoittamiseen. Yritin palauttaa mieleeni muita suojatyössä elämäntehtävänsä tehneitä, mutta mieleen ei palannut muita kuin jokunen kirjailija ja taiteilija sekä vallankumousmies, joka on paennut pakkotyötä omasta kotimaastaan. Mutta pahimpia ovat ne, joiden ainoa aikaansaannos on antiikin perinnön pelastaminen nykypäiville asti. Joutavaa, täysin tuottamatonta puuhastelua.   (2019)